maanantai 24. lokakuuta 2011

Haisin kuulemma koiralle???????

Enkös vaan olekin komea poika. Me oltiin Imatran kylpylässä kuunvaihteessa. Ukonniemen metsikössä oli mukavaa ulkoilla.
Tässä näkyy koko koiralauma mikä lomailemassa oli, oli meidän mukana muutama ihminenkin.
Tämmöistä meininkiä meillä oli melkein koko ajan. Tserolla riitti virta yllättävän hyvin.
Nipsukin innostui aina välillä meidän kanssa riehumaan.

Ja välillä oli koko jengin ihan pakko vähän huiliakin. Kiva reissu oli.
Torstaina ja eilen nuo kaverit sitten kävikin meillä, vauhti oli samanmpoinen. Siis meillä oli niin kivaa....
Tänään sitten kun Mummo tuli töistä ja oli lenkillä käyty, se vei minut suihkuun. Siis tostavaan ilman mitään varoituksia =:o .Ja selitys oli se että minä kuulemma haisin koiralle, kun Tsero kuolasi minut eilen. HÄH voi juma... , haisin KOIRALLE - eikö se älytön ymmärrä että minä olen K O I R A. Nyt en kyllä heiluta sille häntää ennen huomista, enkä edes katso siihen päin :P , kärsiköön nahoissaan kun kerran on tommonen.
Muuten on mennytkin ihan kohtalaisesti, vatsa on jo melko hyvässä kunnossa ja aina välillä on ulkoilukelitkin vielä ihan OK. :)
Oiken hyvää syksyä kaikille.

torstai 8. syyskuuta 2011

Että tälläinen.....


Aika shokki oli kun kun MINUN Kummi tuli meille viimelauantaina, hakemaan Nipsua kotiin, hänellä oli mukanaan tämmöinen (vähän arkapieru).



Eikös tuo teistäkin näytä vähän arkapierulta? :DDDD (Mummon on ihan turha tuhista ja selitellä jotain vauvajuttuja tuossa vieressä)

No saihan sitä viimein vähän edes haistella, eikä edes Nipsu alkanut ärisemään (siis minulle, sekun yleensä omii kaikki pennut). Nipsu taisi jotenkin tajuta että tuo otus tulee HÄNEN kotiin jäädäkseen, joten siitä varmaan tulee oikea riesa. (oikein Nipelle ;D )

Mutta jes, osasihan tuo otus juostakin (melkein), meillä oli loppujen lopuksi ihan kivaa. Ja vieläpä Ukki lupaili vähän että ensi viikolla tavattaisiin uudelleen. (ja tavattiin kanssa, mutta se on jo toinen juttu)
Meinasin ihan unohtaa että ihmiset kutsuivat tuota penikkaa Tseroksi.

perjantai 12. elokuuta 2011

Rantalomapäiviä....


Yksi päivä heinäkuun lopulla minusta rupesi tuntumaan ihan siltä että Ukki ja Mummo suunnitteli lähtä - johonkin. Kun Ukki sitten haki jotain henkilöautosta minä parkkeerasin sinne. Yritin kyllä reippaana päivystää etupenkillä, että olisin nähnyt kunnolla kaiken, mutta eihän siinä pystynyt olemaan kun oli niin kuuma. Siispä jouduin jurrottamaan takapenkin jalkatilassa. :D Eikä me loppujen lopuksi edes lähdetty liikkeelle tällä autolla :p, vaan lähdettiin retkeily-autolla.

Menimme Yyteriin, voi kuinka ihana hiekkaranta siellä oli. Joka aamu ja joka ilta me juostiin siellä, sain olla ilman hihnaa, kyllä minä nautin.

Päivällä kun rannalla oli uimareita ja auringonottajia minä pääsin hihnassa ainoastaan sufr-keskuksen pihalta kurkkimaan rannan meininkiä.
Me olitiin siellä torstaista sunnuntaihin ja ilmat oli mitä parhaimmat.
Siellä oli surffareilla kilpailut ja sen takia mekin siellä oltiin, ei meistä kyllä kukaan kilpaillut - mutta seurattiin muiden kilpailua.




sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Kuuma on ollut

Meillä on ollut tosi lämpöiset kelit, jopa minun on pitänyt välillä pyrkiä sisälle jäähdyttelemään. Melkein ikävöin maaliskuun kelejä, silloin piti laittaa vielä toppahaalari päälle. :)
Nyt päivät tulee vietettyä näin:
tai näin:On tähän helteeseen liittynyt jotain outoakin, taivas on murissut vihaisesti. Mummo selitti jotain Ukkosesta mutta ei sekään osannut selittää minulle miksi se Ukkonen noin kovasti vihoittelee. Ja koska en millään voi ymmärtää miksi se vihoittelee, joten olen päättänyt olla niinkuin en kuulisikaan sen murinoita. Nyt senkin olisi pitänyt jo kuulemma leppyä, joten taitaa olla murinat muristu joksikin aikaa.
t: Vili

perjantai 8. heinäkuuta 2011

Vähän kuulumisia

Mummo on luvattoman saamaton sihteeri. Viimein suostui edes pikkuisen kirjottamaan, kuvia ei kuulemma ole vieläkään laittaa mukaan.
Mutta joka tapauksessa lämpöiset kelit kuitenkin tuli. Välillä on niin lämmintä että päiväsaikaan en ole jaksanut edes lenkille lähteä. Ukin kanssa sitten on käyty aamuisin ja iltaisin kun aurinko ei ole paistanut niin kuumasti.
Nipsu on vieraillut meillä ja minä olen käynyt heillä, yhdessä oltiin taas viettämässä rantaelämää. Se se vasta on oikeaa koiranelämää se. Paitsi siitä en oikein tykännyt kun Ukki vei minut uimaan.
Ollaan me kolme parin yön yli reissuakin tehty, on käyty Turussa, Savossa ja Pohjois-Karjalassa, joka kerta meidän autoon on vaan tullut joku vika kesken matkan teon ja on tultu pikimiten kotiin :/
Kotona olen ottanut aurinkoa tosi paljon, olen aika musta jo :D
Ja tietysti jotain ikävämpääkin kuuluu (kuten usiempien elämään) minun masu on ollut vieläkin pipi, olen nyt kuukauden antibiootti-kuurilla ja minun nappularuoka on jälleen vaihdettu. Nyt tuntuu jo paremmalta, ripulia ei ole ollut melkein kahteen viikkoon ja oksentanutkaan en ole enää. Toivottavasti tuo suolistotulehduskierre on nyt tämän lääkekuurin ja uuden ruuan myötä ohitse lopullisesti.
Ja toivottavasti minunkin blogiin vielä joskus tulee joku kuvakin.

maanantai 30. toukokuuta 2011

Tuulinen ulkoilupäivä

Ukkii, läl läl lää, tuleee minä odotan. Tule nyt vaan leikkimään, kun minä löysin tämmöisen ihanan shampoopullonkorkin.

Yritäppäs vaan saada kiinni. Jes, saimpas Ukin yrittämään.



Täällää, kato kuinka hieno korkki!



No, plääh sitten jos et viitsi juosta.



Itse asiassa tuo korkki oli aika heikkoa tekoa eikä kovin kauan kestänyt. Mutta hurjan kivaa sen kanssa oli leikkiä, kun se oli niin kevyt että tuuli vei sen tosi kauas kun heitin sen ilmaan. Sen kanssa siis voi leikkiä ihan itsekseen.
Kovasti minä odotan jo lämpöisempiä kelejä. Onneksi Mummo on tehnyt nuohaalarit edes, en tarkenisi kyllä kovin paljoa ulkoilla ilman vaatteita.
Ensi viikonloppuna Nipsu ehkä tulee meille kylään, se olisi kyllä tosi kivaa.
Meillä kyllä alkaa kesälomakin ensi viikonlopusta, toivottavasti ollaan kotona kun Nipsu tulee.

