Ukkilan HuliVili

Sharewood on hyväntekeväisyysmedia, sinulle ilmaista

2012-02-13T12:39:00.002+02:00

Sivupalkissa on tuommoinen Sharewood mainos, siinä on Mummon kutsulinkki Sharewoodiin. Silellä sinulla on mahdollisuus valita noin 40:stä hyväntekeväisyysjärjestöstä mitä haluat avustaa. Sivuilla on 1-5 mainosta joita klikkaamalla mainostaja lahjoittaa 5senttiä valitsemallesi järjestölle.
Tutustukaapa!

Pehmoinen fleece-haalari

2012-02-11T19:44:00.000+02:00

Voi tuota Mummoa kun se tuon kameran kanssa aina vaanii minua. Mukavan pehmoisen haalarin se kyllä osasi minulle tehdä.

Pakkasten aiheuttama pakko :)

2012-01-31T20:30:00.004+02:00

Aivan ehtymätön on Mummon mielikuvitus. Se keksii aina niitä "kuningas-ajatuksiaan",
eikä siinä sen jälkeen enää mikään pelasta.

Niinkuin nyt nuo kirotut sukkahousut. Ajatelkaa nyt minun pienen avuttoman koiran pitää antaa pukea itselleni SUKKAHOUSUT, nehän on tyttöjen juttuja.

Sen jälkeen se vielä tulee kameran kanssa lirkuttelemaan:" Seiso nyt nätisti ja katso tännepäin." "PYH" sanon minä. Sitten sen piti vielä jotain säätää ton kuvan kanssa niin että sekin meni ihan piloille. :( Ei minussa tosiaankaan ole tuollaisia punaisia läikkiä, eikä niitä ollut siinä alkuperäisessä kuvassakaan.
Mutta ei tässä vielä kaikki. Mummo kun innostuu
niin ei sille meinaa jarruja saada päälle ollenkaan.

Pitihän sen sitten vielä ommella uusi haalarikin minulle ja taas kaivettiin kamera esiin. :P

Tälläinen mannekiinina oleminen ei ole minusta yhtään kivaa, enkä kyllä viitsi edes yrittää esittää jotain muuta.

Rehellisyyden nimissä on minunkin ihan pakko myöntää että ulkoilu on tosi kivaa näissä vaatteissa, nyt kun pakkasta on 14-19 astetta. Ja että nuo heijastinnauhat näkyvät hyvin pimeällä. Mutta sehän ei tarkoita sitä että minun tarvitsisi pitää tai edes esittää että pidän pukemisesta.
Tarvitsee tähän loppuun vielä kirjoittaa että vatsavaivani on viimein lähes vuoden kestettyään helpottaneet. Nyt on kuukauden vatsa ollut kunnossa, kylläkin lääkkeiden kera. Saattaapi olla että joudun niitä pillereitä popsimaan lopun elämääni.

Haisin kuulemma koiralle???????

2011-10-24T20:35:00.004+03:00

Enkös vaan olekin komea poika. Me oltiin Imatran kylpylässä kuunvaihteessa. Ukonniemen metsikössä oli mukavaa ulkoilla.
Tässä näkyy koko koiralauma mikä lomailemassa oli, oli meidän mukana muutama ihminenkin.
Tämmöistä meininkiä meillä oli melkein koko ajan. Tserolla riitti virta yllättävän hyvin.
Nipsukin innostui aina välillä meidän kanssa riehumaan.

Ja välillä oli koko jengin ihan pakko vähän huiliakin. Kiva reissu oli.
Torstaina ja eilen nuo kaverit sitten kävikin meillä, vauhti oli samanmpoinen. Siis meillä oli niin kivaa....
Tänään sitten kun Mummo tuli töistä ja oli lenkillä käyty, se vei minut suihkuun. Siis tostavaan ilman mitään varoituksia =:o .Ja selitys oli se että minä kuulemma haisin koiralle, kun Tsero kuolasi minut eilen. HÄH voi juma... , haisin KOIRALLE - eikö se älytön ymmärrä että minä olen K O I R A. Nyt en kyllä heiluta sille häntää ennen huomista, enkä edes katso siihen päin :P , kärsiköön nahoissaan kun kerran on tommonen.
Muuten on mennytkin ihan kohtalaisesti, vatsa on jo melko hyvässä kunnossa ja aina välillä on ulkoilukelitkin vielä ihan OK. :)
Oiken hyvää syksyä kaikille.

Että tälläinen.....

2011-09-08T17:07:00.005+03:00

Aika shokki oli kun kun MINUN Kummi tuli meille viimelauantaina, hakemaan Nipsua kotiin, hänellä oli mukanaan tämmöinen (vähän arkapieru).

Eikös tuo teistäkin näytä vähän arkapierulta? :DDDD (Mummon on ihan turha tuhista ja selitellä jotain vauvajuttuja tuossa vieressä)

No saihan sitä viimein vähän edes haistella, eikä edes Nipsu alkanut ärisemään (siis minulle, sekun yleensä omii kaikki pennut). Nipsu taisi jotenkin tajuta että tuo otus tulee HÄNEN kotiin jäädäkseen, joten siitä varmaan tulee oikea riesa. (oikein Nipelle ;D )

Mutta jes, osasihan tuo otus juostakin (melkein), meillä oli loppujen lopuksi ihan kivaa. Ja vieläpä Ukki lupaili vähän että ensi viikolla tavattaisiin uudelleen. (ja tavattiin kanssa, mutta se on jo toinen juttu)
Meinasin ihan unohtaa että ihmiset kutsuivat tuota penikkaa Tseroksi.

Rantalomapäiviä....

2011-08-12T21:22:00.006+03:00

Yksi päivä heinäkuun lopulla minusta rupesi tuntumaan ihan siltä että Ukki ja Mummo suunnitteli lähtä - johonkin. Kun Ukki sitten haki jotain henkilöautosta minä parkkeerasin sinne. Yritin kyllä reippaana päivystää etupenkillä, että olisin nähnyt kunnolla kaiken, mutta eihän siinä pystynyt olemaan kun oli niin kuuma. Siispä jouduin jurrottamaan takapenkin jalkatilassa. :D Eikä me loppujen lopuksi edes lähdetty liikkeelle tällä autolla :p, vaan lähdettiin retkeily-autolla.

Menimme Yyteriin, voi kuinka ihana hiekkaranta siellä oli. Joka aamu ja joka ilta me juostiin siellä, sain olla ilman hihnaa, kyllä minä nautin.

Päivällä kun rannalla oli uimareita ja auringonottajia minä pääsin hihnassa ainoastaan sufr-keskuksen pihalta kurkkimaan rannan meininkiä.
Me olitiin siellä torstaista sunnuntaihin ja ilmat oli mitä parhaimmat.
Siellä oli surffareilla kilpailut ja sen takia mekin siellä oltiin, ei meistä kyllä kukaan kilpaillut - mutta seurattiin muiden kilpailua.

Kuuma on ollut

2011-07-10T21:24:00.006+03:00

Meillä on ollut tosi lämpöiset kelit, jopa minun on pitänyt välillä pyrkiä sisälle jäähdyttelemään. Melkein ikävöin maaliskuun kelejä, silloin piti laittaa vielä toppahaalari päälle. :)
Nyt päivät tulee vietettyä näin:
tai näin:On tähän helteeseen liittynyt jotain outoakin, taivas on murissut vihaisesti. Mummo selitti jotain Ukkosesta mutta ei sekään osannut selittää minulle miksi se Ukkonen noin kovasti vihoittelee. Ja koska en millään voi ymmärtää miksi se vihoittelee, joten olen päättänyt olla niinkuin en kuulisikaan sen murinoita. Nyt senkin olisi pitänyt jo kuulemma leppyä, joten taitaa olla murinat muristu joksikin aikaa.
t: Vili

Vähän kuulumisia

2011-07-08T22:43:00.002+03:00

Mummo on luvattoman saamaton sihteeri. Viimein suostui edes pikkuisen kirjottamaan, kuvia ei kuulemma ole vieläkään laittaa mukaan.
Mutta joka tapauksessa lämpöiset kelit kuitenkin tuli. Välillä on niin lämmintä että päiväsaikaan en ole jaksanut edes lenkille lähteä. Ukin kanssa sitten on käyty aamuisin ja iltaisin kun aurinko ei ole paistanut niin kuumasti.
Nipsu on vieraillut meillä ja minä olen käynyt heillä, yhdessä oltiin taas viettämässä rantaelämää. Se se vasta on oikeaa koiranelämää se. Paitsi siitä en oikein tykännyt kun Ukki vei minut uimaan.
Ollaan me kolme parin yön yli reissuakin tehty, on käyty Turussa, Savossa ja Pohjois-Karjalassa, joka kerta meidän autoon on vaan tullut joku vika kesken matkan teon ja on tultu pikimiten kotiin :/
Kotona olen ottanut aurinkoa tosi paljon, olen aika musta jo :D
Ja tietysti jotain ikävämpääkin kuuluu (kuten usiempien elämään) minun masu on ollut vieläkin pipi, olen nyt kuukauden antibiootti-kuurilla ja minun nappularuoka on jälleen vaihdettu. Nyt tuntuu jo paremmalta, ripulia ei ole ollut melkein kahteen viikkoon ja oksentanutkaan en ole enää. Toivottavasti tuo suolistotulehduskierre on nyt tämän lääkekuurin ja uuden ruuan myötä ohitse lopullisesti.
Ja toivottavasti minunkin blogiin vielä joskus tulee joku kuvakin.

Tuulinen ulkoilupäivä

2011-05-30T14:47:00.004+03:00

Ukkii, läl läl lää, tuleee minä odotan. Tule nyt vaan leikkimään, kun minä löysin tämmöisen ihanan shampoopullonkorkin.

Yritäppäs vaan saada kiinni. Jes, saimpas Ukin yrittämään.

Täällää, kato kuinka hieno korkki!

No, plääh sitten jos et viitsi juosta.

Itse asiassa tuo korkki oli aika heikkoa tekoa eikä kovin kauan kestänyt. Mutta hurjan kivaa sen kanssa oli leikkiä, kun se oli niin kevyt että tuuli vei sen tosi kauas kun heitin sen ilmaan. Sen kanssa siis voi leikkiä ihan itsekseen.
Kovasti minä odotan jo lämpöisempiä kelejä. Onneksi Mummo on tehnyt nuohaalarit edes, en tarkenisi kyllä kovin paljoa ulkoilla ilman vaatteita.
Ensi viikonloppuna Nipsu ehkä tulee meille kylään, se olisi kyllä tosi kivaa.
Meillä kyllä alkaa kesälomakin ensi viikonlopusta, toivottavasti ollaan kotona kun Nipsu tulee.

Peppuun sattuu

2011-05-17T13:55:00.004+03:00

Ihan hirveää pienen koiran elämä. Takapuoleen ja masuun sattuu.
Mummo vielä työntää aamuin illoin pilleriä (antibioottia kuulemma) nieluun, vaikka en haluaisi.
Perjantain ja lauantain välisenä yönä minulle taas tuli tosi pahaolo. Ensin aloin oksentamaan ja sitten jo hetken päästä ripuloimaan. Koko yö siinä mentiin Mummon kanssa ulos ja sisään ja taloa ympäri, Minä edellä ja Mummo pesuvadin ja rätin kanssa perässä. :( Lauantai aamuna sitten puoli kymmenen aikaan minun pepusta tulin ripulikakan jälkeen verta ja mummo joutui ottamaan yhteyttä päivystävään eläinlääkäriin. Diaknoosi (ompa hieno sana, näin pienelle koiralle) oli suolistotulehdus. Se vissiin tuli taas näin rajuna kun ei ole suolet toipuneet siitä alkuvuoden tulehduksestakaan ihan täysin.
Ja koska aina pitää etsiä niitä hyviä puolia, niin nyt on ollut eväät kohdillaan. Olen saanut syödä keitettyä riisiä niin paljon kuin haluan. Eilen illalla Mummo kyllä piilotti niiden joukkoon 10 nappulaa, luuli vissiin etten niitä huomaisi - mutta huomasin kyllä. Sain eilen jopa pienen palan tomaattia ja omenaakin, tänään ehkä saan jo pienen luunkin :P .
Ai niin, jaksoinhan minä jo viedä Ukin lenkillekin eilen illalla. Ei ihan sitä meidän normaalia lenkkiä käyty kun ajattelin että se saattaa olla Ukille liikaa taas äkkiseltään.

