Voihan apua! Ukki ja Mummo tosiaan toivat minut tänne Imatralle. Perille päästyäni, yritin kovasti leikkiä molempien, niin Hirmun kuin Nipsunkin kanssa, kumpikaan ei oiken vaan lämmennyt minun purema-leikkeihin mukaan.
Tänään teimme Mummon, Ukin, Hirmun, Nipsun ja “Hanne-kummiksi” kutsutun otuksen kanssa ihan oikean lenkin! Välillä tuuli tosi kylmästi ja halusin takin sisään lämmittelemään mutta, kävelinhän minäkin ihan itse, paljaalla asfaltilla ihan hyvän matkaa. Ja osasin myös heiluttaa samalla häntääni niin hurmaavasti, että nuo ihmis otukset vaan naureskelivat minulle. Tämän rankan lenkin jälkeen, minua alkoi väsyttää, mutta en tietenkään voinut käydä nukkumaan kun ympärillä oli kaikkea niin ihanaa, kuten esimerkiksi kaksi koiraa.
Jonkun ajan päästä, sitten Mummo ja Ukki alkoivat tekemään lähtöä ja minä halusin tietenkin niiden mukaan. Vähänhän nuo ihmettelivät, että haluanko minä muka ulos lähteä. Kuitenkin minut häädettiin julmasti pois eteisestä ja omat ihmiseni lähtivät noin vain. Nyt yritin taas leikkiä hieman noiden vanhempien poikien kanssa. Eivät meinaa vaan lämmetä minun leikeilleni. Sitten Hanne nappasi minut syliinsä ja meni noin vain sohvalle rötköttämään, eikä laskenut minua liikkumaan minnekkään! Tässä vaiheessa piti sitten pienet itkut tirauttaa, kun ei Mummo eikä Ukki ollut minua pelastamassa.
Eipä kyllä mennyt kauaa kun nukahdin. Kuulemma nukuin useamman tunnin. Kahdeksan aikaan vedin unta palloon ihan rauhassa kunnes Hanne alkoi minua huhuilemaan, häiritsi kutale parhaimpia uniani. Jostakin ruuasta se jotakin höpisi, mutta en jaksanut muuta kuin vähän päätä nostaa. Mutta kyllähän minä sitten iltapalalle nousin kun kuulin kuppiin raksujen kilahtavan. Isot koirat antoivat minun syödä ihan rauhassa, mitä nyt vieressä kyttäsivät minun ruokiani ja Hanne niille jotakin murahteli. Ruoan jälkeen hanne vei minut taas ulos ja laittoi vielä maahan kävelemäänkin. En minä sinne ulos kyllä mitään pisuja enkä kakkoja ala tekemään. Sisällä on paljon lämpöisempää. Ulkoilun jälkeen olenkin sitten riekkunut ja testannut hampaitani vähän joka kohtaan. Kuulin kun Hanne ja Jamppa juttelivat. Jamppa ihmetteli punaisia jälkiä ja turvotusta Hannen nenässä ja Hanne se kehtasi väittää niitä minun pikku hampaiden aikaan saannoksiksi! Minä kun vaan vähän maistelin.. Aina silloin tällöin..
Mutta nyt kymmeneltä tuli minun nukkumatti aikani, Hanne toivoo kovasti, että nukkuisin koko yön kiltisti ja rauhallisesti. Katsotaan nyt mitä tässä vielä keksii.. 
Terkuin Vili
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hienoa että jätit tassunjälkesi! Kiitos, vuh vuh!