tiistai 17. toukokuuta 2011

Peppuun sattuu

Ihan hirveää pienen koiran elämä. Takapuoleen ja masuun sattuu.
Mummo vielä työntää aamuin illoin pilleriä (antibioottia kuulemma) nieluun, vaikka en haluaisi.
Perjantain ja lauantain välisenä yönä minulle taas tuli tosi pahaolo. Ensin aloin oksentamaan ja sitten jo hetken päästä ripuloimaan. Koko yö siinä mentiin Mummon kanssa ulos ja sisään ja taloa ympäri, Minä edellä ja Mummo pesuvadin ja rätin kanssa perässä. :( Lauantai aamuna sitten puoli kymmenen aikaan minun pepusta tulin ripulikakan jälkeen verta ja mummo joutui ottamaan yhteyttä päivystävään eläinlääkäriin. Diaknoosi (ompa hieno sana, näin pienelle koiralle) oli suolistotulehdus. Se vissiin tuli taas näin rajuna kun ei ole suolet toipuneet siitä alkuvuoden tulehduksestakaan ihan täysin.
Ja koska aina pitää etsiä niitä hyviä puolia, niin nyt on ollut eväät kohdillaan. Olen saanut syödä keitettyä riisiä niin paljon kuin haluan. Eilen illalla Mummo kyllä piilotti niiden joukkoon 10 nappulaa, luuli vissiin etten niitä huomaisi - mutta huomasin kyllä. Sain eilen jopa pienen palan tomaattia ja omenaakin, tänään ehkä saan jo pienen luunkin :P .
Ai niin, jaksoinhan minä jo viedä Ukin lenkillekin eilen illalla. Ei ihan sitä meidän normaalia lenkkiä käyty kun ajattelin että se saattaa olla Ukille liikaa taas äkkiseltään.

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Myyräkoira työssään ;)

Pääsiäisen aikoihin meillä oli huippu hienot kelit.
Olitiin kaiket päivät ulkona, pihahommia oli ja sitten me käytiin sunnuntaihin asti, joka päivä myyräjahdissa. Sunnuntaina törmättiin kyykäärmeeseen ja sen jälkeen ei tuonne pellolle ole meidän perheen ihmiset minua enää laskeneet :(
Minulla olisi jo vähän kiire hommiin, tulkaahan sieltä.
Hei täällä niitä pitäisi olla, ainekin eilen oli. Himpskatti, missä kohtaa ne nyt on.
Vau, noita ei ollut eilen. Mennään lähemmäs. Ai ei vai? Miksi ei, nehän on upeita? Hei, ne huuteleekin jotain, mennään nyt.
Ei sitten menty, noita ei kuulemma saa häiritä. Minä olisin vaan käynyt sanomassa moi. Vaan ihan kiva niitä oli katsella kauempaakin.
Mutta enhän minä nyt jaksa kauaa paikoillaan seisoa ja vaan katsella. Ehei, tälläisellä pellolla etenkin on niin paljon tosi meheviä hajuja ja myyrät vielä rapistelee niin mukavasti.
Yhden olen jo saanut pyydystettyä ihan itse, kohta ei tarvii naapurin Viiru-kissan enää minulle ruokaa kantaa.
Huomaatteko muuten minussa mitään muuttuneen?
Niinpä, nahkasta näkee jo että aurinko on paistanut, empäs olekaan enää ihan vaalea poika.
Minusta olisi pari muutakin kuvaa ja paljon olisi asiaa, vaan tuo sihteerikkö kuulemma lopettaa taas tähän. Toivottavasti muistan kaikki tärkeät jutut sitten kun taas saan kirjurin.
Oikein hauskaa Vappua kaikille, toivottelen jo nyt ettei vaanjää kokonaan toivottelematta :)

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Kevätpäivä Prinsessan kanssa

Eilen oli upea päivä, yöllä oli ollut pakkasta ja niinpä me lähdettiin aamulla Ukin ja Prinsessan kanssa retkelle. Aamulla vielä hanki kantoi, joten me kuljettiin metsässä ja pelloilla. Pellot on minusta mahtavia ulkoilupaikkoja, juoksin minkä jaloistani pääsin. Paitsi silloin en kyllä juossut kun evästely aika, silloin istuin Prinsessan edessä nätisti, ehkä vähän malttamattomana, ja odotin omaa osuuttani eväistä. Se on ehkä retken paras hetki kun saa jotain hyvää evästä. Kotiin palattuamme nukuimme päikkärit (sisällä). Ja sitten Prinsessa alkoikin taas pihahommiin. Hän haravoi ja kärräsi lehtiä Mummon kompostorin eteen. Oli sillä kyllä paljon muitakin touhuja. Yritin kyllä kovasti vahtia sen tekemisiä, mutta kun pieni koira ei ihan kaikkea voi ymmärtää, niin menin sitten Mummon kasvihuoneeseen valvomaan ihan vaan yleisesti pihan tapahtumia. Prinsessa on kyllä ihan hassu, ensin se hikipäässä haravoi ja sitten se sanoi "Nyt pitää kyllä huilia, tää on kova homma. Voinko pitää huilitauon ja kiivetä puuhun?" Siis mitä ihmeen huilimista se on, kun pitää sinne puuhun kiivetä? Ihmisiä on tosi vaikea ymmärtää. Niinko nyt Mummoa. Sekin lähti aamulla jonneen töihin. Minä en keksi mitä se on. Sen tarttee olla jotain tosi mahtavan kivaa jos se kerran on kivempaa kuin hankikannolla juoksentelu Ukin ja Prinsessan kanssa. Siellä pellolla kun oli niin mahottomasti kaikkia hajujakin. Aurinko paistoi koko päivän ja omassa pihassa ja kasvihuoneellakin oli vaikka mitä puuhastelua. Ja silti Mummo vaan lähtee mieluummin, jo ennen pienen koira heräämisaikaa, jonneen töihin, outo tyyppi minusta. Mutta kyllä mä siitä silti tykkään, vaikka vähän oudosti käyttäytyykin ja vielä melkein joka päivä.
ps. jostain pompsahti tuo kopio tuosta ekasta kuvasta tähänkin, enkä pysty poistamaan sitä.
muoks 15.4 johan se kopio lähti

