Viimeisiä päiviä kummilassa viedään. Näin se Kummi miulle ainakin lupaili. Puhuvat, että lauantai aamusta lähtisivät Anjalaan. Se tarkoittaa sitä, että menemme minun kotiin. Sanovat, ettei Mummo ja Ukki ole vielä kotona kun sinne menemme, saas nähdä minusta. Jotain kivaakin ne lupailevat minulle, mutta saas nähdä, että mitä. Joitakin salaisuuksiakin kuulemma pitää olla.
Tänään jouduimme Nipsun kanssa olemaan pitkään kahdestaan täällä. Aamulla Jamppa-kummi ja Hanne-kummi vaan katosivat johonkin. Höpöttelivät mennessään töistä ja koulusta.. Kuitenkin jossain vaihessa kummi tuli kotiin ja voi kun olimme Nipsun kanssa riemuissamme! Ei riemulla rajaa, kun voi näykkiä kummin napaa! (Ihan pikkuisen vaan..)
Sitten söimme Nipsun kanssa luut ja Kummi nappasi meidät autoon ja vei toimistolle. Siellä toimistolla oli Jamppa ja paljon ikkunoita mistä pystyi seuraamaan ihmisiä ja eläimiä ja autoja mitkä siitä ohi menivät. Aika paljon minun piti vahti murista, etteivät ne vaan olisi sisälle tulleet. Jostain kumman syystä minua vaan kiellettiin. Kuulemma sinne pitäisikin asiakkaita, eli ihmisiä, tulla. Nipsu otti oman paikkansa näyteikkunassa ja päivysti siinä ihan hiljaa ohi kulkevia juttuja. Ihmettelin hiukan, miksi Nipsu ei sanonnut niille mitään. On siinäkin vahtikoira!
Jonkin ajan kuluttua kummi otti minut pihalle ja siinä olikin toinen koira!! Sanoivat, että hän oli Taisto cirneco, jonka olin jo aiemmin tavannut ja seurasta nauttinut. Mutta minäpä en siitä pojasta tykännyt sitten yhtään!! En yhtään! Pakottivat minut kumminkin kävelemään sen kakaran seurassa ja jonkin ajan päästä aloinkin leikkimään sen kanssa. Olisi ollut ihanaa päästä juoksemaan vapaana, mutta kummi ei laskenut vaan piti fleksissä. Nipsu meni jo edeltä kuulemma Jampan kanssa kotiin. Kotio päästyämme oli kaikki mennyt ihan hyvin Taiston kanssa leikkimisen jälkeen. Mutta kukkanen! Sehän tulikin meille sisälle! Pitihän minun sitä kometaa aika vihamielisestikin. Enkä muuten suostunut leikkimään Taiston kanssa. Murisin ja rähisin Taistolle, että pysyisi kaukana minusta. En sitten päässyt hihnasta irti. Yht'äkkiä tajusin sen, Taistohan on riekku kaveri, myös sisällä! Sen jälkeen leikimme ja riehuimme kaksi tuntia yhteen putkeen! Se oli hurjan kivaa.
Nyt uni maittaa. Hyvää yötä!
-Vili-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hienoa että jätit tassunjälkesi! Kiitos, vuh vuh!