Arkisto kuukaudelle Kesäkuu, 2010

Kauniita kesäpäiviä….

Keskiviikkona, Kesäkuun 23. 2010 07:24 - mummo

On pidellyt viime aikoina kauniita kesäpäiviä, on toki joku sadekuurokin niskaan ropsahtanut. Ukki ja Mummo on myllännyt pihamaalla edelleen, minä aina välillä olen heitä yrittänyt vähän autella. Prinsessakin on pyörähtänyt meillä useampanakin päivänä, sen äippä kun on käynyt mattoja pesemässä meidän pihalla.
Mummon kasvihuone on mitä mukavin paikka köllötellä jos ulkona tuulee tai sataa :) . Se on vähän niinkuin koirankoppi, ehkä aavistuksen paremmin sisustettu, siellä kun on tuolit joissa istuintyynyt. Niillä kelpaa pienen koissun ottaa päikkärit.
Mummon ja Ukin mielestä minä olen käyttäytynyt tosi hyvin viimeaikoina, omasta mielestäni käyttäydyn hyvin aina. Olen viihtynyt omalla pihalla, naapuriin ei ole tarvinnut mennä kuin pari kertaa - Viiru-kissan eväät kun vaan on niin hyvät.
Hyttyset on ainoa huonopuoli, niitä on ollut ihan älyttömän paljon. Ärsyttävää kun ne pistää. Pasarmoja ja mäkäräisiä ei ole ollut kuin yhtenä päivänä, sen jälkeen olen kyllä säikkynyt kärpäsiäkin. Minä kun en oikein hiffaa, mistä pieni koira voi tietää mikä niistä surisioista on paarma (ne kun puree se tekee kipeää), mäkäräinen tai kärpänen.
Nyt on kuulemma Juhannus tulossa. Prinsessakin tulee perjantai aamuna. Kuulemma grillaillaan ja syödään jotain herkkuja. Sitten me taidetaan mennä Nipsua tapaamaan lauantaina - en tiedä lähteekö se Juhannus meidän matkaan, kun en tunne sitä.
Oikein kaunista kesän jatkoa kaikille.
-Vili-
ps.
Oikein mukavaa ja rentouttavaa Juhannusta kaikille, toivottelee Mummo
(valitettavasti kuvia ei nyt ole, kun en ole malttanut oikein koneella istua, aika on mennyt pihan laitossa)

Kivaa kun on kesä…

Perjantaina, Kesäkuun 11. 2010 06:32 - mummo

Mummo ei ole mukamas kerinnyt päivittämään tätä blogia, kun se on vaan puuhastellut tuolla pihalla aina kun ollut kotona.
Meidän pihassa on kaivettu ja hienonnettu ja kärrätty multaa ja soraa, se on ollut minullekin mieluista puuhaa. Jostain käsittämättömättömästä syystä Mummo vaan ei ole osannut arvostaa minun työpanostani kovinkaan paljoa. Minä olen auttanut sitä kaivamalla kuoppia , kun se on itse niin hidas ja olen minä hävittänyt parit “horsmatkin” kun Mummo ei ole huomannut niiden joutuneen sinne muuten ihan puhtaalle mullalle.
Mummolla oli nimpparit ja Prinsessa teki sille aika erikoisen onnittelukortin. Minä olisin tykännyt kovasti auttaa, mutta ei toi Prinsessa oikein tykännyt siitä, niinpä minulle tuli musta vauhtiviiru kylkeen, kun se hosui sen tussin kanssa. Tuo kortti on mitä ihanin alusta leikkiä, niin Prinsessan kuin minunkin. Ensin Mummo sanoi että hautaa sen maahan, mutta heltyi sitten ja lupasi jättää meille tuon piirretyn palan pihaviltiksi.