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Nipsun kanssa rinnakkaiseloa

Nipsulla on vissiin ikävä Äippää, ainakaan se ei viitsi leikkiä kanssani, ei kyllä komentelekkaan. Saattaa se tietysti olla vaan väsynytkin kun tuntuu ettei se ole ihan tottunut lenkkeilemään meidän tahdissa. Se vaan köllöttää sohvalla kun ollaan sisällä ja mennä napottelee itsekseen kun ollaan ulkona. Pari kertaa se on lähtenyt naapuriinkin ihan yksinään, mutta Mummo ja Ukki huomasi sen yritykset heti ja komensi sen kotiin :). Minä olen harjoitellut vähän enempi, joten kerkesin ihan perille asti ennenkuin ne huomasi minun lähteneen :D. Olen siis pikkasen parempi tossa hommassa.
Tämä päivä me kyllä ulkoiltiin melkoisen täydellisesti. Päikkärit vaan käytiin nukkumassa sisällä. Ulkona kyllä olikin ihan kiva olla kun aurinko paistoi ja oli ihan lämmintä. Ukki ja Mummo auttoi vähän luontoa ja teki kevättä kasvihuoneen ympäristöön :). Nyt kyllä väsyttää taas ihan kamalasti, joten hyvää yötä ja kauniita unia.
T.Vili

torstai 7. huhtikuuta 2011

Minulle tuli kaveri kylään


Jipii, minulle tuli kaveri, arvatkaapa kuka?
Mummo ei edes varoittanut minua. Minä olin vaan varautunut ihan rauhalliseen koti-iltaan, yht' äkkiä ulko-ovi vaan aukesi ja sieltä vilisti hirmu kyytiä pieni musta otus ja kuului kutsu "Viliii, missä kummin kulta?" Voi sitä riemua :D.
Nyt on kyllä ihan hyvä näin. Ei vaan jaksa enää riehua.

torstai 24. maaliskuuta 2011

Lomailu kummilla lähenee loppuaan

Viimeisiä päiviä kummilassa viedään. Näin se Kummi miulle ainakin lupaili. Puhuvat, että lauantai aamusta lähtisivät Anjalaan. Se tarkoittaa sitä, että menemme minun kotiin. Sanovat, ettei Mummo ja Ukki ole vielä kotona kun sinne menemme, saas nähdä minusta. Jotain kivaakin ne lupailevat minulle, mutta saas nähdä, että mitä. Joitakin salaisuuksiakin kuulemma pitää olla.

Tänään jouduimme Nipsun kanssa olemaan pitkään kahdestaan täällä. Aamulla Jamppa-kummi ja Hanne-kummi vaan katosivat johonkin. Höpöttelivät mennessään töistä ja koulusta.. Kuitenkin jossain vaihessa kummi tuli kotiin ja voi kun olimme Nipsun kanssa riemuissamme! Ei riemulla rajaa, kun voi näykkiä kummin napaa! (Ihan pikkuisen vaan..)

Sitten söimme Nipsun kanssa luut ja Kummi nappasi meidät autoon ja vei toimistolle. Siellä toimistolla oli Jamppa ja paljon ikkunoita mistä pystyi seuraamaan ihmisiä ja eläimiä ja autoja mitkä siitä ohi menivät. Aika paljon minun piti vahti murista, etteivät ne vaan olisi sisälle tulleet. Jostain kumman syystä minua vaan kiellettiin. Kuulemma sinne pitäisikin asiakkaita, eli ihmisiä, tulla. Nipsu otti oman paikkansa näyteikkunassa ja päivysti siinä ihan hiljaa ohi kulkevia juttuja. Ihmettelin hiukan, miksi Nipsu ei sanonnut niille mitään. On siinäkin vahtikoira!

