Perjantai aamuna koirat olivat ihan hämmästyneitä, kun Toni ja Hellu astelivat ovesta sisään. Voi sitä riemua minkä kaikki kolme koiraa kokivat. Vili ei sitten millään meinannut malttaa nukahtaa päivä nokosille. Hellu sitten keksi keinon jolla pojan sai nukahtamaan, laitettiin hänet kantolaukkuun ja laukku Hellun jalkojen viereen. Siinä Vili sitten veteli muutaman tunnin tirsat.
Sitten tulikin aika lähteä jäälle käpsyttelemään. Autossa olo, uudessa kuljetusboksissa olo ei ollut Vilistä kivaa. Pitihän pojan vähän itkeä tirauttaa. Perille päästyämme, koirat jäivät hetkeksi keskenään autoon. Hirmu ja Nipsu omassa laatikossaan ja Vili omassaan. Jonkin ajan kuluttua menimme hakemaan koirat ja menimme jäälle kävelemään. Aurinko paistoi ja oli lämmin. Hieman jäällä tuuli ja se ei ollut Vilistä kivaa, mutta hienosti poika lenkkeili, ihan itse kaikilla omilla jaloillaan. Ei se tuuli sitten loppujen lopuksi niin paha tainnutkana pojan mielestä olla. 
Yhden kerran Vili meinasi mennä laiturin alle ja sitten pelättiin juokseeko poika sulaan veteen. Ei onneksi, kun sain Vilin takista otteen ja sitä kautta pojan syliin ja kannettua kauemmas sulasta ja laiturista. Utelias tuo pieni otus on.
Jäälenkkeilyn jälkeen oli taas odottelua autossa koirilla, koska ihmiset lähtivät käymään kylpylässä pulikoimassa. Välillä Ukki ja Mummo kävivät ulkoiluttamassa koiria. Oli Vili tehnyt hienon kakankin ulos sillä aikaa kuulemma.
Sitten tulikin kotiin lähtö aika. Enää siellä kuljetusboksissa olo ei ollutkaan ihan niin kamalaa kuin mennessä. Kotona koirat olivat yllättävän rauhallisia. Ilta vähän venähti Hellun ja Tonin seurassa ja Vilin oma rytmikin taisi hieman mennä sekaisin. Yöllä Vilille tuli riekku hetki eikä poika olisi millään malttanut käydä nukkumaan. Piti riehua ihaan kanssa. Siinä sitten Jampan kanssa jätettiin poika ihan täysin vaille huomiota (mitä nyt välillä piti nousta katsomaan mitä poika nyt rapistelee) niin kyllä se sitten tajusi nukkumaan käydä.
Seuraavana aamuna heräsin johonkin outoon tunteeseen yhdekäsn aikaa. Vili ei ole herättännyt minua! Vielä yhdeksän aikaan poika tosiaan veteli vielä unta palloon. Ei muuta kuin Koiran herätys ja aamutoimille.
Aamupäivästä Ukki ja Mummo ja Milla tulivat sitten meille. Ai kuinka ihanaa Vilistä oli leikkiä Millan kanssa. Sitten poika nukahtikin päivä unille Mummon syliin. Oli pojalla ikävä ollut omistajiaan.
Vilin lähdön jälkeen tänne jäi kolme miestä jotka huokaisivat helpotuksesta ja kaksi noista miehistä kävi nukkumaan (Hirmu ja Nipsu siis). Yksi tyttönen tänne jäi pikkuista poikaa kaipaamaan, mutta vielä me nähdään Vilin kanssa.
-Hanne-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hienoa että jätit tassunjälkesi! Kiitos, vuh vuh!