Myyräkoira työssään ;)

2011-04-27T20:29:00.004+03:00

Pääsiäisen aikoihin meillä oli huippu hienot kelit.
Olitiin kaiket päivät ulkona, pihahommia oli ja sitten me käytiin sunnuntaihin asti, joka päivä myyräjahdissa. Sunnuntaina törmättiin kyykäärmeeseen ja sen jälkeen ei tuonne pellolle ole meidän perheen ihmiset minua enää laskeneet :(
Minulla olisi jo vähän kiire hommiin, tulkaahan sieltä.
Hei täällä niitä pitäisi olla, ainekin eilen oli. Himpskatti, missä kohtaa ne nyt on.
Vau, noita ei ollut eilen. Mennään lähemmäs. Ai ei vai? Miksi ei, nehän on upeita? Hei, ne huuteleekin jotain, mennään nyt.
Ei sitten menty, noita ei kuulemma saa häiritä. Minä olisin vaan käynyt sanomassa moi. Vaan ihan kiva niitä oli katsella kauempaakin.
Mutta enhän minä nyt jaksa kauaa paikoillaan seisoa ja vaan katsella. Ehei, tälläisellä pellolla etenkin on niin paljon tosi meheviä hajuja ja myyrät vielä rapistelee niin mukavasti.
Yhden olen jo saanut pyydystettyä ihan itse, kohta ei tarvii naapurin Viiru-kissan enää minulle ruokaa kantaa.
Huomaatteko muuten minussa mitään muuttuneen?
Niinpä, nahkasta näkee jo että aurinko on paistanut, empäs olekaan enää ihan vaalea poika.
Minusta olisi pari muutakin kuvaa ja paljon olisi asiaa, vaan tuo sihteerikkö kuulemma lopettaa taas tähän. Toivottavasti muistan kaikki tärkeät jutut sitten kun taas saan kirjurin.
Oikein hauskaa Vappua kaikille, toivottelen jo nyt ettei vaanjää kokonaan toivottelematta :)

Kevätpäivä Prinsessan kanssa

2011-04-13T21:48:00.006+03:00

Eilen oli upea päivä, yöllä oli ollut pakkasta ja niinpä me lähdettiin aamulla Ukin ja Prinsessan kanssa retkelle. Aamulla vielä hanki kantoi, joten me kuljettiin metsässä ja pelloilla. Pellot on minusta mahtavia ulkoilupaikkoja, juoksin minkä jaloistani pääsin. Paitsi silloin en kyllä juossut kun evästely aika, silloin istuin Prinsessan edessä nätisti, ehkä vähän malttamattomana, ja odotin omaa osuuttani eväistä. Se on ehkä retken paras hetki kun saa jotain hyvää evästä. Kotiin palattuamme nukuimme päikkärit (sisällä). Ja sitten Prinsessa alkoikin taas pihahommiin. Hän haravoi ja kärräsi lehtiä Mummon kompostorin eteen. Oli sillä kyllä paljon muitakin touhuja. Yritin kyllä kovasti vahtia sen tekemisiä, mutta kun pieni koira ei ihan kaikkea voi ymmärtää, niin menin sitten Mummon kasvihuoneeseen valvomaan ihan vaan yleisesti pihan tapahtumia. Prinsessa on kyllä ihan hassu, ensin se hikipäässä haravoi ja sitten se sanoi "Nyt pitää kyllä huilia, tää on kova homma. Voinko pitää huilitauon ja kiivetä puuhun?" Siis mitä ihmeen huilimista se on, kun pitää sinne puuhun kiivetä? Ihmisiä on tosi vaikea ymmärtää. Niinko nyt Mummoa. Sekin lähti aamulla jonneen töihin. Minä en keksi mitä se on. Sen tarttee olla jotain tosi mahtavan kivaa jos se kerran on kivempaa kuin hankikannolla juoksentelu Ukin ja Prinsessan kanssa. Siellä pellolla kun oli niin mahottomasti kaikkia hajujakin. Aurinko paistoi koko päivän ja omassa pihassa ja kasvihuoneellakin oli vaikka mitä puuhastelua. Ja silti Mummo vaan lähtee mieluummin, jo ennen pienen koira heräämisaikaa, jonneen töihin, outo tyyppi minusta. Mutta kyllä mä siitä silti tykkään, vaikka vähän oudosti käyttäytyykin ja vielä melkein joka päivä.
ps. jostain pompsahti tuo kopio tuosta ekasta kuvasta tähänkin, enkä pysty poistamaan sitä.
muoks 15.4 johan se kopio lähti

Nipsun kanssa rinnakkaiseloa

2011-04-09T22:03:00.000+03:00

Nipsulla on vissiin ikävä Äippää, ainakaan se ei viitsi leikkiä kanssani, ei kyllä komentelekkaan. Saattaa se tietysti olla vaan väsynytkin kun tuntuu ettei se ole ihan tottunut lenkkeilemään meidän tahdissa. Se vaan köllöttää sohvalla kun ollaan sisällä ja mennä napottelee itsekseen kun ollaan ulkona. Pari kertaa se on lähtenyt naapuriinkin ihan yksinään, mutta Mummo ja Ukki huomasi sen yritykset heti ja komensi sen kotiin :). Minä olen harjoitellut vähän enempi, joten kerkesin ihan perille asti ennenkuin ne huomasi minun lähteneen :D. Olen siis pikkasen parempi tossa hommassa.
Tämä päivä me kyllä ulkoiltiin melkoisen täydellisesti. Päikkärit vaan käytiin nukkumassa sisällä. Ulkona kyllä olikin ihan kiva olla kun aurinko paistoi ja oli ihan lämmintä. Ukki ja Mummo auttoi vähän luontoa ja teki kevättä kasvihuoneen ympäristöön :). Nyt kyllä väsyttää taas ihan kamalasti, joten hyvää yötä ja kauniita unia.
T.Vili

Minulle tuli kaveri kylään

2011-04-07T20:50:00.002+03:00

Jipii, minulle tuli kaveri, arvatkaapa kuka?
Mummo ei edes varoittanut minua. Minä olin vaan varautunut ihan rauhalliseen koti-iltaan, yht' äkkiä ulko-ovi vaan aukesi ja sieltä vilisti hirmu kyytiä pieni musta otus ja kuului kutsu "Viliii, missä kummin kulta?" Voi sitä riemua :D.
Nyt on kyllä ihan hyvä näin. Ei vaan jaksa enää riehua.

Lomailu kummilla lähenee loppuaan

2011-03-24T19:49:00.002+02:00

Viimeisiä päiviä kummilassa viedään. Näin se Kummi miulle ainakin lupaili. Puhuvat, että lauantai aamusta lähtisivät Anjalaan. Se tarkoittaa sitä, että menemme minun kotiin. Sanovat, ettei Mummo ja Ukki ole vielä kotona kun sinne menemme, saas nähdä minusta. Jotain kivaakin ne lupailevat minulle, mutta saas nähdä, että mitä. Joitakin salaisuuksiakin kuulemma pitää olla.

Tänään jouduimme Nipsun kanssa olemaan pitkään kahdestaan täällä. Aamulla Jamppa-kummi ja Hanne-kummi vaan katosivat johonkin. Höpöttelivät mennessään töistä ja koulusta.. Kuitenkin jossain vaihessa kummi tuli kotiin ja voi kun olimme Nipsun kanssa riemuissamme! Ei riemulla rajaa, kun voi näykkiä kummin napaa! (Ihan pikkuisen vaan..)

Sitten söimme Nipsun kanssa luut ja Kummi nappasi meidät autoon ja vei toimistolle. Siellä toimistolla oli Jamppa ja paljon ikkunoita mistä pystyi seuraamaan ihmisiä ja eläimiä ja autoja mitkä siitä ohi menivät. Aika paljon minun piti vahti murista, etteivät ne vaan olisi sisälle tulleet. Jostain kumman syystä minua vaan kiellettiin. Kuulemma sinne pitäisikin asiakkaita, eli ihmisiä, tulla. Nipsu otti oman paikkansa näyteikkunassa ja päivysti siinä ihan hiljaa ohi kulkevia juttuja. Ihmettelin hiukan, miksi Nipsu ei sanonnut niille mitään. On siinäkin vahtikoira!

Jonkin ajan kuluttua kummi otti minut pihalle ja siinä olikin toinen koira!! Sanoivat, että hän oli Taisto cirneco, jonka olin jo aiemmin tavannut ja seurasta nauttinut. Mutta minäpä en siitä pojasta tykännyt sitten yhtään!! En yhtään! Pakottivat minut kumminkin kävelemään sen kakaran seurassa ja jonkin ajan päästä aloinkin leikkimään sen kanssa. Olisi ollut ihanaa päästä juoksemaan vapaana, mutta kummi ei laskenut vaan piti fleksissä. Nipsu meni jo edeltä kuulemma Jampan kanssa kotiin. Kotio päästyämme oli kaikki mennyt ihan hyvin Taiston kanssa leikkimisen jälkeen. Mutta kukkanen! Sehän tulikin meille sisälle! Pitihän minun sitä kometaa aika vihamielisestikin. Enkä muuten suostunut leikkimään Taiston kanssa. Murisin ja rähisin Taistolle, että pysyisi kaukana minusta. En sitten päässyt hihnasta irti. Yht'äkkiä tajusin sen, Taistohan on riekku kaveri, myös sisällä! Sen jälkeen leikimme ja riehuimme kaksi tuntia yhteen putkeen! Se oli hurjan kivaa.

Nyt uni maittaa. Hyvää yötä!

-Vili-

Olenkohan minä muuttanut tänne?

2011-03-22T18:55:00.003+02:00

Olenkohan minä muuttanut tänne Imatralle?

On pitänyt ihan kivaa ilmaa, että ollaan päästy lenkkeilemään. Nipsukin on leikkinyt minun kanssani. Sekä Pele on käynyt jokusen kerran minun kanssa leikkimässä!

Kummi ei enää talutakkaan minua fleksissä kun ollaan kimppa lenkillä Nipsun kanssa. Sen kaveri, Noora (joka on tosi kiva kun sekin leikkii minun kanssa), teki sellaisen hihnan, johon saa minut sekä Nipsun kiinni ja hihnat eivät mene solmuun. Kummi tykkää siitä kuulemma hirveästi, mutta minusta olisi kivempi riekkua fleksissä.

Se Nipsun vatsatauti ilmeisesti tuli ja tarttui minuun. Yksi yö olin ollut hieman levoton ja kummi käyttikin minut kerran pihalla, mutta eihän minulla kakkahätä ollut. Sen jälkeen kummi oli nukahtanut ja aamulla, kun Jamppa ja Hanne heräsivät, olin oksentanut 9 oksennusta toiselle matolle ja 2 oksennusta toiselle. Sen jälkeen olin kuitenkin ihan terhakka koira.

Piti minun seuraavana päivänä ajaa Nipsu toiseen huoneeseen syömään luutaan ja Kummin kanssa otettiin yhteen kun se meinasi viedä minun luun. Eipä minun ole sen jälkeen tarvinut ryttyillä kummille. Se vaan ei ymmärtänyt että vatsani taisi olla vielä hieman kipiä sillon.

Uusi ruokani, joka auttaa suolistoni hyvinvointiin, maittaa minulle hyvin. Iltaisin kummi rasvaa tassun pohjani, koska ne ovat kuumat ja punaiset. Tänään se myös ajeli naamani! En voi käsittää miksi ihana partani ei saanut olla! Kummi sanoi syyksi sen, että silmäni rähmivät ja karvat olivat tiellä. Toivottavasti nämä ongelmat eivät johdu uudesta ruuastani.

Olen hieman ihmetellyt, että olenko minä nyt tullut tänne jäädäkseni? Kummi kuitenkin kertoo, että Ukki ja Mummo tulevat hakemaan minua ensi viikonloppuna. Kummi on myös järjestänyt vielä yhden koira tapaamisen minulle ennen lähtöäni. Uudestaan näen sen kivan cirneco pojan, Taisto Tappajakoiran!

Hoidossa vieläkin

2011-03-16T20:58:00.004+02:00

Vielä minä täällä Imatralla olen. Kaverini Nipsukin tuli kipeäksi, melkein heti kun minä tänne tulin. Se poika vaan alkoi yht'äkkiä oksentamaan ja kakkimaan sisälle! En voi ymmärtää kuinka Nipsu saattoi tehdä tarpeensa tupaan, järkyttävää. Hän kyllä oli tosi kipeä, että annettakoon tällä kertaa asia anteeksi. Minä olisin mielelläni auttanut Kummia siivoamaan Nipsun oksennuksia, mutta Kummi kielsi minua siitä. Tylsää, sen kerran kun taas olisin ollut avuksi..

Nyt Nipsu kuitenkin voi ihan hyvin. Minun massukin on rauhoittunut ja virtaa minussa piisaa. Se tuli todettua eilen, kun pääsin riehumaan sydämmeni kyllyydestä!

Ensin kummi lenkitti minut tuonne kylälle, missä oli paljon ihmisiä, autoja ja ääniä. Siellä minun piti vielä malttaa olla paikoillanikin pitkän aikaa ja kummi vaan seisoi, seisoi ja välillä käveltiin kadulla edestakaisin. En ymmärtänyt yhtään mistä oli kyse! Kummi vaan sanoi, että pitäisi odottaa, että Taisto tulisi pian siihen. Niin se Taisto tulikin. Taisto on cirneco dell'etna pentu. Suunnilleen samaa koko luokkaa minun kannsani. Ensin hän vähän minua pelkäsi, mutta sitten innostuimme jo leikkimään. Oli kyllä vähän epäreilua kun Taisto sai juosta vapaana, mutta minä jouduin olemaan fleksissä.

Kävelimme takaisin kummin luokse ja kummi ryökäle pistikin minut sisälle ja otti Nipsun ulos! Pian Nipsu ja kummi tulivat sisälle ja penteles, mitä muuta sieltä tulikaan! Taisto ja sen omistaja! Laiton kyllä samantien Taiston kuriin ja nuhteeseen, hänen astuessaan sisälle.. Tukkapöllynhän taisin siitä saada ja menin uudestaan nuuskimaan Taistoa ja sitten halusinkin jo leikkiä. Olihan sille vekaralle nyt näytetty kumpi meistä on se pomo! Riehuimme pari tuntia tauotta. Se oli tosi kivaa.

Sen jälkeen tulikin kummin kaveri kylään ja sen kanssa leikimme hieman. Sittenkun tämä ihminen lähti, tuli toinen kummin kaveri kylään! Sillä oli mukanaan Pele, toyvillakoiran pentu. Vitsit, taas pääsin riehumaan. Nyt Nipsukin riekkui meidän kanssa, ei paljon, mutta kumminkin. Taistoa Nipsu taisi hieman pelätä, kun se tahtoi vaan komentaa meitä olemaan riekkumatta alkuun. Kuitenkin, pelen kanssa riekuttiin tunnin verran. Sen jälkeen minulle tulikin uni hyvin silmään. Samoin Nipsulle ja Kummillekkin.