Olen ollut aika kiltti koira viimeaikoina. Mutta kyllä minä kävin yhtä noutajaa vähän ojentamassa kun tuli meidän kylälle ulkoilemaan.
Tuo toisen naapurin katti ei tykännyt minusta yhtään kun kävin sitä morjestamassa. Se mokoma ei edes viitsinyt sähähtää varoitukseksi, vaan raapaisi ihan varottamatta minun pikku kirsusta. Se ei ollut mukavaa.
Niin ja kävinhän minä vähän karkuteilläkin, juoksin tuhatta ja sataa semmoisella valtatiellä ja moottoritienrampilla.
Tänään onkin sitten sadepäivä ja viimein sain Mummonkin istumaan koneen ääreen ja vähän edes laittamaan asioita muistiin,. On vaan niin pitkä aika edellisestä kerrasta että millään en muista kaikkea.
- Vili -
ps. Vähän kirjoittajan huomautuksia tänne loppuun.
Tuo noutaja episodi oli kyllä ihan uskomaton. Vili vaan ampaisi omasta pihasta kuin nuoli eikä kuunnellut minua yhtään. Vili starttasi pihasta jo ennenkuin sillä oli näköyhteyttä tuohon toiseen koiraa. Minua pikkuisen hävetti kun juoksin tuonne sadan metrin päähän koiraa hakemaan ja se tulee vastaan suu täynnä valkoista karvaa. Tiedän että ko. koira on säikäyttänyt Vilin kerran, muutama viikko sitten, mutta me ollaan lenkkeilty heidän ohitseen vaikka kuinka monta kertaa ja mitään viitteitä siitä että Vili olisi agressiivinen tuota noutajaa kohtaan ei ole ollut. Nyt Vili kuitenkin ampui suoraan kiinni toisen persauksiin, ei mitään haukkumista tai murinaa vaan suoraan kiinni - ei voi ymmärtää.
Samoin tuo seikkailu tuolla valtatiellä, ei mitään varoitusta yht’äkkiä koira vaan lähtee kuin nuoli eikä kuule tai näe mitään? Silloin valmistauduin jo pahimpaan. Läksimme sen perään autolla ja ja jonkin matkan päässä se juoksikin meitä vastaan. Auto seis ja minä kerkesin siihen tielle sitä kutsumaan, mutta ei se edes tunnistanut minua kanttasi vaan kylki maata hipoen risteyksessä ja jatkoi matkaa sinne päin mistä karkasikin. Auto ympäri ja perään, ei keritty lähtöpisteeseen kun sankari tulee vastaan edelleen sata lasissa, ei vieläkään tunnistanut minua ei omaa autoa, taas vaan väisti sen verran että pääsi ohi. Nyt minä jäinkin jo tähän kohtaan odottamaan ja Ukki läksi autolla perään. Kun Vili taas kerran juoksikin takaisinpäin Ukki pysäytti auton ja vihelsi sille tosi kovaan, niin koira vaan vähän hiljensi vauhtiaan ja toljotti mitään näkemättömillä silmillään Ukkia ja jatkoi juoksuaan. Mutta tuo pienen pieni vauhdin pudotus ilmeisesti teki tehtävänsä ja kun minä seisoin risteyksessä kädet levällään, Vili oikein hätkähti että siinähän on Mummo ja juoksi suoraan syliin. Raukan sydän löi niin nopeasti että ei siitä kerinnyt edes laskemaan sykettä. Oli aika pitkään vielä tuonkin jälkeen semmoinen että ei osannut rauhoittua ollenkaan.
Ja tosissaan tuo naapurin kollikissa ei ole koskaan tykännyt koirista ja on sen selvästi osoittanutkin, mutta piti Vilin kuitenkin vaan työntää nenänsä suoraan sen tassun eteen.
En voi ymmärtää moista käytöstä. Vaan yhtä kaikki, loppu hyvin kaikki hyvin.

1. Jane & Jade
   05.07.2010 klo 12:46

   Hui kamala millaiset seikkailut Vilillä on ollut! Tuo onkin kamalaa jos on lähtenyt pihasta vaikka jonkun hajun perään ja hukannut sen ja juoksut paniikissa sitten ees taas ja siinä paniikissa ei sitten tunnistanut sinua eikä ukkia. Oikea koiranomistajan pahin painajainen.
   Meillä Jade on nyt hieman kuuroutunut joten pitää olla varautunut kun pidän sitä irti, ettei seikkaile omia aikoijaan vaan pitää minut koko ajan näkökentässään. Iltasella ian säikähtää hieman ko herätän sen tuosta lattialta ko lähdetään nukkumaan makuuhuoneeseen. Mutta onneksi ei ole mitään kipuja niin on vain hieman hölmistynyt hetken aikaan.

2. mummo
   05.07.2010 klo 13:08

   Oli tosiaan painajaismaista tuo Vilin sekoilu. Siis oikeasti sydäntä kylmäsi.
   Nyt on taas ollut oma itsensä, paitsi
   että jotkut harvat autot on alkaneet ihan selvästi ärsyttämään.
   (siis tuiki tuntemattomien autot jotka ajaa jossain meistä ohi) Koira nostaa hännän
   “tökölleen” ja alkaa ravaamaan hihnassa ees suun taas, ei siis ole ollut tuolla
   maanteillä enää vapaana.
   Muuten kyllä on kuin unelma, omassa pihassa on saanut juosta ja olla vapaana niin paljon kuin haluaa.