Jonkin ajan kuluttua kummi otti minut pihalle ja siinä olikin toinen koira!! Sanoivat, että hän oli Taisto cirneco, jonka olin jo aiemmin tavannut ja seurasta nauttinut. Mutta minäpä en siitä pojasta tykännyt sitten yhtään!! En yhtään! Pakottivat minut kumminkin kävelemään sen kakaran seurassa ja jonkin ajan päästä aloinkin leikkimään sen kanssa. Olisi ollut ihanaa päästä juoksemaan vapaana, mutta kummi ei laskenut vaan piti fleksissä. Nipsu meni jo edeltä kuulemma Jampan kanssa kotiin. Kotio päästyämme oli kaikki mennyt ihan hyvin Taiston kanssa leikkimisen jälkeen. Mutta kukkanen! Sehän tulikin meille sisälle! Pitihän minun sitä kometaa aika vihamielisestikin. Enkä muuten suostunut leikkimään Taiston kanssa. Murisin ja rähisin Taistolle, että pysyisi kaukana minusta. En sitten päässyt hihnasta irti. Yht'äkkiä tajusin sen, Taistohan on riekku kaveri, myös sisällä! Sen jälkeen leikimme ja riehuimme kaksi tuntia yhteen putkeen! Se oli hurjan kivaa.

Nyt uni maittaa. Hyvää yötä!

-Vili-

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Olenkohan minä muuttanut tänne?





Olenkohan minä muuttanut tänne Imatralle?

On pitänyt ihan kivaa ilmaa, että ollaan päästy lenkkeilemään. Nipsukin on leikkinyt minun kanssani. Sekä Pele on käynyt jokusen kerran minun kanssa leikkimässä!

Kummi ei enää talutakkaan minua fleksissä kun ollaan kimppa lenkillä Nipsun kanssa. Sen kaveri, Noora (joka on tosi kiva kun sekin leikkii minun kanssa), teki sellaisen hihnan, johon saa minut sekä Nipsun kiinni ja hihnat eivät mene solmuun. Kummi tykkää siitä kuulemma hirveästi, mutta minusta olisi kivempi riekkua fleksissä.

Se Nipsun vatsatauti ilmeisesti tuli ja tarttui minuun. Yksi yö olin ollut hieman levoton ja kummi käyttikin minut kerran pihalla, mutta eihän minulla kakkahätä ollut. Sen jälkeen kummi oli nukahtanut ja aamulla, kun Jamppa ja Hanne heräsivät, olin oksentanut 9 oksennusta toiselle matolle ja 2 oksennusta toiselle. Sen jälkeen olin kuitenkin ihan terhakka koira.

Piti minun seuraavana päivänä ajaa Nipsu toiseen huoneeseen syömään luutaan ja Kummin kanssa otettiin yhteen kun se meinasi viedä minun luun. Eipä minun ole sen jälkeen tarvinut ryttyillä kummille. Se vaan ei ymmärtänyt että vatsani taisi olla vielä hieman kipiä sillon.

Uusi ruokani, joka auttaa suolistoni hyvinvointiin, maittaa minulle hyvin. Iltaisin kummi rasvaa tassun pohjani, koska ne ovat kuumat ja punaiset. Tänään se myös ajeli naamani! En voi käsittää miksi ihana partani ei saanut olla! Kummi sanoi syyksi sen, että silmäni rähmivät ja karvat olivat tiellä. Toivottavasti nämä ongelmat eivät johdu uudesta ruuastani.

Olen hieman ihmetellyt, että olenko minä nyt tullut tänne jäädäkseni? Kummi kuitenkin kertoo, että Ukki ja Mummo tulevat hakemaan minua ensi viikonloppuna. Kummi on myös järjestänyt vielä yhden koira tapaamisen minulle ennen lähtöäni. Uudestaan näen sen kivan cirneco pojan, Taisto Tappajakoiran!

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Hoidossa vieläkin




Vielä minä täällä Imatralla olen. Kaverini Nipsukin tuli kipeäksi, melkein heti kun minä tänne tulin. Se poika vaan alkoi yht'äkkiä oksentamaan ja kakkimaan sisälle! En voi ymmärtää kuinka Nipsu saattoi tehdä tarpeensa tupaan, järkyttävää. Hän kyllä oli tosi kipeä, että annettakoon tällä kertaa asia anteeksi. Minä olisin mielelläni auttanut Kummia siivoamaan Nipsun oksennuksia, mutta Kummi kielsi minua siitä. Tylsää, sen kerran kun taas olisin ollut avuksi..

