pääsiäisen viettoa

Maanantaina, Huhtikuun 13. 2009 06:55 - hanne

Keskiviikkona minä, Hirmu ja Nipsu tulimme katsomaan Vili-poikaa (ehkäpä vähän myös mummoa ja ukkia). Voi sitä riemua, minkä Hirmu koki nähdessään ukin, Nipsu nähdessään mummon ja minä nähdessäni Vilin!

Ensimmäisenä päivänä Hirmu hieman “koulutti” Viliä, kun poika olisi koko ajan halunnut leikkiä vaan isojen poikien kanssa. Lähinnä Nipsu olisi Vilin mielestä ollut ihanteellinen leikkikaveri. Hirmu vähän suojeli Nippeä Vilin hampailta.

Hirmu ja Vili nukkuivat alakerrassa ja Nipsu nukkui kanssani yläkerrassa. Siinä vaiheessa, kun menimme Nipsun kanssa yläkertaan ja alakerrasta viimeiset valot sammuivat, intoutui Hirmu leikkimään Vilin kanssa takaa-ajoleikkiä. Herttiset heinämaat sitä tassujen sutinaa. Kaikki matot olivat aivan rullallaan ja koirilla hauskaa! Meillä ei ihan niin hauskaa (vaikka naurettiinkin vattat kippurassa), koska aamulla oli siinä viiden aikaa herätyskello soimassa. Rauhoittumisen jälkeen yö meni hyvin.

Yön aikana Hirmu oli käynyt merkkaamassa eteisen oven ja mummolla hirveä härdelli saada koirat aamulla ulos, ennenkuin kukaan muu pissisi sisälle. Kuitenkin mummo jotenkin onnistui joka aamu saamaan koirat kunnialla pihalle. Yksi (Hirmu) lähti kohtuullisen mielellään aamupissille, Vili napattiin kiinni ja ulos ja vielä mummon piti kipittää yläkerrasta Nipsu ulos. Yleensä Nippe aina painautui vain minua vasten ja piipittei, ettei halua vielä lähteä ulos.

Seuraavana päivänä, eli torstaina, Milla tuli yökylään. Vilihän se oli onnensa kukkuloilla kun on koirakavereita ja se ihanainen Milla. Hirmu ja Milla-tyttönen olivat kuin parhaat kaverukset. Koskaan ei ole vielä yhtä hyvin Millan ja Hirmun yhteis-olo sujunut. Oli todella mukava seurata kuinka hyvin voi lapsi ja koira tulla toimeen.

Vili otti todella paljon mallia Hirmusta. Ulkonakin, minne Himpe ikinä menikin, Vili seurasi perässä. Ulkoilukin alkoi maistumaan ja lauantainakin koirat viihtyivät melkein kolme tuntia ulkona. Jos Hirmu meni tontin takalaidalle, ryteikköön taikka omin luvin naapuriin, seurasi Vili perässä.

Sunnuntaina Vili nosti ensimmäistä kertaa männyn juurelle jalkaa! Toinen jalan nosto tapahtui maanantaina yläkertaan omalle pedille. Viimeisin jalan nosto ei tapahtunut mitenkään mukavaan paikkaan, mutta merkki siitä, että Vilistä on kasvamassa iso poika!

Lauantai iltana, Millan lähdön jälkeen, Hirmu sai epilepsia kohtauksen, mikä ilmeisesti kipeytti Hirmun takapään. Sunnuntaina ihmeteltiin miten se Hirmu nyt noin paljon komentaa Viliä, ja töpöttää takajaloillaan. Siinä ihmeteltiin koko päivä ja maanantai aamuna tajuttiin, että kipeähän se Hirmu on! Himpen omat kipulääkkeet olivat jääneet kotiin, joten kävimme lainaamassa Pyry-koiran kipulääkkeitä. Jo tunnin sisään koira alkoi muuttumaan ja olemaan oma ihana itsensä. Jäipä Vilin komentamisetkin siihen.

Maanantaina Vili pääsikin ihan uuteen paikkaan, Soiniittyssä käymään. Soiniityssä oli ihanan hajuinen piha missä sai juosta. Se talokin mihin mentiin, niin haisikin ihan uusille jutuille Vilin mielestä. Ja siellä oli kivoja mattoja mitä oli mukava maistella, ja ihana roskis mistä olisi kiva ollut kaivaa kaikkia ihania roskia! Kaikki kiva vaan kiellettiin..

Huomenna koittaa Vilille taas karu arki ja koirakaverit lähtevät ottamaan lepiä omaan kotiinsa. Katsotaan, koittaako mummolle sama hermojen kiristys kuin viime kerralla koirakavereista erotessa.

Hyvää pääsiäistä kaikille!

-Hanne-