Tälläista tällä kertaa. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

-Vili-

ps. Olen myös huomannut, että täällä on otuksia, joita kummi kutsuu rotiksi. ne elävät isossa häkissä ja minä en niistä tykkää. Eikä kummi anna minun edes nuuskia niitä. Jos häkistä kuuluu kolinaa tai inahdus rynnistän murisemaan ja ääntelemään häkille. Yritän myös tyntää nenääni häkkiin ja kummi jostain kumman syystä kieltää tämän minulta hyvin kova äänisesti... ja uhkailee vielä suihkupullollakin..

Hoidossa

2011-03-12T15:19:00.004+02:00

Eilen Mummo ja Ukki toivat minut tänne Kummille. Täällä on aika jänskää, mutta vielä olen ollut aika rauhallisesti.

Leikimme eilen Nipsun kanssa ja Nipsu oli se kuka leikin aloitti! Möyhnäsimme sohvalla hyvän tovin. Leikimme myös vetoleikkiä patukalla. Nipsu tuli patukan toisessa päässä kun minä juoksin ympäri olohuonetta. Se oli kivaa! Sitten kävin istumaan ja Nipsu sai vetää patukkaa niin paljon kuin halusi, minä en liikahtanutkaan.

Tänään on ollut mukavampi ilma kuin eilen. Eilen satoi lunta j atuuli. Tänään ollut tyyntä ja ei pakkasta. Kävimme kummin ja Nipsun kanssa kylässäkin Pirjo-mummon luona. Siellä saimme Nipsun kanssa ihmetellä lasin läpi kilpikonnaa ja haistella kaikkia kivojha hajuja sillä aikaa kun kummi joi kahvia. Pääsimpä minä haistamaan ja lipaisemaan sellaista pientä vauvaakin. Viimein kun kummi sai kahvinsa juotua pääsimme lenkille! Käytiin kävelemässä pitkä lenkki. Siinä lenkkipolkumme vieressä meni paljon autoja joiden perään olisin kovasti halunnut lähteä, mutta ikävät ihmiset pitivät minut hihnassa. Ei kivaa ollenkaan. Minua niiiin kiukutti, pyörin ympyrää, vikisin ja välillä taisin vähän vetääkkin hihnassa.

Kotiin kun päästiin, niin uni tulikin äkkiä silmään. Ainiin, minä sain nukkua kummin ja Jampan välissä viime yön. Siinä oli lämmintä! Katsotaan mitä minä vielä tällä kylä reissulla keksin koiruuksia. ;)

-Vili-

Jotain outoa ilmassa.....

2011-03-09T19:49:00.003+02:00

Tosiaankin jotain outoa on ilmassa. Minun masu on taas kipeä, nyt Mummo osti minulle ihan uuden ruuan eläinlääkäriltä samalla kun haki uuden antibioottikuurin. Minun lääkäri epäili että minun suolistosta on joku nukka hävinnyt silloin tammikuussa eikä ole kerinnyt kasvaa takaisin, sen takia nyt ärtyy koko ajan uudelleen.
Mummokin käyttäytyy ihan oudosti, se pyörittelee kesävaatteita ja uimapukujaan ja haki kaksi tosi isoa kassiakin tuohon makuuhuoneen nurkkaan.
On siinä yksi pienempi kassikin ja se mättää siihen minun tavaroita ja laittaa vetoketjun kiinni enkä minä saa niitä omia tavaroitani sieltä pois.
Tänään se kävi ostamassa ison kasan luita ja paistoi ne. Sitten se sanoi että siinä on minun ja Nipsun luut. Ihmettelen vaan miten niin siinä olisi Nipsun luitakin, eihän täällä ole mitään Nipsuakaan?
Ne kuulemma vie minut luiden kanssa Kummin luo, -pitkäksi aikaa vielä, ovat itse menossa lomalle. Viime kesänä kun mentiin lomalle pääsin minä kyllä ihan samaan paikkaan niiden kanssa, eikä minun täytynyt minneen Kummille mennä ja nyt se ei vaan kuulemma käy - aika kummaa minusta.
Mutta kyllä minulla varmaan on ihan kivaa Kummin luonakin, tehdään kaikkea kivaa Nipsun ja Kummin kanssa ja välillä vähän Nipsun Iskääkin vielä härnätään.
- Vili -

Masu voi jo paremmin :)

2011-03-01T20:45:00.004+02:00

Pari kuvaa minusta talvivärityksessä. Jaksan jo leikkiä kovasti ja lenkilläkin olen käynyt ihan normaali lenkeillä 4:nä päivänä.

Taisin selvitä vihdoin siitä suolistotulehduksesta. 5 päivää Mummo on jo antanut ihan tavallista ruokaa :( , siihen asti se sentään viitsi keittää minulle vedessä valkoista riisiä, nam! Pikku hiljaa se vähensi ja vähensi sen riisin määrää ruuasta ja kun en enää tullut kipeäksi niin se ei viitsi enää minulle riisiä keittää. Aika rankka pätkä oli tammikuun puolivälistä maaliskuun loppuun asti ennenkuin masu kokonaan parani. Silloin tammikuussa sain sen antibioottikuurin ja kun olin syönyt kiltisti niitä pillereitä viitenä päivänä aamuin illoin niin tuntui että paranin oitis, mutta kun lääkkeet loppui niin vatsakipu ja ripuli ja pahaolo palasi. Sitten pääsin riisi-kuurille ja sain parina päivänä syödä pelkkää riisiä melkein niin paljon kun jaksoin. Pikku hiljaa Mummo sitten laittoi riisin joukkoon ensin lihalientä, sitten jauhelihaa ja viimein nappuloita, aina enempi ja enempi.
Nyt kun olen terve niin Ukki läksi minun kanssa, oli Prinsessa äiteineen mukana, Nipsun ja Kummin luo kylään. Oltiin ihan yön yli kylässä. Nukuttiin Ukin ja Prinsessan kanssa autossa, vähän minun piti yölläkin tarkistella että Prinsessalla oli varmaan kaikki OK.
Päivällä käytiin jäällä juoksemassa ja muutenkin riekuttiin taas oikein kunnolla. Kivaa oli!
Vajaa kaksi viikkoa ja menen taas sinne takaisin ja jäänkin sitten vähän pidemmäksi aikaa. Huilikaa nyt ja kerätkää voimia että kestätte vauhdissani, minä tuleen.....
- Vili-

Olen "muuttanut" tänne

2011-02-22T21:25:00.005+02:00

Olen kopioinut kaikki vanhan blogini postaukset nyt tänne. Vierailijoille ei ehkä kaikkein mukavin vaihtoehto, mutta halusin säilyttää meidän "päiväkirjan" kokonaisuudessaan. (tuo vanha blogi kun häviää kun on ollut 3 kk käyttämättä)
Mutta tästä eteenpäin tarinan pitäisi olla sitten vähän tuoreempaa :)

Arkisto kuukaudelle Tammikuu, 2011

2011-02-22T21:17:00.005+02:00

Toipumassa…

Torstaina, Tammikuun 27. 2011 08:05 - mummo

Olen toipumassa suolistotulehduksesta. Se on aika kurja vaiva . Mutta voiko pienellä koiralla olla parempia toipumispaikkoja kuin mitä minulla on .

Vaan eiköhän se elämä kuitenkin voita.

Arkisto kuukaudelle Joulukuu, 2010

2011-02-22T21:13:00.004+02:00

Rauhallista ja onnellista loppu- ja Uutta Vuotta 2011

Maanantaina, Joulukuun 27. 2010 05:05 - mummo

Joulu oli mukava, mutta aika väsyttävä näin pienelle koiralle. Meillä oli aattona 9 ihmistä ja 2 koiraa päivällisellä. Sitten meillä kävi Joulupukki, se oli alkuun aika pelottava mutta kun siltä sai paketteja pelkokin hävisi. Pukkia tervehtimässä meillä olikin 13 ihmistä ja 2 koiraa.
Ulkoilukelit ei oikein meitä suosineet pakkasta oli yli 25 astetta joten en tykännyt yhtään. Joulupäivänä pakkanen laski 15 asteeseen joten pääsimme onneksi Nipsun kanssa kahdestaan juoksemaan vapaana. Viimeisetkin jouluvieraat lähti tänään omaan kotiinsa ja nyt minä voin alkaa keräämään voimia Uuteen Vuoteen, Prinsessa tulee silloin äitinsä kanssa meille ampumaan raketteja.
_Vili_

1 kommentti

Nipsu
28.12.2010 klo 18:39

Jouluruoka oli hyvää ja oli kiva taas käydä siellä syömässä masu täyteen jouluruokia! Hihnaa minunkaan ei tarvinut koko jouluna nähdäkkään!

Nähdään reilun viikon päästä erilaisissa tunnelmissa..

Joopa joo…..

Perjantaina, Joulukuun 10. 2010 07:53 - mummo

Kylpylässä käytiin ja kivaa oli.

Mutta paluu arkeen oli kyllä minusta aika karua. Prinsessan muutto oli vielä kesken ja sitä sitten jatkettiin. Minäkin viimein huomasin että ei kerrostalossa tarvitsekaan haukkua jokaiselle rappukäytävässä liikkujalle. Mummo oli tosi ylpeä minusta kun osasin olla hetken ihan yksinkin siellä Prinsessan uudessa kodissa haukkumatta.
Sitten rupesikin pitämään pakkasia ja lunta tulee taivaan täydeltä. Moiset ilmat ei kyllä innosta minua ulkoilemaan, mutta joka ikinen päivä Ukki tai Mummo vie minut kuitenkin lenkille .
Tämä viikko ollaan oltu Mummon kanssa kahdestaan, naapurin tätit on käyneet minua ulkoiluttamassa puoliltapäivin ettei minun ole tarvinnut olla yksin pidempään kuin normaalistikaan. Ukki on jossain kylpylässä kuntoutuksessa ja tulee vasta ensi viikolla kotiin. Ei minua kyllä olisi tarvinnut tulla viemään ulos joka päivä, välillä olen yrittänyt olla Mummon sängyssä päiväpeiton alla piilossakin ettei naapurin täti olisi minua löytänyt, mutta kyllä se löysi kuitenkin ja uloshan sitä sitten piti lähteä.
Nyt viikonloppuna Prinsessa äiti on meillä ( tai siis on teatterissa juuri nyt ja tulee sieltä sitten meille ) ja Prinsessakin tulee huomenna ja on sunnuntaihin asti. Jes!
Mummo saisi kyllä laittaa vähän kuviakin tähän, mutta ei kuulemma kerkeä.
Toivottelen kaikille rauhallisia joulunaluspäiviä.
-Vili-

1 kommentti

Nipsu
12.12.2010 klo 17:31

Kylpylässä oli mukavaa juu. Oli mukavaa kun saatiin käydä siellä!
Kuvia kaipailisin, niitä mitä kerettiin ottamaan, tuolta reissulta.

Mukavaa joulun odotusta sinne ja mummolle synttäri onnittelut!

T: Nipsu

Arkisto kuukaudelle Marraskuu, 2010

2011-02-22T21:13:00.001+02:00

Jokohan alkaisi normaalimpi arki…..

Sunnuntaina, Marraskuun 7. 2010 09:58 - mummo

Jokohan meidän perheen ihmiset alkaisi pikku hiljaa rauhoittumaan. Ainakin meidän terassi on jo ihan hyvällä mallillaan ja Prinsessan kotikin oli ja ihan valmiin näköinen.

Oli tosi kivaa kun viikko sitten käytiin Nipsun uudessa kodissa vierailulla. Siellä tapasin semmoisen 12 viikkoa vanhan (pitäisi ehkä sanoa nuoren) kääpiövillakoiran, se oli tosi kiva veitikka ja me leikittiin sen kanssa takaa-ajoleikkiä. Osasin tosi hienosti juosta sitä karkuun ja olla oikeasti kauhistuneen näköinenkin vielä. Nipsu se ei vieläkään oikein jaksa leikkiä kanssani, kuin ihan vähän vaan. Nipsu oli kylläkin sitä mieltä että se pentu olisi mukamas ollut hänen ja vain hänen kaveri, Kummi onneksi otti Nipsun syliinsä niin että minä sain leikkiä sen lapsen kanssa.
Samana viikon loppuna me käytiin Savossa asti juhlimassa, mukava reissu kaiken kaikkiaan.
Parin viikon päästä Mummo on luvannut viedä meidät kylpylälomaselle .

Arkisto kuukaudelle Syyskuu, 2010

2011-02-22T21:10:00.001+02:00

Kesä on mennyt ja ilmat viilenneet, Ukki ja Mummo rakentaa….

