Tänään oli eka sadepäivä pitkiin aikoihin, ei Vili paljoa ulkoillut . Mummolla oli kamalasti naisia kylässä, eikä pieni koira saanut toteuttaa itseään vaikka kuinka olisi halunnut hyppiä vieraita vasten. Onneksi Millan iskä tuli kanssa ja pelasti Vilin asunto-autoon odottamaan että Ukki pääsi töistä. Kun Ukki tuli lähti “jätkät” evakkoon ja tulivat kotiin vasta kun Mummo soitti että vaara ohi.
Tänään oli myös eka päivä pariin viikkoon kun meillä ei pyörinyt betonimylly eikä kukaan tyrkkinyt kottikärryjä edestakaisin pihamaalla. Mummo ja Ukki on valanut kukkapenkkienreunoja oikein urakalla. (ja pihalaattoja kans) Milla ja Vili on “auttaneet” parhaansa mukaan . Sitten niihin betoni-juttuihin on kärrätty multaa ja Mummo on istuttanut mustikkapensaita, vattuja, sipuleita ja kukkiakin niihin aina kun on kerennyt. Ja kaiken huippu on se että pieni-koira ei sitten saa repiä niitä kasveja pois sieltä mullasta - vaikka se olisi vasta mukavaa. Tuosta pihapuurtamisesta johtuu sekin että ei oikein meinaa blogi päivittyä.
Vili ihotulehdus näytäisi olevan nyt ohi, jostain syystä se kyllä vieläkin vinkuu ja kirputtelee itseään aika-ajoin.
Jostain kumman syystä Vili on nyt kolmena yönä peräkkäin käyttäytynyt oudosti. Kun käydään nukkumaan kaikki OK, 10 minuutin päästä koira alkaa vaeltaa ympäri taloa ja vinkuu kuin vietävä ja sitä jatkuu 2-3 tuntia, 5 min petillä, ylös, kierros, vinkumista, sängyn viereen vinkumaan ja takaisin petille jne. Ei voi ymmärtää, muuten käyttäytyy ihan normaalisti. Mikä tarkoittaa että on iloinen “Duracel-pupu”.
-Mummo_
maanantai 21. helmikuuta 2011
Eka sadepäivä pitkiin aikoihin
Keskiviikkona, Toukokuun 27. 2009 08:57 - mummo
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hienoa että jätit tassunjälkesi! Kiitos, vuh vuh!