Nyt Nipsu kuitenkin voi ihan hyvin. Minun massukin on rauhoittunut ja virtaa minussa piisaa. Se tuli todettua eilen, kun pääsin riehumaan sydämmeni kyllyydestä!

Ensin kummi lenkitti minut tuonne kylälle, missä oli paljon ihmisiä, autoja ja ääniä. Siellä minun piti vielä malttaa olla paikoillanikin pitkän aikaa ja kummi vaan seisoi, seisoi ja välillä käveltiin kadulla edestakaisin. En ymmärtänyt yhtään mistä oli kyse! Kummi vaan sanoi, että pitäisi odottaa, että Taisto tulisi pian siihen. Niin se Taisto tulikin. Taisto on cirneco dell'etna pentu. Suunnilleen samaa koko luokkaa minun kannsani. Ensin hän vähän minua pelkäsi, mutta sitten innostuimme jo leikkimään. Oli kyllä vähän epäreilua kun Taisto sai juosta vapaana, mutta minä jouduin olemaan fleksissä.



Kävelimme takaisin kummin luokse ja kummi ryökäle pistikin minut sisälle ja otti Nipsun ulos! Pian Nipsu ja kummi tulivat sisälle ja penteles, mitä muuta sieltä tulikaan! Taisto ja sen omistaja! Laiton kyllä samantien Taiston kuriin ja nuhteeseen, hänen astuessaan sisälle.. Tukkapöllynhän taisin siitä saada ja menin uudestaan nuuskimaan Taistoa ja sitten halusinkin jo leikkiä. Olihan sille vekaralle nyt näytetty kumpi meistä on se pomo! Riehuimme pari tuntia tauotta. Se oli tosi kivaa.

Sen jälkeen tulikin kummin kaveri kylään ja sen kanssa leikimme hieman. Sittenkun tämä ihminen lähti, tuli toinen kummin kaveri kylään! Sillä oli mukanaan Pele, toyvillakoiran pentu. Vitsit, taas pääsin riehumaan. Nyt Nipsukin riekkui meidän kanssa, ei paljon, mutta kumminkin. Taistoa Nipsu taisi hieman pelätä, kun se tahtoi vaan komentaa meitä olemaan riekkumatta alkuun. Kuitenkin, pelen kanssa riekuttiin tunnin verran. Sen jälkeen minulle tulikin uni hyvin silmään. Samoin Nipsulle ja Kummillekkin.

Tälläista tällä kertaa. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

-Vili-

ps. Olen myös huomannut, että täällä on otuksia, joita kummi kutsuu rotiksi. ne elävät isossa häkissä ja minä en niistä tykkää. Eikä kummi anna minun edes nuuskia niitä. Jos häkistä kuuluu kolinaa tai inahdus rynnistän murisemaan ja ääntelemään häkille. Yritän myös tyntää nenääni häkkiin ja kummi jostain kumman syystä kieltää tämän minulta hyvin kova äänisesti... ja uhkailee vielä suihkupullollakin..

lauantai 12. maaliskuuta 2011

Hoidossa

Eilen Mummo ja Ukki toivat minut tänne Kummille. Täällä on aika jänskää, mutta vielä olen ollut aika rauhallisesti.

Leikimme eilen Nipsun kanssa ja Nipsu oli se kuka leikin aloitti! Möyhnäsimme sohvalla hyvän tovin. Leikimme myös vetoleikkiä patukalla. Nipsu tuli patukan toisessa päässä kun minä juoksin ympäri olohuonetta. Se oli kivaa! Sitten kävin istumaan ja Nipsu sai vetää patukkaa niin paljon kuin halusi, minä en liikahtanutkaan.

Tänään on ollut mukavampi ilma kuin eilen. Eilen satoi lunta j atuuli. Tänään ollut tyyntä ja ei pakkasta. Kävimme kummin ja Nipsun kanssa kylässäkin Pirjo-mummon luona. Siellä saimme Nipsun kanssa ihmetellä lasin läpi kilpikonnaa ja haistella kaikkia kivojha hajuja sillä aikaa kun kummi joi kahvia. Pääsimpä minä haistamaan ja lipaisemaan sellaista pientä vauvaakin. Viimein kun kummi sai kahvinsa juotua pääsimme lenkille! Käytiin kävelemässä pitkä lenkki. Siinä lenkkipolkumme vieressä meni paljon autoja joiden perään olisin kovasti halunnut lähteä, mutta ikävät ihmiset pitivät minut hihnassa. Ei kivaa ollenkaan. Minua niiiin kiukutti, pyörin ympyrää, vikisin ja välillä taisin vähän vetääkkin hihnassa.