Tiistaina, Syyskuun 28. 2010 07:31 - mummo

Onneksi Mummo osti minulle kesälomalla tommoisen “hiiri-pallon”, sen kanssa on tosi hauskaa leikkiä. Kyllä tietysti tavallin pallokin on mukava. Ukki ja Mummo vaan ihmetyttää minua suuresti, ne noita lankkuja ja lautoja siirtelee ja sahaa ja tekee niille vaikka mitä. Minä en näe siinä mitään hohdokasta. Onneksi ne ei kuitenkaan minua ole unohtaneet, leikitään ja lenkkeillään kyllä, mutta lopun aikaa ne vaan kuulemma rakentaa, täällä kotona, tai remppaa, Prinsessan uudessa kodissa. Huvinsa kullakin.
Meillä kävi Savosta asti vieraita, lauantaina aamukahvilla. Matkassa mukana oli Kaapo-koira, ihan mukava kaveri. Sitä minä vaan en tiennyt vielä silloin kun he tulivat ja koska Kaapo oli eka koira, Hirmua ja Nipsua ei lasketa, joka tuli meille sisälle, olin aika vihainen sille. Mummo oli ihan kummastuksissaan ja laittoio sitten minulle “nihnan”, siis sisällä - tosi outoa käytöstä isolta ihmiseltä. Enkä minäkään jaksanut kauan vihoitella sille Kaapolle vaan alettiin kaveeraamaan sen kanssa, se ei kyllä oikein meinannut jaksaa leikkiä minun kanssa niin paljon kuin olisin halunnut .
Hiiri-pallon kanssa on vielä päivisin ihan kiva leikkiä pihalla, mutta aamuisin kun on kylmä minä kyllä jäisin tuonne täkin alle mieluusti.
Taaskaan tuo Mummo ei malttaisi kirjoitella kaikkia kuulumisiani, toivottavasti se edes talvella vähän parantaa tapojaan.
-Vili_

2 kommenttia

Nipsu
28.09.2010 klo 20:30

Kaapo se tuli meilläkin pistäytymään.

Minä menin sitä jo pihalle vastaan ja alkuun se oli hurjan pelottava, mutta ei kauaa mennyt kun tajusin, että Kaapohan onkin mukava kaveri. Oikein se ei minun leikkeihin intoutunut mukaan vaikka kuinka yritin. Sohvalta oli hyvä tassulla lätkiä Kaapoa päähän.

Juoksimpa ekaa kertaa täällä pellollakin kun Kaapon rohkaisemana sinne eksyin! Oli mukavaa kun oli lenkki kaveri.

Toivottavasti taas tulevana viikonloppuna näen sinutkin!

t: Nipsu
mummo
04.10.2010 klo 21:11

Hei Nipsu oli tosi kurjaa kun emme päässeet tulemaan teille viikonloppuna . Mutta ihan varmasti meille vielä joskus tulee semmoinenkin aika että Mummo ja Ukki taas lopettaa tuon rakentamisen ja remppaamisen ja palaamme normaaliin elämään (Ukki oli kyllä töissäkin viikonlopunna), sitten me tullaan teille. Terveisin Vili

Kesäloma lopuillaan

Keskiviikkona, Syyskuun 8. 2010 08:55 - mummo

Onpas Mummolla pitänyt kiirettä, kun sillä on ollut kesäloma ,melkein en voi ymmärtää.
Me käytiin kuitenkin Jäämerellä, siellä oli tosi kylmä - johan toi nimikin antaa siihen viitteitä . Oikeesti siellä oli joka aamu pakkasta ja sieltä mereltä kävi kova ja kylmä tuuli.
Sitten me käytiin Tuurissa ja siellä minä tapasin Pekun, Hämeenlinnasta, sekin oli “Kiinalainen” ja melkein saman värinenkin kuin minäkin. Me leikittiin yhdessä, meillä oli tosi kivaa.
Tuurista me sitten tultiinkin kotiin ja Ukki rupesi rakentamaan Mummon kanssa kivipengerrystä ja sen jälkeen terassia.
Tänään ne sitten rupesi kesken terassin rakentamisen tekemään puisia parvekepöytiä, Prinsessalle oma vähän pienempi ja sen äitille vähän suurempi.
Maanantaina Mummo vei minut taas eläinlääkärille jossa minun kannuskynnet leikattiin talvikuntoon, eli tosi lyhyiksi.
Tämän kesäloman aikana olen joutunut kaksi kertaa ampiaisten hyökkäyksen kohteeksi. Molemmilla kerroilla olen saanut niin monta pistoa että Mummo ei ole edes pystynyt laskemaan niitä kaikkia reikiä. Mummo on työntänyt minun kurkkuun jotain pillereitä ja lääkeruiskulla vettä perään - siis ihan älyttömästi, kokoajan vaan pruutalla vettä vaikka en olisi millään halunnut sitä.
(Koira oli molemmilla kerroilla ihan vetelä, ei enää jaloillaan pysynyt. Se tajun lähtö tapahtuu todella nopeasti, mutta onneksi selvittiin molemmilla kerroilla säikähdyksellä. Viimeisellä kerralla kyllä Ukkikin sai aika monta osumaa kun pyyhki ja nyppi niitämaa-ampiaisia irti koiran selästä, tassuista ja takajalkojen välistä vatsan alta.
Elikkäs kyypakkauksesta on Vili joutunut ottamaan yhden pillerin molemmilla kerroilla. Eka kerralla tuo pakkojuottaminen onnistui hyvin kun suussa ei ollut osumia. Mutta toisella kerralla suussakin oli pistoja joten lääkeruisku teki kipeää ja jouduin turvautumaan juustolla maustettuun veteen jonka sain Vilin houkuteltua juomaan. Yritän joskus talvemmalla käydä meidän kuvia läpi jospa tänne Vilin blogiinkin jokusen lomakuvan löytäisin.
-Mummo-)
Terveisin Vili
ps. toivottavasti tuo Mummo joskus edes kerkeää paneutumaan tähän blogiin vähän enempi

Arkisto kuukaudelle Heinäkuu, 2010

2011-02-22T21:08:00.000+02:00

Rantalomapäiviä Huuhaalla

Lauantaina, Heinäkuun 24. 2010 10:12 - mummo

Upea paikka viettää vapaa-aikaa!
Vai mitä luulette?
Me ollaan oltu tällä rannalla nyt pariviikonloppua. Heinäkuun alussa kun oltiin kävi Nipsu ihmisineen lauantaina javietti meidän kanssa rantapäivän. Ja nyt viime kerralla me mentiinkin isommalla porukalla, Prinsessa oli äitinsä kanssa ja Nipsu oli kanssa “äitinsä” kanssa, sen “isi” kävi viettämässä lauantain kanssamme, me oltiin siellä koko viikonloppu.
Ukki ajeli tommoisella laudalla tuolla järvellä, me muut katseltiin rannalta.
Meidätkin, siis minut ja Nipsu, kannettiin veteen. Se vesi oli kamalan märkää ja sieltä pois tullessa oli olo ihan kuin uitetulla koiralla. Osasimme kumpikin uida ihan hyvin.

Siellä oli jotain tosi ärsyttäviä pörriäisiä, paarmoiksi Mummo niitä sanoi, joita yritin metsästää ettei ne olisi päässeet puremaan meitä.

Me hengailtiin siellä rannalla ihan vapaana Nipsun kanssa, tietysti meidän piti olla siinä omassa leirissä kun siellä oli muitakin ihmisiä. Tälläinen rantaelämä se vasta olisi oikeaa koiran elämää, leikittäis vaan keskenään ja makailtais lämpöisellä hiekalla ja juostais pitkin pehmeää hiekkarantaa.

Kaksi upeaa viikonloppua vietetty upeassa kelissä ja tosi mukavassa seurassa.
Kiitos kaikille mukana olleille!

Arkisto kuukaudelle Kesäkuu, 2010

2011-02-22T21:05:00.001+02:00

Kauniita kesäpäiviä….

Keskiviikkona, Kesäkuun 23. 2010 07:24 - mummo

On pidellyt viime aikoina kauniita kesäpäiviä, on toki joku sadekuurokin niskaan ropsahtanut. Ukki ja Mummo on myllännyt pihamaalla edelleen, minä aina välillä olen heitä yrittänyt vähän autella. Prinsessakin on pyörähtänyt meillä useampanakin päivänä, sen äippä kun on käynyt mattoja pesemässä meidän pihalla.
Mummon kasvihuone on mitä mukavin paikka köllötellä jos ulkona tuulee tai sataa :) . Se on vähän niinkuin koirankoppi, ehkä aavistuksen paremmin sisustettu, siellä kun on tuolit joissa istuintyynyt. Niillä kelpaa pienen koissun ottaa päikkärit.
Mummon ja Ukin mielestä minä olen käyttäytynyt tosi hyvin viimeaikoina, omasta mielestäni käyttäydyn hyvin aina. Olen viihtynyt omalla pihalla, naapuriin ei ole tarvinnut mennä kuin pari kertaa - Viiru-kissan eväät kun vaan on niin hyvät.
Hyttyset on ainoa huonopuoli, niitä on ollut ihan älyttömän paljon. Ärsyttävää kun ne pistää. Pasarmoja ja mäkäräisiä ei ole ollut kuin yhtenä päivänä, sen jälkeen olen kyllä säikkynyt kärpäsiäkin. Minä kun en oikein hiffaa, mistä pieni koira voi tietää mikä niistä surisioista on paarma (ne kun puree se tekee kipeää), mäkäräinen tai kärpänen.
Nyt on kuulemma Juhannus tulossa. Prinsessakin tulee perjantai aamuna. Kuulemma grillaillaan ja syödään jotain herkkuja. Sitten me taidetaan mennä Nipsua tapaamaan lauantaina - en tiedä lähteekö se Juhannus meidän matkaan, kun en tunne sitä.
Oikein kaunista kesän jatkoa kaikille.
-Vili-
ps.
Oikein mukavaa ja rentouttavaa Juhannusta kaikille, toivottelee Mummo
(valitettavasti kuvia ei nyt ole, kun en ole malttanut oikein koneella istua, aika on mennyt pihan laitossa)

Kivaa kun on kesä…

Perjantaina, Kesäkuun 11. 2010 06:32 - mummo

Mummo ei ole mukamas kerinnyt päivittämään tätä blogia, kun se on vaan puuhastellut tuolla pihalla aina kun ollut kotona.
Meidän pihassa on kaivettu ja hienonnettu ja kärrätty multaa ja soraa, se on ollut minullekin mieluista puuhaa. Jostain käsittämättömättömästä syystä Mummo vaan ei ole osannut arvostaa minun työpanostani kovinkaan paljoa. Minä olen auttanut sitä kaivamalla kuoppia , kun se on itse niin hidas ja olen minä hävittänyt parit “horsmatkin” kun Mummo ei ole huomannut niiden joutuneen sinne muuten ihan puhtaalle mullalle.
Mummolla oli nimpparit ja Prinsessa teki sille aika erikoisen onnittelukortin. Minä olisin tykännyt kovasti auttaa, mutta ei toi Prinsessa oikein tykännyt siitä, niinpä minulle tuli musta vauhtiviiru kylkeen, kun se hosui sen tussin kanssa. Tuo kortti on mitä ihanin alusta leikkiä, niin Prinsessan kuin minunkin. Ensin Mummo sanoi että hautaa sen maahan, mutta heltyi sitten ja lupasi jättää meille tuon piirretyn palan pihaviltiksi.

Olen ollut aika kiltti koira viimeaikoina. Mutta kyllä minä kävin yhtä noutajaa vähän ojentamassa kun tuli meidän kylälle ulkoilemaan.
Tuo toisen naapurin katti ei tykännyt minusta yhtään kun kävin sitä morjestamassa. Se mokoma ei edes viitsinyt sähähtää varoitukseksi, vaan raapaisi ihan varottamatta minun pikku kirsusta. Se ei ollut mukavaa.
Niin ja kävinhän minä vähän karkuteilläkin, juoksin tuhatta ja sataa semmoisella valtatiellä ja moottoritienrampilla.
Tänään onkin sitten sadepäivä ja viimein sain Mummonkin istumaan koneen ääreen ja vähän edes laittamaan asioita muistiin,. On vaan niin pitkä aika edellisestä kerrasta että millään en muista kaikkea.
- Vili -
ps. Vähän kirjoittajan huomautuksia tänne loppuun.
Tuo noutaja episodi oli kyllä ihan uskomaton. Vili vaan ampaisi omasta pihasta kuin nuoli eikä kuunnellut minua yhtään. Vili starttasi pihasta jo ennenkuin sillä oli näköyhteyttä tuohon toiseen koiraa. Minua pikkuisen hävetti kun juoksin tuonne sadan metrin päähän koiraa hakemaan ja se tulee vastaan suu täynnä valkoista karvaa. Tiedän että ko. koira on säikäyttänyt Vilin kerran, muutama viikko sitten, mutta me ollaan lenkkeilty heidän ohitseen vaikka kuinka monta kertaa ja mitään viitteitä siitä että Vili olisi agressiivinen tuota noutajaa kohtaan ei ole ollut. Nyt Vili kuitenkin ampui suoraan kiinni toisen persauksiin, ei mitään haukkumista tai murinaa vaan suoraan kiinni - ei voi ymmärtää.
Samoin tuo seikkailu tuolla valtatiellä, ei mitään varoitusta yht’äkkiä koira vaan lähtee kuin nuoli eikä kuule tai näe mitään? Silloin valmistauduin jo pahimpaan. Läksimme sen perään autolla ja ja jonkin matkan päässä se juoksikin meitä vastaan. Auto seis ja minä kerkesin siihen tielle sitä kutsumaan, mutta ei se edes tunnistanut minua kanttasi vaan kylki maata hipoen risteyksessä ja jatkoi matkaa sinne päin mistä karkasikin. Auto ympäri ja perään, ei keritty lähtöpisteeseen kun sankari tulee vastaan edelleen sata lasissa, ei vieläkään tunnistanut minua ei omaa autoa, taas vaan väisti sen verran että pääsi ohi. Nyt minä jäinkin jo tähän kohtaan odottamaan ja Ukki läksi autolla perään. Kun Vili taas kerran juoksikin takaisinpäin Ukki pysäytti auton ja vihelsi sille tosi kovaan, niin koira vaan vähän hiljensi vauhtiaan ja toljotti mitään näkemättömillä silmillään Ukkia ja jatkoi juoksuaan. Mutta tuo pienen pieni vauhdin pudotus ilmeisesti teki tehtävänsä ja kun minä seisoin risteyksessä kädet levällään, Vili oikein hätkähti että siinähän on Mummo ja juoksi suoraan syliin. Raukan sydän löi niin nopeasti että ei siitä kerinnyt edes laskemaan sykettä. Oli aika pitkään vielä tuonkin jälkeen semmoinen että ei osannut rauhoittua ollenkaan.
Ja tosissaan tuo naapurin kollikissa ei ole koskaan tykännyt koirista ja on sen selvästi osoittanutkin, mutta piti Vilin kuitenkin vaan työntää nenänsä suoraan sen tassun eteen.
En voi ymmärtää moista käytöstä. Vaan yhtä kaikki, loppu hyvin kaikki hyvin.

