Pehmoinen fleece-haalari

Voi tuota Mummoa kun se tuon kameran kanssa aina vaanii minua. Mukavan pehmoisen haalarin se kyllä osasi minulle tehdä.

Pakkasten aiheuttama pakko :)

Aivan ehtymätön on Mummon mielikuvitus. Se keksii aina niitä "kuningas-ajatuksiaan",
eikä siinä sen jälkeen enää mikään pelasta.

Niinkuin nyt nuo kirotut sukkahousut. Ajatelkaa nyt minun pienen avuttoman koiran pitää antaa pukea itselleni SUKKAHOUSUT, nehän on tyttöjen juttuja.

Sen jälkeen se vielä tulee kameran kanssa lirkuttelemaan:" Seiso nyt nätisti ja katso tännepäin." "PYH" sanon minä. Sitten sen piti vielä jotain säätää ton kuvan kanssa niin että sekin meni ihan piloille. :( Ei minussa tosiaankaan ole tuollaisia punaisia läikkiä, eikä niitä ollut siinä alkuperäisessä kuvassakaan.
Mutta ei tässä vielä kaikki. Mummo kun innostuu
niin ei sille meinaa jarruja saada päälle ollenkaan.

Pitihän sen sitten vielä ommella uusi haalarikin minulle ja taas kaivettiin kamera esiin. :P

Tälläinen mannekiinina oleminen ei ole minusta yhtään kivaa, enkä kyllä viitsi edes yrittää esittää jotain muuta.

Rehellisyyden nimissä on minunkin ihan pakko myöntää että ulkoilu on tosi kivaa näissä vaatteissa, nyt kun pakkasta on 14-19 astetta. Ja että nuo heijastinnauhat näkyvät hyvin pimeällä. Mutta sehän ei tarkoita sitä että minun tarvitsisi pitää tai edes esittää että pidän pukemisesta.
Tarvitsee tähän loppuun vielä kirjoittaa että vatsavaivani on viimein lähes vuoden kestettyään helpottaneet. Nyt on kuukauden vatsa ollut kunnossa, kylläkin lääkkeiden kera. Saattaapi olla että joudun niitä pillereitä popsimaan lopun elämääni.

Haisin kuulemma koiralle???????

Enkös vaan olekin komea poika. Me oltiin Imatran kylpylässä kuunvaihteessa. Ukonniemen metsikössä oli mukavaa ulkoilla.
Tässä näkyy koko koiralauma mikä lomailemassa oli, oli meidän mukana muutama ihminenkin.
Tämmöistä meininkiä meillä oli melkein koko ajan. Tserolla riitti virta yllättävän hyvin.
Nipsukin innostui aina välillä meidän kanssa riehumaan.

Ja välillä oli koko jengin ihan pakko vähän huiliakin. Kiva reissu oli.
Torstaina ja eilen nuo kaverit sitten kävikin meillä, vauhti oli samanmpoinen. Siis meillä oli niin kivaa....
Tänään sitten kun Mummo tuli töistä ja oli lenkillä käyty, se vei minut suihkuun. Siis tostavaan ilman mitään varoituksia =:o .Ja selitys oli se että minä kuulemma haisin koiralle, kun Tsero kuolasi minut eilen. HÄH voi juma... , haisin KOIRALLE - eikö se älytön ymmärrä että minä olen K O I R A. Nyt en kyllä heiluta sille häntää ennen huomista, enkä edes katso siihen päin :P , kärsiköön nahoissaan kun kerran on tommonen.
Muuten on mennytkin ihan kohtalaisesti, vatsa on jo melko hyvässä kunnossa ja aina välillä on ulkoilukelitkin vielä ihan OK. :)
Oiken hyvää syksyä kaikille.

Että tälläinen.....

Aika shokki oli kun kun MINUN Kummi tuli meille viimelauantaina, hakemaan Nipsua kotiin, hänellä oli mukanaan tämmöinen (vähän arkapieru).