Kotiin kun päästiin, niin uni tulikin äkkiä silmään. Ainiin, minä sain nukkua kummin ja Jampan välissä viime yön. Siinä oli lämmintä! Katsotaan mitä minä vielä tällä kylä reissulla keksin koiruuksia. ;)

-Vili-

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Jotain outoa ilmassa.....

Tosiaankin jotain outoa on ilmassa. Minun masu on taas kipeä, nyt Mummo osti minulle ihan uuden ruuan eläinlääkäriltä samalla kun haki uuden antibioottikuurin. Minun lääkäri epäili että minun suolistosta on joku nukka hävinnyt silloin tammikuussa eikä ole kerinnyt kasvaa takaisin, sen takia nyt ärtyy koko ajan uudelleen.
Mummokin käyttäytyy ihan oudosti, se pyörittelee kesävaatteita ja uimapukujaan ja haki kaksi tosi isoa kassiakin tuohon makuuhuoneen nurkkaan.
On siinä yksi pienempi kassikin ja se mättää siihen minun tavaroita ja laittaa vetoketjun kiinni enkä minä saa niitä omia tavaroitani sieltä pois.
Tänään se kävi ostamassa ison kasan luita ja paistoi ne. Sitten se sanoi että siinä on minun ja Nipsun luut. Ihmettelen vaan miten niin siinä olisi Nipsun luitakin, eihän täällä ole mitään Nipsuakaan?
Ne kuulemma vie minut luiden kanssa Kummin luo, -pitkäksi aikaa vielä, ovat itse menossa lomalle. Viime kesänä kun mentiin lomalle pääsin minä kyllä ihan samaan paikkaan niiden kanssa, eikä minun täytynyt minneen Kummille mennä ja nyt se ei vaan kuulemma käy - aika kummaa minusta.
Mutta kyllä minulla varmaan on ihan kivaa Kummin luonakin, tehdään kaikkea kivaa Nipsun ja Kummin kanssa ja välillä vähän Nipsun Iskääkin vielä härnätään.
- Vili -

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Masu voi jo paremmin :)


Pari kuvaa minusta talvivärityksessä. Jaksan jo leikkiä kovasti ja lenkilläkin olen käynyt ihan normaali lenkeillä 4:nä päivänä.

Taisin selvitä vihdoin siitä suolistotulehduksesta. 5 päivää Mummo on jo antanut ihan tavallista ruokaa :( , siihen asti se sentään viitsi keittää minulle vedessä valkoista riisiä, nam! Pikku hiljaa se vähensi ja vähensi sen riisin määrää ruuasta ja kun en enää tullut kipeäksi niin se ei viitsi enää minulle riisiä keittää. Aika rankka pätkä oli tammikuun puolivälistä maaliskuun loppuun asti ennenkuin masu kokonaan parani. Silloin tammikuussa sain sen antibioottikuurin ja kun olin syönyt kiltisti niitä pillereitä viitenä päivänä aamuin illoin niin tuntui että paranin oitis, mutta kun lääkkeet loppui niin vatsakipu ja ripuli ja pahaolo palasi. Sitten pääsin riisi-kuurille ja sain parina päivänä syödä pelkkää riisiä melkein niin paljon kun jaksoin. Pikku hiljaa Mummo sitten laittoi riisin joukkoon ensin lihalientä, sitten jauhelihaa ja viimein nappuloita, aina enempi ja enempi.
Nyt kun olen terve niin Ukki läksi minun kanssa, oli Prinsessa äiteineen mukana, Nipsun ja Kummin luo kylään. Oltiin ihan yön yli kylässä. Nukuttiin Ukin ja Prinsessan kanssa autossa, vähän minun piti yölläkin tarkistella että Prinsessalla oli varmaan kaikki OK.
Päivällä käytiin jäällä juoksemassa ja muutenkin riekuttiin taas oikein kunnolla. Kivaa oli!
Vajaa kaksi viikkoa ja menen taas sinne takaisin ja jäänkin sitten vähän pidemmäksi aikaa. Huilikaa nyt ja kerätkää voimia että kestätte vauhdissani, minä tuleen.....
- Vili-

tiistai 22. helmikuuta 2011

Olen "muuttanut" tänne

Olen kopioinut kaikki vanhan blogini postaukset nyt tänne. Vierailijoille ei ehkä kaikkein mukavin vaihtoehto, mutta halusin säilyttää meidän "päiväkirjan" kokonaisuudessaan. (tuo vanha blogi kun häviää kun on ollut 3 kk käyttämättä)
Mutta tästä eteenpäin tarinan pitäisi olla sitten vähän tuoreempaa :)