2 kommenttia

Jane & Jade
05.07.2010 klo 12:46

Hui kamala millaiset seikkailut Vilillä on ollut! Tuo onkin kamalaa jos on lähtenyt pihasta vaikka jonkun hajun perään ja hukannut sen ja juoksut paniikissa sitten ees taas ja siinä paniikissa ei sitten tunnistanut sinua eikä ukkia. Oikea koiranomistajan pahin painajainen.
Meillä Jade on nyt hieman kuuroutunut joten pitää olla varautunut kun pidän sitä irti, ettei seikkaile omia aikoijaan vaan pitää minut koko ajan näkökentässään. Iltasella ian säikähtää hieman ko herätän sen tuosta lattialta ko lähdetään nukkumaan makuuhuoneeseen. Mutta onneksi ei ole mitään kipuja niin on vain hieman hölmistynyt hetken aikaan.
mummo
05.07.2010 klo 13:08

Oli tosiaan painajaismaista tuo Vilin sekoilu. Siis oikeasti sydäntä kylmäsi.
Nyt on taas ollut oma itsensä, paitsi
että jotkut harvat autot on alkaneet ihan selvästi ärsyttämään.
(siis tuiki tuntemattomien autot jotka ajaa jossain meistä ohi) Koira nostaa hännän
“tökölleen” ja alkaa ravaamaan hihnassa ees suun taas, ei siis ole ollut tuolla
maanteillä enää vapaana.
Muuten kyllä on kuin unelma, omassa pihassa on saanut juosta ja olla vapaana niin paljon kuin haluaa.

Arkisto kuukaudelle Toukokuu, 2010

2011-02-22T20:52:00.000+02:00

Tylsää…

Torstaina, Toukokuun 6. 2010 08:43 - mummo

Kyllä on pienen koiran elämä tylsää. Tämä viikko on mennyt silleen, että jos ei ole satanut (kaksi päivää on satanut) niin meidän pihalla on pörrännyt kaivinkone. Tylsäksi sen tekee Mummo joka ei anna minun juosta siellä koneen alla ja edessä ja takana, siis ei missään lähelläkään sitä. Sain sentään käydä tutustumassa siihen koneeseen lähemmin kun sen kuljettaja lähti kotiin. Minä hypin siellä telojen päällä ja SE oli kivaa. Nyt piha on tosi mielenkiintoinen, uusia hajuja on noussut pintaan. (sitä voi käydä kurkkimassa tuolla Mummon piha-blogissa) Mummo vaan ei oikein hirveästi arvosta minun uteliaisuuttani, kun silloin kun haistelen jotain kivaa minua ei haittaa edes kurarapakot. Olen kyllä ollut aika savin ajoittain, minua se ei haittaisi yhtään, jos Mummo ei veisi minua sisälle tullessa suoraan pesulle, Se ei ole yhtään kivaa.

Arkisto kuukaudelle Huhtikuu, 2010

2011-02-22T20:46:00.003+02:00

“klara wappen”

Perjantaina, Huhtikuun 30. 2010 09:47 - mummo

Oikein hauskaa ja rentouttavaa vappua kaikille!
Itse aion ainekin levätä kunnolla vappuna- satoi tai paistoi.

Kevättä rinnassa

Lauantaina, Huhtikuun 24. 2010 09:59 - mummo

Olen päivettynyt ihan hurjasti, vaikka edelleenkin Mummo rassaa minulle haalarit päälle joka päivä kun lähdetään ulkoilemaan. Ei senpuoleen, en minä ilman haalaria ulkona viihdykkään. Pikaisesti saatan pissalla juosta, aamuisin en kyllä edes pissi jos ei ole vähintääkin takki päällä.
Viikko sitten Prinsessa oli meillä ja me juostiin koko päivä ulkona. Paitsi tietysti käytiin päikkärit nukkumassa sisällä ja sitten taas ulos. On se aika rankka puuha kun pitää olla niin tarkkana koko ajan ettei se Prinsessa vaan häviä minnekkään. Onneksi sekin vielä nukkuu päikkärit, täällä Ukkilassa ainekin. Pääsen minäkin omille kauneusunilleni. Enhän minä voisi nukkua jos Prinsessa vaan huitelisi jossain pihalla. Minun tarvii nukkua kyllä ihan joka päivä, että pysyisin näin kauniina. Eikös se ole se, kauneusunien tarkoitus-pysyä kauniina.
Kävin eilen naapurissa syömässä niiden kissan kanssa, oli pojat jättäneet taka-oven auki, ja me mentiin Viirun kanssa yhdessä siitä sisään. En kerinnyt kovin paljoa syömään kun naapurin rouva tuli keittiöön ihmettelemään mitä ihmettä se Viiru tekee, kun semmoinen outo kahina kuuluu. Se oli kylläkin minun haalari mikä kahisi, kun minä tanssin joka suupalan jälkeen, vähän niinkuin kiitokseksi Viirulle. :) Sais Mummo tehdä minulle semmoisen sateenpitävän haalarin mikä ei kahise. Tänään sitten kun mentiin ulos Mummo sanoi: että koska ilmat on sen verran lämminneet voimme ottaa taas käyttöön “komennusämpärin”. Enhän minä siitä sanomisesta vielä muistanut mitä se tarkoitti. Mutta kun menin taas naapureita moikkaamaan ominpäin, niin Mummo tuli perään ja näin mikä sillä oli kädessään, niin muistin kyllä heti. Himskatti vieköön se rupeaa taas roitimaan minun päälle vettä, niinkuin viime kesänäkin, jos en “tanssi” sen pillin mukaan, just eikä melkein.
Tarvii kyllä myöntää että ei se nyt ihan kaikkein suurin ämpäri mitä talosta löytyy ole, vaan on Prinsessan hiekkaämpäri, mutta kyllä sekin määrä vettä näin pienen koiran kastelee, jos vaan heitto osuu kohdalleen. Mutta ei se Mummo kyllä kovin hyvin saa osumia sen veden kanssa heitettyä , olen minä sen verran sukkela jaloistani.
Viikon kuluttua tulee Nipsu meille vapun viettoon, upeeta. Tuleehan sieltä tietysti ne Nipsun ihmisetkin, kivaa - koska silloin on minulle vähän useampia rapsuttelijoita.
Silloin on myöskin Prinsessan äitin synttärit, eli mennään käymään niillä kylässä.
Taitaa olla rankka viikonloppu edessä.

Askartelu arvontaa

Perjantaina, Huhtikuun 16. 2010 08:10 - mummo

http://sandensupinat.blogspot.com/2010/04/bloginamia-tarjolla.html osallistuin tälläiseen arvontaan.
Käy kurkkaamassa jos sinuakin kiinnostaisi.

Loma ohi….

Maanantaina, Huhtikuun 12. 2010 08:44 - mummo

Olipa ihan mukava loma. kaksi viikkoa meni ettei oikein huomannutkaan.
Ensimmäisellä viikolla oli päivät aika harmaita ja viileitä. Ulkona olimme silti paljon.
Toisella viikolla sitten olimme siellä Imatralla uimareissulla. Siis Prinsessa ui, äitinsä ja kumminsa kanssa, Ukki ja Mummo kävi uimassa kumpanakin päivänä ja me Nipsun kanssa ulkoiltiin, leikittiin ja taas ulkoiltiin. Kaikki oltiin ihan väsyneitä, mutta onnellisia, kun lomanen loppui. Toivottavasti joskus mennään uudelleenkin. Prinsessa siis oppi ihan oikeasti uimaan tällä reissulla, oli se aika innoissaan. Me käytiin oikein ottamassa siitä valokuvia kun ui ihan yksin ilman kelluttimia. Minusta se oli ihan kummallista että ne viitsi siellä vedessä lillua vaikka, ulkona oli niin kylmä että meillä Nipsun kanssa oli vaatteet päällä kun ulkoiltiin. Nipsu se olisi mennyt äippänsä kanssa uimaan jos olisi päästetty, minua ei kyllä moinen puuha kiinnosta, ei sitten pätkääkään.
Loppu viikon olikin säät tosi keväiset ja lämpöiset. Ulkoilu ilman haalariakin onnistui jo.
Lauantaina me käytiin Mummon kansssa Kouvolan Miiteissä. Tapasin yhtäaikaan 12 koiraa, olihan aika vilskettä. Siellä oli isoja kavereita ja tosi tosi pieni kaverikin. Se pienin joutui olemaan melkein koko ajan omistajansa sylissä, kun me isommat riehuttiin täysillä. Siellä oli Dalmatialainen ja Pyreneidenkoira (siis jotain sellaista, iso valkoinen ainakin se oli) ja semmoisia sopivan kokoisia snautsereita ja paljon muitakin kivoja kavereita. Kaikki tuli toimeen keskenään. Se yks Jami-koira tykästyi minuun ihan kamalasti.
Kotipihassakin on lumet sulaneet vauhdilla paljosataen mitä ihanimpia hajuja altaan. Sunnuntaina kävimme vielä joenrannassa retkeilemässä. Siellä ne vasta hajut olikin. Matkalla olleessa pellossa oli hirveästi joidenkin, varmaan myyrien- veikkaan minä, polkuja ja siellä minä menin nenä maassa niin että pelto pöllysi. Ja se joenrantapenkka se se vasta mesta olikin. Siellä kun oli piisamien koloja (niin Mummo sanoi), en ollut ikänä haistanut mitään sellaista. Vau mikä nuuskuttelupäivä.
Miksiköhän minusta jotenkin tuntuu että tuossa Nipsussa on jotain paholaismaista? Vai kuvittelenko minä vaan?

1 kommentti

Hanne
14.04.2010 klo 18:17

No tuli kyllä hyvin samanlaisia kuvia valittua Ja jotenki ei kyl vois oikeen uskoo (jos ei oo ominsilminnähny, ihan oikeesti) et Nippe voikin näyttää noin paholaismaiselta Miu pieni enkuli (Suuri metsästäjä) <3

Kevätpuku valmistunut

Maanantaina, Huhtikuun 12. 2010 08:21 - mummo

(6.3.2010 unohtunut julkaista)
Mummo teki minulle uuden haalarin, kuulemma kohta voidaan ruveta ulkoilemaan tämä päällä. On se minusta aika pehmeä ja ei ollenkaan niin jäykkä kun tuo talvihaalari on.
Eilen oli kyllä mukava ulkoilu sää, siltikin Mummo vaan laittoi vanhan haalarin päälleni (ei kylläkään liian lämmin tullut siinäkään), käytiin Ukin kanssa pariin otteeseen lenkillä. Ja Mummo laski minua aina välillä pihalle juoksemaan, Mummolla kun on tuota kuumetta niin ei lähde minun kanssa lenkille vaikka on kotona.

Ulkoilukelit ei kun paranee

Perjantaina, Huhtikuun 2. 2010 09:05 - mummo

Tällä viikolla on oltu paljon ulkona. Alku viikosta oli vielä yöpakkasia ja aamuisin pääsin hangille juoksemaan. Maanantaina törmäsin ilveksen jälkiin, Ukki tunnisti ne jäljet. Siitähän se piti oikein kunnon meteli nostaa, koska en tienyt mikä kumma sitä oli kulkenut.
Keskiviikkona törmäsin kaveriin kun juoksin pellolla. Kylläpä oli mukavaa juosta kun oli seuraa. Tuo oli vielä niin saman kokoinen kanssani että leikkiminen sujui oikein hyvin. Ilmat on lämmenneet nyt mukavasti ja paikka paikoin on tullut sulaa maata näkyviin. Maailma on täynnä ihania hajuja, on vaan maa vielä niin märkää että minun tassut kastuu - se ei ole minusta kivaa. Päivettynytkin olen jo kovasti. Nenä on jo ihan musta ja kroppakin rupeaa olemaan jo tumma, se vaan ihmetyttää hiukan kun minulla on lähes aina ulkona haalari päällä tai ainakin takki.
Tänään kävin eka kertaa saunassa. Siellä oli leppoisaa kölliä lauteilla, mutta olisi Mummo kyllä voinut sen pesemisen jättää väliin niin olisi ollut kivempaa.
Maanantaina lähden sitten viimein paljon puhutulle kylpylälomaselle. Prinsessa on ihan täpinöissään sinne menemisestä. Minusta on kivaa nähdä taas Nipsua ja päästä pariksi päiväksi sen kanssa leikkimään (tai kiusaamaan sitä, jos ei rupea leikkimään) ja lenkkeilemään.
Ps. Mummo päivitteli tänään muistojaan Hirmusta ja Pikistä

Arkisto kuukaudelle Helmikuu, 2010

2011-02-22T20:42:00.002+02:00

Nyt jo rupeis riittämään….