Eikös tuo teistäkin näytä vähän arkapierulta? :DDDD (Mummon on ihan turha tuhista ja selitellä jotain vauvajuttuja tuossa vieressä)

No saihan sitä viimein vähän edes haistella, eikä edes Nipsu alkanut ärisemään (siis minulle, sekun yleensä omii kaikki pennut). Nipsu taisi jotenkin tajuta että tuo otus tulee HÄNEN kotiin jäädäkseen, joten siitä varmaan tulee oikea riesa. (oikein Nipelle ;D )

Mutta jes, osasihan tuo otus juostakin (melkein), meillä oli loppujen lopuksi ihan kivaa. Ja vieläpä Ukki lupaili vähän että ensi viikolla tavattaisiin uudelleen. (ja tavattiin kanssa, mutta se on jo toinen juttu)
Meinasin ihan unohtaa että ihmiset kutsuivat tuota penikkaa Tseroksi.

Rantalomapäiviä....

Yksi päivä heinäkuun lopulla minusta rupesi tuntumaan ihan siltä että Ukki ja Mummo suunnitteli lähtä - johonkin. Kun Ukki sitten haki jotain henkilöautosta minä parkkeerasin sinne. Yritin kyllä reippaana päivystää etupenkillä, että olisin nähnyt kunnolla kaiken, mutta eihän siinä pystynyt olemaan kun oli niin kuuma. Siispä jouduin jurrottamaan takapenkin jalkatilassa. :D Eikä me loppujen lopuksi edes lähdetty liikkeelle tällä autolla :p, vaan lähdettiin retkeily-autolla.

Menimme Yyteriin, voi kuinka ihana hiekkaranta siellä oli. Joka aamu ja joka ilta me juostiin siellä, sain olla ilman hihnaa, kyllä minä nautin.

Päivällä kun rannalla oli uimareita ja auringonottajia minä pääsin hihnassa ainoastaan sufr-keskuksen pihalta kurkkimaan rannan meininkiä.
Me olitiin siellä torstaista sunnuntaihin ja ilmat oli mitä parhaimmat.
Siellä oli surffareilla kilpailut ja sen takia mekin siellä oltiin, ei meistä kyllä kukaan kilpaillut - mutta seurattiin muiden kilpailua.

Kuuma on ollut

Meillä on ollut tosi lämpöiset kelit, jopa minun on pitänyt välillä pyrkiä sisälle jäähdyttelemään. Melkein ikävöin maaliskuun kelejä, silloin piti laittaa vielä toppahaalari päälle. :)
Nyt päivät tulee vietettyä näin:
tai näin:On tähän helteeseen liittynyt jotain outoakin, taivas on murissut vihaisesti. Mummo selitti jotain Ukkosesta mutta ei sekään osannut selittää minulle miksi se Ukkonen noin kovasti vihoittelee. Ja koska en millään voi ymmärtää miksi se vihoittelee, joten olen päättänyt olla niinkuin en kuulisikaan sen murinoita. Nyt senkin olisi pitänyt jo kuulemma leppyä, joten taitaa olla murinat muristu joksikin aikaa.
t: Vili

Vähän kuulumisia

Mummo on luvattoman saamaton sihteeri. Viimein suostui edes pikkuisen kirjottamaan, kuvia ei kuulemma ole vieläkään laittaa mukaan.
Mutta joka tapauksessa lämpöiset kelit kuitenkin tuli. Välillä on niin lämmintä että päiväsaikaan en ole jaksanut edes lenkille lähteä. Ukin kanssa sitten on käyty aamuisin ja iltaisin kun aurinko ei ole paistanut niin kuumasti.
Nipsu on vieraillut meillä ja minä olen käynyt heillä, yhdessä oltiin taas viettämässä rantaelämää. Se se vasta on oikeaa koiranelämää se. Paitsi siitä en oikein tykännyt kun Ukki vei minut uimaan.
Ollaan me kolme parin yön yli reissuakin tehty, on käyty Turussa, Savossa ja Pohjois-Karjalassa, joka kerta meidän autoon on vaan tullut joku vika kesken matkan teon ja on tultu pikimiten kotiin :/
Kotona olen ottanut aurinkoa tosi paljon, olen aika musta jo :D
Ja tietysti jotain ikävämpääkin kuuluu (kuten usiempien elämään) minun masu on ollut vieläkin pipi, olen nyt kuukauden antibiootti-kuurilla ja minun nappularuoka on jälleen vaihdettu. Nyt tuntuu jo paremmalta, ripulia ei ole ollut melkein kahteen viikkoon ja oksentanutkaan en ole enää. Toivottavasti tuo suolistotulehduskierre on nyt tämän lääkekuurin ja uuden ruuan myötä ohitse lopullisesti.
Ja toivottavasti minunkin blogiin vielä joskus tulee joku kuvakin.