Arkisto kuukaudelle Tammikuu, 2011

Toipumassa…

Olen toipumassa suolistotulehduksesta. Se on aika kurja vaiva :( . Mutta voiko pienellä koiralla olla parempia toipumispaikkoja kuin mitä minulla on ;) .


Vaan eiköhän se elämä kuitenkin voita. :)

Arkisto kuukaudelle Joulukuu, 2010

Rauhallista ja onnellista loppu- ja Uutta Vuotta 2011

Joulu oli mukava, mutta aika väsyttävä näin pienelle koiralle. Meillä oli aattona 9 ihmistä ja 2 koiraa päivällisellä. Sitten meillä kävi Joulupukki, se oli alkuun aika pelottava mutta kun siltä sai paketteja pelkokin hävisi. Pukkia tervehtimässä meillä olikin 13 ihmistä ja 2 koiraa.
Ulkoilukelit ei oikein meitä suosineet pakkasta oli yli 25 astetta joten en tykännyt yhtään. Joulupäivänä pakkanen laski 15 asteeseen joten pääsimme onneksi Nipsun kanssa kahdestaan juoksemaan vapaana. Viimeisetkin jouluvieraat lähti tänään omaan kotiinsa ja nyt minä voin alkaa keräämään voimia Uuteen Vuoteen, Prinsessa tulee silloin äitinsä kanssa meille ampumaan raketteja.
_Vili_

1 kommentti

Jouluruoka oli hyvää ja oli kiva taas käydä siellä syömässä masu täyteen jouluruokia! Hihnaa minunkaan ei tarvinut koko jouluna nähdäkkään!

Nähdään reilun viikon päästä erilaisissa tunnelmissa..

Joopa joo…..

Kylpylässä käytiin ja kivaa oli.

Mutta paluu arkeen oli kyllä minusta aika karua. Prinsessan muutto oli vielä kesken ja sitä sitten jatkettiin. Minäkin viimein huomasin että ei kerrostalossa tarvitsekaan haukkua jokaiselle rappukäytävässä liikkujalle. Mummo oli tosi ylpeä minusta kun osasin olla hetken ihan yksinkin siellä Prinsessan uudessa kodissa haukkumatta.
Sitten rupesikin pitämään pakkasia ja lunta tulee taivaan täydeltä. Moiset ilmat ei kyllä innosta minua ulkoilemaan, mutta joka ikinen päivä Ukki tai Mummo vie minut kuitenkin lenkille :( .
Tämä viikko ollaan oltu Mummon kanssa kahdestaan, naapurin tätit on käyneet minua ulkoiluttamassa puoliltapäivin ettei minun ole tarvinnut olla yksin pidempään kuin normaalistikaan. Ukki on jossain kylpylässä kuntoutuksessa ja tulee vasta ensi viikolla kotiin. Ei minua kyllä olisi tarvinnut tulla viemään ulos joka päivä, välillä olen yrittänyt olla Mummon sängyssä päiväpeiton alla piilossakin ettei naapurin täti olisi minua löytänyt, mutta kyllä se löysi kuitenkin ja uloshan sitä sitten piti lähteä.
Nyt viikonloppuna Prinsessa äiti on meillä ( tai siis on teatterissa juuri nyt ja tulee sieltä sitten meille ) ja Prinsessakin tulee huomenna ja on sunnuntaihin asti. Jes!
Mummo saisi kyllä laittaa vähän kuviakin tähän, mutta ei kuulemma kerkeä.
Toivottelen kaikille rauhallisia joulunaluspäiviä.
-Vili-

1 kommentti

Kylpylässä oli mukavaa juu. Oli mukavaa kun saatiin käydä siellä!
Kuvia kaipailisin, niitä mitä kerettiin ottamaan, tuolta reissulta.

Mukavaa joulun odotusta sinne ja mummolle synttäri onnittelut!

T: Nipsu