Lauantaina, Helmikuun 20. 2010 09:20 - mummo

Tänään tuli jo mielee että sais ruveta kesä tulemaan

Aamulla oli pakkasta 22,5 astetta ja se on minusta 40 astetta liian kylmää. Kyllä mummo tänäänkin puki minut kaksi kertaa ja pakotti ulos ja kuulemma vielä kerran pitää lähteä. Päivällä oli lämpöisimmillään -18,4 .
Mummo katseli tuossa valokuvia viime kesältä, minä olen ollut silloin tosi tumma. Pitää oikein laittaa kuvat elokuulta 2009 ja helmikuulta 2010 tuohon vierekkäin, niin huomaatte tekin mitä aurinko minulle tekee. Eikö olekin huima ero värityksessä?

Nyt ne ennusti vielä jotain lumimyrskyä tulevaksi, ei kivaa enää….
Tahtoo muuttaa etelään. Mummo ja Ukki kun voittais lotossa niin voitas muuttaa aina talveksi jonnee missä on kesä

Rankka päivä…

Torstaina, Helmikuun 11. 2010 11:21 - mummo

Mummo vei minut tänään eläinlääkärin luo koska minun kannuskynnet kalvoivat ihon rikki eilen kun oltiin Nipsun kanssa ulkoilemassa.
Eilinen oli tosi mukava päivä, aamulla ajeltiin Imatralle ja illalla kotiin, koko päivä oltiin Nipsun kanssa (ja Hanne-kummin) ulkoilemassa. Pakkasta vaan oli sen verran että piti olla haalarit ja tossut päällä. Ja niissä tossuissahan ne kannuskynnet sitten painui ihon sisään . Tänään sitten mentiin näyttämään niitä eläinlääkärille, josko niille voisi jotain tehdä. Minun kannuskynnethän oli noin 2cm pitkät, Mummo aina sanoi että oikeen julmat ja se setä sanoi tänään ihan samalla lailla. Ja heti kun näki ne se haki piikin ja tuikkasi minua peppuun niin että minua alkoi nukuttamaan. Monta tuntia myöhemmin kun olin jo taas kotona, kuulinkin Prinsessan äänen unen lävitse - ja arvatkaa vaan mutta minun häntä heräsi vaikka minä en itse jaksanut herätäkkään. Häntä vaan viuhtoi edes takaisin ihan ittekseen . Se setä oli leikannut minun kannuskynnet niin lyhkäisiksi että nyt niitä ihan kuin ei olisikaan, on siis tommoiset ehkä 5mm nysät. (verta oli tullut kuulemma paljon) Nyt ne voi kuulemma pitää ihan normaalilla kynsien leikkaamisella noin lyhyinä. Ei se nyt niin hyvin taida noissa kuvissa nuo kynnet näkyä mutta kyllä noi mustat on ne - siis kynnet.
Ja eikä tässä vielä kaikki, minulle laitettiin Strongholdia niskaan ja kuukauden kuluttua uudelleen, koska näyttää vahvasti siltä että sain kuin sainkin joulukuiselta hoitoreissulta muistoksi Kapin, se muisto vaan kutittaa niin kovasti ja iho alkaa tulehtua sieltä täältä, että hoidetaan se nyt pois. Tommoinen reppana olin illalla puoli yhdeksään asti ja sitten hups vaan vauhtia alkoi riittämään. Vesipullo on ihan super kiva lelu, se rapsahtelee mukavasti kun sen ottaa hampaisiin. Sen kanssa sitten juoksin ja pompin ympäri taloa vielä silloinkin kun ihmiset jo ois halunnu nukkua. (Mummon huom. Etenkin silloin. Mur) Vaan pakkohan se oli käydä takaisin nukkumaan kun rupesivat minulle murisemaan. Aika outoa minusta, olinhan nukkunut melkein koko päivän.
Terkkuja kaikille, huomenna taas saan tossut jalkaan ja sitten juostaan ulkona, jipii!!
-Vili-

Arkisto kuukaudelle Maaliskuu, 2010

2011-02-22T20:38:00.001+02:00

Pääkallopuku

Keskiviikkona, Maaliskuun 31. 2010 11:54 - mummo

Mummo sai kuin saikin tehtyä minulle uuden haalarin. Aika hieno kuosi, minusta.

Mummo opetteli lentämään…

Lauantaina, Maaliskuun 27. 2010 10:51 - mummo

Olimme tänään koko päivän reissussa. Pääsin monta kertaa haistelemaan ihan uusia hajuja, kun Ukki kävi minun kanssa tutustumassa uusiin paikkoihin. Muuten oli ihan kivaa mutta keli oli minun mielestä aikalailla liian märkä. Mummo ja Ukki kävi Oma Piha, Oma Mökki, Oma koti, Sisustus ja Asma messuilla, Helsingin messukeskuksessa. Minä odotin kiltisti autossa sen aikaa. (Mummon huomautus:Asunto-autossa ettei kelleen tule mieleen että tunti tolkulla kylmässä henkilöautossa olisit joutunut olemaan) Kun lähtivät autolta Mummo käveli vielä ihan kunnolla, mutta takaisin tullessa se oli jotenkin jäykän näköinen. Mummo oli kuulemma opetellut lentämään. Oli pistänyt harjoitukset pystyyn siellä sisällä kiviportaissa. Kolme ja puoli porrasta oli lento kantanut ja sitten alas. Laskeutumista pitäisi kuulemma vielä hioa, oli ollut aika äkkinäinen ja töksähtävä, aiheutti vielä kauhunhetkiä muillekin paikalla olijoille. Minusta tuo paikka ei nyt ollut ihan oikein valittu. Tuli sekin mieleen että olenkohan järjestänyt liian vähän virikkeitä Mummolle kun tarvii tuolla lailla alkaa riekkumaan ihmisten ilmoilla. Kyllä se minulle aina muistaa sanoa että pitää käyttäytyä nätisti eikä saa hyppiä, sitten rupeaa itse lentelemään. On se minusta hullumpaa käytöstä kuin meikäläisen pienet ilohypyt. Illalla kotona vielä leikittiin pallon kanssa ja tietysti minun piti oma ilta pravuurini vetää vinkulelun kanssa, sitten pääsinkin nukkumaan. Ihan pienten koirien nukkumaanmenoaikaan.
Sateisen kevään jatkoa kaikille, toivotaan aurinkoisempia ilmoja ja muistakaahan kääntää kelloja kesäänpäin ensi yönä.
Terveisin Vili

Minulla on terveet silmät

Torstaina, Maaliskuun 11. 2010 08:28 - mummo

Tänään kävimme taas eläinlääkärillä. Minulle laitettiin silmiin jotain tippoja ja sen jälkeen minulta otettiin verinäyte, Mummo sanoi sen menevän Lohelle geenitutkimuksiin. Kun veret oli tiristetty, toinen lääkäri katsoi minun silmiin, kovasti kirkkaan valon kanssa ja sanoi että kaikki näyttää tosi hyvälle. Sen jälkeen taas mentiin toisen lääkärin luo ja hän laittoi minulle Strongholdia niskaan, se oli tämän päivän koitoksista se pahin . Minä kun en tykkää yhtää siitä että joku pläärii minun niskaa. Osasin käyttäytyä kauniisti vaikka siellä oli tosi paljon koiria.
Sitten tultiinkin kotiin ja riehuttiin pihalla, minusta vaan olisi tänään ollut paljon kivempaa leikkiä naapurin pihalla ja se taas ei sopinut Mummolle, ei sitten millään. Sitten Mummo sanoi Ukille että ei enää koskaan sano että minä osaan käyttäytyä nätisti, kun sen jälkeen en kuulemma tee enää mitään oikein . Minusta Mummo on varsinainen tiukkapipo.
-Vili-

Täytynee minunkin laittaa jotain tänne , eli Vilin virallisessa silmätarkissa tulos oli terveet silmät, tarkastajana Tarja Kolisoja.
Stronghold tuli niskaan sen Kapin takia. Nyt on kaikki iho oireet poissa eli homma houdossa.

Verinäyte Hannes Lohen tutkimukseen laitettiin menemään eläinlääkäriasemalta.

Ja toden totta Vili käyttäytyi eläinlääkärireissulla upeasti, mutta kun päästiin kotiin tuntui korvat jääneen sinne lääkäriasemalle.
Illalla jätkä sitten olikin vähän rauhallisempi, Strongholdilla on Viliin semmoinen vaikutus.
Meillä on kelit onneksi lämmenneet sen verran että pääsee koira päästelemään höyryjään pihalla. Selvästi Vili rupeaa taas nauttimaan ulkoilusta.
Viikonlopuksi onkin ohjelmassa kaikkea kivaa Prinsessan kanssa. Prinsessa tulee meille pitkästä aikaan viikonloppukylään. Tiedossa ulkoilua, ulkoilua ja ehkä vähän jotain askarteluja että Vilikin saa välillä huilia. Lettukestit pihalla tai jonkinlainen retki varmaan tehdään.
-Mummo-

Arkisto kuukaudelle Tammikuu, 2010

2011-02-22T19:58:00.003+02:00

Hirmu on nyt Sateenkaarisillalla Pikin kanssa
Sunnuntaina, Tammikuun 31. 2010 05:25mummo

Perjantaina meidän (tyttäreni) Hirmu-koira pääsi Pikin luo sateenkaarisillalle.

Muistan kuin eilisen kun Hirmu meille tuli, siis oikeesti meille. Hanne tuli koulusta viikonlopuksi kotiin ja lähdimme porukalla katsomaan koiranpentuja. Niinhän siinä sitten kävi että hänellä oli pienen pieni pentu kainalossa, kun kotiin tulimme. Hurja oli se nimi jonka koira heti sai mutta jo ennenkuin kotiin pääsimme, meillä oli Hirmu . Meillä Hirmu asui kolmisen viikkoa ennenkuin lähti Hannen mukaan, kun Hanne sai oman asunnon.
Pikkuinen vaan sairastui epilepsiaan ja outoihin selkäkipuihin jotka ei vaan enää olleet hallittavissa. Nyt kaikki kivut on poissa ja Hirmun on hyvä olla.
Siitä tiedosta huolimatta me kaikki tänne jääneet olemme todella surullisia. Ei ole sanoja joilla mittaisimme surumme määrää ja toisaalta meidän pitäisi kuitenkin olla hyvillä mielin koska Hanne on pystynyt tekemään päätöksen ja vapauttamaan Hirmumme kivuistaan. Miten me kaikki voimmekaan rakastaa sitä pikkuista niin kovasti.
Hirmu oli meidän pieni suuri rakkaus - ja on yhä.
Teen Hirmullemme oman sivun aikanaan kunhan taas jaksan, kun suurin suru hiukan irroittaa otettan ja voin taas löytää parhaat muistot yhteiseltä taipaleeltamme.

1 kommentti

Hanne
01.02.2010 klo 20:00

Reilu 5 Vuotta sitä Hirmua sitten katsottiin <3>

Ikävä…..

Lauantaina, Tammikuun 23. 2010 11:00 - mummo

Nyt, kun tyttären oli tehtävä vaikea päätös oman koiransa kanssa, muistot vyöryivät takaisin aika moisella rytinällä.
Kuvassa meidän Pikin tuhka odottamassa maan sulamista, kohta Hannen Hirmu odottaa samalla lailla kevättä, päästäkseen Vilin viereen tuohon toisen kuvan oikeassa reunassa olevan tasaisen kiven juureen.

Muistan kuinka vaikeaa minulla oli kun jouduin yksin tekemään päätöksen, mieheni oli töissä kun tulin kotiin ja Vili oli loukannut itsensä, että Vili ei enää tule eläinlääkäristä kotiin. Mutta Vilin pirstaleiksi murtunut olkanivel ei jättänyt mitään muuta vaihtoehtoa. Jälkeenpäin eläinlääkärimme kertoi että jos minä en olisi nukutuspäätöstä tuolloin tehnyt hän olisi sen joutunut tekemään eläinsuojelullisista syistä. Olihan se meilläkin useamman murtuman ja vaikeiden leikkausten ja pitkien hoitojen jälkeen jo puitu asia että olemme siinä rajoilla koska hoidot on lopetettava, mutta sillä hetkellä olin ihan yksin. Nyt Hanne joutui tekemään päätöksen ja varaamaan ajan etukäteen, joten tämä loppuaika on uskomattoman pitkää ja vaikeaa.
Hirmuhan on sairastanut jo pitkään ja kortisonin kanssa ollut lähes kivuton, mutta nyt joulun jälkeen ei lääkitys enää auttanut vaan pikkuinen kärsi kivuista koko ajan. Nyt kortisonin antaminen lopetettu ja viimeiset päivänsä Hirmu saa elää kivuitta, suurella kipulääkeannoksella. Tämä on kuitenkin mahdollista vain vähän aikaa koska pikkuisen vatsa ei kestä moista kauan, ennen kortisonia sai jo vatsahaavan kipulääkkeistä.
Tämä on tuonut omat muistot taas kovin pintaan.
Nyt teemme tavallaan saattohoitoa Hirmulle ja ensi viikonloppuna alkaa surutyön tekeminen. Tiedän nyt kokemuksesta että aika parantaa…. mutta silti luopuminen on vaikeaa, vaikka tietää että se on ainoa oikea vaihtoehto. Toivon voimia kaikille Hirmun ihmisille, jaksaa tämän yli.
Yksi vaikea asia tässä vielä on Prinsessalle kertominen ja hänen kanssaan asia käsitteleminen. Pikin poismenoakaan kun ei vielä ole täysin hyväksynyt ja nyt tulee Hirmun lähtö vielä lisäksi.

2 kommenttia

Jane & Jade
29.01.2010 klo 15:53

Ikävä on kova täälläkin ja etukäteen jo mietin koska tuo päivä meillä koittaa. Ikää kun Jadella on jo niin paljon. Tytär teki oikean päätöksen vaikkakin sen tekeminen oli raskasta ja vaikeaa. Ollaan sovittu että voi soittaa mulle koska vaan ja purkaa pahaa oloaan miulle. Näen häntä maanantaina todennäköisesti. Koittakaa jaksaa, täällä olen kynttilän sytyttänyt Hirmun muistolle. Enkelit ovat Hirmun kantaneet lepoon kivuttomaan ja vihreille niityille juoksemaan. Siellä meitä odottavat kaikki rakkaat jonain päivänä vielä…
mummo
20.02.2010 klo 21:33

Täytyy sanoa että Prinsessa yllätti meidät kaikki kun hänelle Hirmun lähdöstä kerroimme. “Ai sinne missä Pikikin on? No, nyt sen ei tarvi murise. Hyvä että sulla kummi on Nipsu. Nyt Hirmuun ei satu.” ja siinä se sitten oli. Kaksi kerta on jälkeenpäin minulle sanonut että taivaalla on nyt Hirmullakin oma tähti, mutta Pikin tähti tulee illalla aina ekana yksinään ja sitten vasta Hirmun ja muiden. Ja tuntuu että Pikistäkin puhuminen on nyt vähentynyt.
Itsellä vaan aina välillä tulee ikävä kumpaakin poikaa.

Talvi ei ehkä ole paras vuoden aika minulle

Maanantaina, Tammikuun 18. 2010 10:01 - mummo

Valkoinen takapiha olisi kyllä muuten ihan kiva, sitä valkoistakun voi syödä, mutta varpaita kyllä rupeaa palelemaan kun siellä hetken viipyy. Ja sitten kun tarttee vielä odotella noita ihmisiä että tulisivat avaamaan oven.

“Yks vuotis neuvolassa” käyty

Tammikuun 12. 2010 10:23 - mummo

Eilen kävin eläinlääkärissä, nyt on rokotukset hoidossa ja polvitarkastus tehty. Polvet oli 0/0, eli OK. Keuhkot ja sydän kuunneltiin ja kuulosti hyvälle.
Tällä kertaa en sitten viitsinyt huutaa yhtään vaikka se täti pistikin minua kaksi kertaa. Olin kaikinpuolin reipas poika, vaikka sen tätin kädet oli kyllä aika kylmät kun se minua tutki.
Tämän kuun lopulla Mummo tilaa minulle vielä silmätarkastusajan, ja kevään aikana sitten tutkitaan silmät ettei olisi mitään vikaa.
Eilen oli mukava ilta kun pakkanen viimein laski jopa alle 10 -asteen. Kun Mummo tuli töistä meille tuli vieraita ja minun meinasi ihan pää mennä sekaisin - niin kivaa oli. Olinhan ollut koko pitkän päivän yksin kotona, Ukki kun kävi vaan ruokatunnilla minua pikaisesti ulkoiluttamassa. Sekin kun on poikkeuksellisesti päivätöissä tämän viikon. Illalla tuli vielä Prinsessakin käymään ja ulkoiltiin yhdessä. Käytiin pimeässä metsässä lenkillä, oli kyllä kivaa. Metsässä en ollut käynytkään pariin viikkoon kun ei yhtään kiinnostanut sinne meno kovilla pakkasilla, silloin juoksentelin vaan auratuilla teillä. Tänä aamuna oli pakkasta enää 4 astetta ja minä tarkenin käydä ulkona ihan ilman takkia ja kenkiä, taidetaan olla ulkona illalla oikein urakalla - koko kahden viikon ulkoilu rästit kun pitää ottaa takaisin. Huippu hienoa kun tarkenee taas olla ja syödä kaikessa rauhassa lunta masun täyteen. Jouduin jo välillä juomaan sisällä vesikupista kun en tarennut syödä lunta tarpeeksi. Siis mikään ei ole niin tyhmää kuin juoda puhdasta vettä kupista, siis minun mielestä.

Toivottelen kaikille oikein mukavia ulkoilu hetkiä nyt kun kelitkin on näin kivat.

Vuosi vaihtui

Perjantaina, Tammikuun 1. 2010 12:28 - mummo

Vuosi vaihtui kamalalla paukkeella ja kovassa pakkasessa. Tai eihän sitä pakkasta ollut kuin 15 astetta mutta hyinen tuuli sai sen tuntumaan paljon kylmemmältä.
Minä en pelännyt yhtään niitä pamauksia, vaan ulkoilin reippaasti, haalarit päällä ja tossut jalassa. Mutta kun rupesivat ampumaan, Prinsessalle, semmoisia pieniä sihiseviä ja poksahtavia “raketteja”, minulle riitti. En tykännyt yhtään niistä sihahteluista ja suhahteluista ja vihellyksistä, onneksi Mummo vei minut kävelemään vähän kauemmaksi. Enkä minä pieni koira jaksanut olla ulkona, niiden hassujen ihmisten kanssa, puoleen yöhön saakka, vaan onneksi Ukki pelasti minut sisälle puoli yhdentoista aikaan. Ihmettelen vaan miten se Prinsessa jaksoi valvoa ja ulkoilla niin myöhään. Aika kummallisia tapoja tuntuu ihmisillä olevan, ei voi muuta kuin ihmetellä.
Mutta kuitenkin minusta oli ihan mukavaa olla Prinsessan uudessa kodissa yökylässä. Vähän siellä oli jotain laatikoita pitkin ja poikin, yksi huone ihan täynnä, se oli outoa. Ne laatikot haisi kyllä ihan Prinsessan perheelle, joten kai ne sitten kuului asiaan. Niin ja alkuun minä luulin että ihmiset ei kuule kun jossain siinä talossa “keskusteltiin isoilla kirjaimilla” ja yritin siitä niille kertoa, vaan Mummo sanoi että “Ei saa haukkua, kyllä mekin kuullaan, ne on vaan naapureita eikä se meitä haittaa”. Viimein jo opinkin että ei niistä äänistä tarvii olla millänsäkään, vaan että kerrostalossa niitä kuuluu vaan.
Nyt olen taas kotona ja kyllä uni maittaa.

1 kommentti

Hanne
03.01.2010 klo 15:52

Nyt on blogissamme kuvia hiirivauvasista

Hyvinhän teillä meni vuodenvaihde j akyllä se Vilikin varmasti oppii ettei siellä Prinsessan luona tarvitse jokaista ääntä ilmoittaa. Meillä on ikävä Vili-poikaa.

Arkisto kuukaudelle Joulukuu, 2009

2011-02-22T19:55:00.002+02:00

Mahdollisimman hyvää Uutta Vuotta

Keskiviikkona, Joulukuun 30. 2009 11:48 - mummo

Toivotamme kaikille mahdollisimman hyvää uutta vuotta 2010,
ja samalla päivitellään vähän loppuvuoden tapahtumia.
Mummo teki kuin tekikin minulle vaatteet pakkasia varten.
Kaavojen sovittaminen oli minusta kyllä aika noloa, pukea nyt minut vanhaan lakanaan. Vaan loppujen lopuksi sain kyllä ihan lämpöisen haalarin.
Tekihän se minulle myös uuden takin. Takki ja haalarit on oleetkin kovassa käytössä kun meillä on ollut tosi kovat pakkaset. Töppösetkin se osti minulle kun tassut rupesi jäätymään.

Sitten minun olisi pitänyt poseerata sille kameran edessä aina kun jotain puettiin päälle. (eihän se edes saa hyviä kuvia aikasiksi, vaikka malli on tosi upee) Joten empä minäkään viitsinyt ihan aina asettua sen kameran eteen niinkuin se halusi.
Joulua vietettiin yhdessä Prinsessan kanssa ja kaikkien muidenkin sukulaisten kanssa. Mummon äidin luona oli 10 ihmistä. Prinsessa vanhempineen oli meillä yö kylässä ja joulupäivänä kun ne lähti kotiin tuli Hanne-kummi porukoineen meille. Oli kyllä kivaa kun oli koira-kavereitakin.
Tapaninpäivänä me sitten mentiin auttamaan Prinsessan muuttoa uuteen kotiin, jonne menemme ottamaan uuden vuoden vastaan.
Nyt Mummo ja Ukki vaan vetää haalareita päälleen ja menee ulos siirtelemään sitä valkoista, lunta kuulemma, paikasta toiseen. Minusta ei ole kivaa olla ulkona muutakuin sen aikaa kun jaksan tai tarkenen syödä sitä valkoista. Kun en enää tarkene ne laittaa minut yksin sisään, ei kivaa. Siellä minä sitten huudan yksikseni, aika kovaa huudankin. Aika tylsää, sanon minä. Minusta olisi kivempaa jos noi ihmiset vaan olis minun kanssa sisällä kunnes tulee taas lämpimämpää. Ne vois vaan heitellä minulle palloa päivät pitkät ja minä juoksisin sen pallon perässä, niin että kaikki talon matot on kurtussa. Se se vasta elämää olisi. Vaan aina ei voi voittaa, sanoo Mummo.
Joka tapauksessa toivotan kaikille oikein oikein hyvää uutta vuotta.
-Vili-
PS. Ja toivon salaa itsekseni että toi valkoinen kylmä menis pois ja voisin taas olla ulkona kaiket päivät ja ihmiset heittelis mulle palloa siellä, siellä kun pääsee juoksemaan vähän pidemmän matkan kuin täällä sisällä.

Kuulumisia Imatralta

Tiistaina, Joulukuun 8. 2009 07:07 - hanne

Mie oon hoidossa edelleen. Ja täällä imatralla onkin ihan kivaa. Turhaan yritin kotona pakoilla mukaan lähtemistä. Ukkia minulla on ollut ikävä. Sen ovat Hanne ja Jamppakin huomanneet. Nimittäin minä menen yöllä aina nukkumaan niiden väliin ja laitan selkäni Jampan selkää vasten. (Jampan sanojen mukaisesti yritän muka potkia sen alas sängystä..) Samalla lailla minä nukun Ukinkin kanssa.

2.12.09 Mie kävin leikkimässä kahden lapinkoiran kanssa. Niiden nimet oli Peku ja Api. Peku on ISO, musta, karvainen ja rauhallinen karvaturrikka. Api taas oli pienempi, vaalea, vähän vähempikarvainen karvaturrikka. Apin kanssa juostiin ihan hirveästi ja leikittiin pallolla ja vähän pientä painiakin otettiin. Oli kyllä Hirmuisen kivaa!! Riekkumisen jälkeen sitten nukuttikin hyvin.

Perjantaina Kummi sitten otti ja lähti ja jätti minut Hirmun ja Nipsun kannssa kotiin! Hanne kuulemma lähti hiirinäyttelyyn. Meillä oli kyllä ollut kivaa poikien kanssa täällä keskenämme ollessamme. Jamppa ei vaan tainnut hirveästi tykätä jäljistämme. Ja pitihän minun tokkiinsa hieman osoittaa mieltäni, että Kummi jätti minut tänne eikä ottanut mukaansa, sekä sitten vähän rajojakin piti kokeilla mitä Jampan kanssa saa tehdä ja mitä ei ;).

Lauantaina Hanne sitten kotiutuikin. Oi, kuinka mukavaa se oli. Olin todella riemuissani. Olen myös viikon aikana leikkinyt jonkun verran vetoleikkejä Nipsun kanssa ja olen oppinut kävelemään kahden koiran kanssa hihnassa hyvin. ei ne hihnat loppupeleissä olekkaan niin pelottavia kuin alkuun kuvittelin!

Tänäänkin Hanne-kummi on minua ajeluttanut ympäri kyliä. En vieläkään malttaisi kunnolla olla autossa. Hanne käytti minua Lappeenrannassa jossakin kivan tuoksuisessa kaupassa. Siellä oli kaikkea ihanaa minun nenäni korkeudella. Kurja kummi vaan kielsi syömästä kaikkia niitä ihania luita! Mälsää. Se otti sieltä mukaansa vain jotakin mönkiviä otuksia jotka olisi ollut kiva syödä, mutta senkin kummi kielsi!! Ihmeellinen ihminen. Sirkoiksi se niitä mönkiäisiä kutsui ja sanoi niiden olevan turhan kallista ravintoa minulle. Pöh, sanon minä!

Nyt se sitten pelottelee minua junaan joutumisella perjantaina.. Hmmm.. Mielenkiintoista. Saa nähdä tapaanko siellä kummassa junassakin sitten uusia kavereita!

1 kommentti

mummo
08.12.2009 klo 20:53

Toivottavasti et koetellut Jampan kanssa niitä rajojasi liikaa, niin että sinulla olisi hoitopaikka vielä tulevaisuudessakin. Meillä on jo kova ikävä sinua täällä kotona. Prinsessa muuttaa tällä viikolla uuteen kotiin ja menemme Ukin kanssa auttamaan, sen vuoksi ei tultu sinua hakemaan, vaan saat tulla Kummin kanssa junalla perjantaina.Se voi olla kivakin kokemus kunhan et kysele liikaa Kummin kärsivällisyyttä.
Rautatie-asemalla tavataan perjantaina.
t:Mummo ja Ukki

Mie oon hoidossa…

Tiistaina, Joulukuun 1. 2009 09:53 - hanne

Mummo ja Ukki tekivät sitten ihan kamalan tempun minulle. Ne soittivat Hanne-kummille ja kysyivät ottaisiko se minut viikoksi hoitoon. Jotakin se siellä puhelimen toisessa päässä vastasi. Pari päivää myöhemmin kummi tuli sen miehekkeen ja Hirmu ja Nipsu koirien kanssa kylään. Se oli tosi ihanaa. Olin todella riemuissani. Kuitenkin Mummo käyttäytyi tosi omituisesti. Se pakkasi omia tavaroitaan isoihin laukkuihin ja minun tavarat vaan erilliseen pieneen laukkuun. Ihmiset puhuivat, että minun omat ihmiseni ja Prinsessa lähtisivät Teneriffalle. Meinaako ne jättää minut tänne märkään ja kylmään suomeen? Niinhän ne tekivät. Lauantai-sunnuntai välisenä yönä omat ihmiseni heräsivät ihan ihme aikaan yöllä ja lähtivät. Kaihan ne sieltä jossakin vaiheessa kotiin tulevat ajattelin. Samaisena aamuna sitten Hanne ja Jamppa alkoivat pakkaamaan omaa autoaan ja minun kassinikin sinne meni. Hirmu ja Nipsu lähtivät iloisesti autoon ja matkaan, mutta Jamppa joutui juoksuttamaan minua muutaman kerran olohuoneen ympäri ennen kuin minä suostuin, hyvin vastahakoisesti, lähtemään autoilemaan. Mummo ja Ukkihan saattaa tulla minä hetkenä hyvänsä kotiin.

Minut laitettiin auton takapenkille omalle pedilleni matkustamaan, en olisi millään halunnut olla hiljaa tai paikallani. Kova komennus vaan kävi kun minä vähän haukuin niille kaikille jutuille mitä auton ikkunasta näkyi. Kotoa suuntasimme Soiniittyyn ja siellä sain juosta hieman vapaana vielä. Siellä talossa oli kivoja hajuja ja kivoja ihmisiä. En malttanut oikein olla paikoillani vaan sähelsin menemään, tai säheltämiseksi nuo ihmiset menoani kutsuivat. Soiniitystä alkoi matkani Imatralle. Matka oli pitkä ja tuskastuttava.

Ensimmäisen yön nukuimme kaikki koirat ja Hanne olohuoneessa. Minusta vaan olisi ollut niiiiin kiva leikkiä Nipsun kanssa koko yö! Hirmu vaan murisi munulle aina kun liikuin ja Hanne komensi nukkumaan. Jossakin vaiheessa luovutin ja kaivauduin Hannen kainaloon turvaan nukkumaan. Aamulla alkoi riekkuminen ja loppu päivä meni hyvin vaikka kummi sanoikin olevansa hyvin väsy huonosti nukutun yön jälkeen. Mitähän se höpisi..

Tänään sitten ensin täällä tuli joku tosi kiva täti käymään. Terhiksi kummi sitä kutsui ja minullakin oli muistikuva, että tädin olin joskus nähnyt. Sitten kummi vei minut jonkun tädin luokse joka sekin tuoksui ihan toiselta koiralta. Siellä paikassa rauhotuin nukkumaan Hannen takin päälle. Siellä vietimme aikaa noin tunnin verran. Sitten menimme k’ymään Terhin luona ja siellä oli tosi iso ja pelottava Jade tyttö-koira. Alkuun pelkäsin sitä ihan hirveästi, mutta sitten minua alkoi jo vähän leikityttää. Terhin,sen tyttären, Hannen ja Jaden kanssa kävimme sitten vähän juoksentelemassa. Se oli ihan mukavaa, vaikka minua aina alkoi jännittämään kun Jade juoksi kohti. Hihnassa ollessa minua ei pelottanut yhtään. Oli ihan mukava päivä. Illalla sitten leikin hieman

Nipsun kanssa ja sitten alkoikin unettaa. Ja unten mailla olenkin käytännössä tämän illan viettänyt.

Arkisto kuukaudelle Marraskuu, 2009

2011-02-22T19:50:00.002+02:00

Voi tätä elämää

Torstaina, Marraskuun 19. 2009 09:13 - mummo

Mummo vaan jatkaa ton sika-taudin sairastamista, joten minä en pääse Prinsessan luo kylään eikä Prinsessakaan saa tulla meille. Pelkäävät, siis nuo ihmiset, että se pöpö tarttuisi Prinsessaan Ukistakin, vaikka Ukki on ihan terve. Se on epiä. Minun elämä on aika ykstoikkoista kun en pääse ketään tapaamaan. Toivottavasti jo ensiviikolla on terve, on se nyt ainakin jaksanut olla päivän hereillä (vaikka se kyllä herää minusta vasta päivällä). Ei kuulemma enää nouse kuume ihan 38 asteeseen.
Mummon “sairas” näkemys vaihtelusta on minusta tosi outo. Se otti esiin vanhan lakanan ja rupesi sitä leikkaamaan ja harsimaan, sitten minun tarvi aina sovittaa niitä lakanan kappaleita. Muutaman sovituksen jälkeen Mummo sitten totesi: “No niin, nyt meillä on sopiva haalarin kaava”. Minä jo huokasin helpotuksesta, kun kerran sopiva tuli. Mutta mutta jo se taas kohta tuli lakanan palojen kanssa ja sanoi että sovitetaanpa taas, yritin kyllä luikkia pakoon mutta Mummo komensi niin napakasti “tänne” ja sanoi vielä ettei tämä satu yhtään. Tiesinhän minä että ei satu, mutta on se vaan niin noloa kun joku lakana vedetään päälle ja vielä kuvataankin sitä. (onneksi ne kuvat on vielä kamerassa) Joten paranisi vaan pian niin tommoinen höpötys loppuisi, ainakin haluan uskoa niin.
-Vili-

Ompa ollut kurjaa

Tiistaina, Marraskuun 17. 2009 02:59 - mummo

Lauantaina Mummo alkoi käyttäytymään tosi oudosti, heti aamutuimaan. Se kun herärisi niin ryntäsi suoraan vessaan ja ei istunut siihen pöntölle niin kuin normaalisti vaan rupesi päätään sinne työntämään ja vielä ihan outoa kieltäkin puhui. En ymmärtänyt siitä örinästä mitään, mutta luulen että siellä pytyssä oli jotain tosi mielenkiintoista, koska Mummo kävi sinne monta kertaa kurkkimassa eikä antanut minun yhtään kurkistella vaan hätisti pois vaan. Aika itsekästä toimintaa minusta. Silloin kun se kurkkinut sinne pyttyyn se vaan makasi sängyssä ja voihki. Paitsi kerran se makasikin siellä vessan lattialla, silloin arvelin että kylläpä se haluaa ihmeellisessä paikassa alkaa kanssani leikkimään. Ei se kyllä halunnutkaan leikkiä vaan hätisti minut pois siitäkin. Ulkoileminenkin tapahtui niin että se vaan avasi oven ja jäi itse siihen rapulle seisomaan ja minun pienen piti mennä alapihalle ihan yksin.
Kaikki ihmiset taivastelee että sillä näyttää olevan se possu-tauti, mutta ei se minusta mitenkään tavallista enempää possulta näytä.
Onneksi Mummo kuitenkin kerkesi perjantaina töiden jälkeen paistaa minulle possonluita, niitä minä olen saanut syödä tooosi monta.
Ja onneksi on olemassa Ukki. Se tuli kiireen vilkkaa viikonloppureissusta takaisin jo lauantai iltana ja minäkin pääsin jo kunnon lenkille.
Voi sitä riemua! Minä annoin Rotalle semmoiset kyydit että…..
Mummo ei vieläkään ole oikein oma itsensä (vaikka jaksaa jo vähän kirjoitella) vaan se enempi istuu tai makaa vaan. Töihinkään se ei ole lähtenyt, mikä yleensä on kivaa, mutta nyt siitä ei paljoa ole iloa vaikka kotona onkin. Kaikille vieraillekin se sanoo että älkää nyt tulko, tulkaa sitten kun tämä posso-tauti on ohi.
Menis nyt koko juttu äkkiä ohi niin minullakin olis kivempaa.

2 kommenttia

Hanne
17.11.2009 klo 15:17

Voi mummoa! Pikaista paranemista!
Vilillä on kyllä ihana vauhti päällä tuossa toisessa kuvassa. Ja hienot takit hää on saanut <3
mummo
17.11.2009 klo 15:18

Kiitos

Vihdoin sopivankokoinen takki

Tiistaina, Marraskuun 17. 2009 01:31 - mummo

Olen viimein saanut Vilille ommeltua sopivan kokoisen takin. Flleece-vuori ja tuulikangas pinta. Takki on tehty kankaasta josta ompelin vuosisitten Prinsessalle ulkoiluhaalarin, siinä pienet enkelit varistelee lumihiutaleita. Samalla ompelin myös heijastin takin kun tuo näkyvyys on tosi tärkeää kun liikutaan tuolla maantiellä. Tämä takki kyllä erotuu hyvin, iltaisin kun Vili juoksentelee tuolla pusikoissa, enkä erota sitä lainkaan, niin taskulampulla osoittelee puskaisiin niin takki kyllä loistaa pienimmästäkin valonsäteestä.

Vili vaihtaa “talvinahkaan”

Sunnuntaina, Marraskuun 8. 2009 09:45 - mummo

Tässä Vilin kesäkuun väritystä, väriä kerkesi tulla jonkun verran lisää ennen syyskuuta.
Alapuolella poika lokakuussa, väri on jo alkanut haalistumaan, kuinkahan vaalea onkaan ennenkuin aurinko taas keväällä alkaa kunnollapaistamaan.
Näistä kuvista ei ihan niin selvästi muutosta huomaa mutta muutos on jo nyt melkoinen.
Nahkassa näkyvät vaaleat laikut on kaikki arpia , Vili kun rakastaa risukoissa nuohoamista.

Koira on tullut (ainakin kahdessa suhteessa) ihan isäntäänsä, kuten eräs vieras rouva asian ,eräällä leirintäalueella, totesi, kun Ukki ja Vili hänen ohitseen kulki. Tuo päivettyminen on toinen ja toinen on se että voi syödä niin paljon kuin haluaa mutta silti pysyy varsin hoikkana.

Vili on muuten ilmeisesti päättänyt tehdä meidän lumityöt tänä talvena. Sen ulkoilusta kun ei meinaa tulla mitään kun pitää koko ajan syödä lunta.

2 kommenttia

Jade & Jane
11.11.2009 klo 14:59

Mites vilin elämä on alkanut sujumaan ilman palleroita?? Talvipukuun voi aina tietenkin neuloa irtopallerot jos alkaa olo tuntumaan liian orvolta ilman niitä, terkuin Jade hoitaja kerry!
mummo
12.11.2009 klo 10:43

Voi, kiitos kysymästä, mutta meidän Vili ei ole tainnut oikein edes tiedostaa että jotain on viety. Ainoat harmit oli se tötterö mitä piti päässä, sekin jätettiin kyllä jo seuraavana päivänä pois ja sitten kuukausi leikkauksen jälkeen ne sulavat tikit (jotka siis ei sulaneet) tulehtuivat ja ne piti poistattaa eläinlääkärillä, koska kun yritin niitä kotona poistaa oli Vilin jalat kuin helikopterin propelit (el:kin joutui sen rauhottamaan moiseen operaatioon). Vauhtiin ja säheltämiseen tai syömiseenkään ei tuo vaikuttanut.

Marraskuu alkoi

Lauantaina, Marraskuun 7. 2009 11:47 - mummo

Kun Hirmu ja Nipsu kävi meillä kylässä, tuossa lokakuussa, ja heti “kummi” alkoi opettaa minulle miten seisotaan. Minusta tuntuu että jollain oli jotain herkkuja kädessä kun meistä otettiin kimppakuvia. Se oli mukavaa taas pitkästä aikaa kun oli kolme koiraa talossa.

Meidän piha on nyt muuttunut ihan oudoksi, kylmäksi ja valkoiseksi. KIVAA ja Maittavaa, nam.
-Vili-

Arkisto kuukaudelle Lokakuu, 2009

2011-02-22T19:46:00.001+02:00

Ikuisesti sydämissämme

Tiistaina, Lokakuun 27. 2009 07:48 - mummo

Sytytin kynttilät tänään sisällä ja pihamaalla,
koska tasan vuosi sitten Piki lähti Sateenkaarisillalle meitä odottamaan.
Silloin vuosi sitten suru oli niin viiltävän kipeä että sitä ei voinut ymmärtää, eikä Pikistä pystynyt puhumaan kenenkään kanssa itkemättä. Nyt voimme jo muistellä Pikiä ja hymyillä kauniille muistoillemme.
Olen jo lopettanut itsesyytökset siitä laitoinko Pikin lähtemään liian aikaisin vai olisiko päätös pitänyt tehdä jo aiemmin.
Tein kuitenkin parhaani, enempään meistä tuskin kukaan pystyy.
Nyt jäljellä on vain kaunis ikävä ja paljon hauskoja, hyviä muistoja.
Se on hieno asia että aika parantaa haavat ja jättää vain parhaat muistot kantamaan eteenpäin.
Kiitos Piki ajasta jonka sinulta saimme, päivääkään en antaisi pois.

Syksyn tuntua ilmassa

Lauantaina, Lokakuun 24. 2009 10:02 - mummo

Nyt rupeaa olemaan syksyn tuntua ilmassa. Onneksi on vielä päiviä jolloin tarkenen ulkoilla ilman vaatteita. Olemme käyneet metsässä keräämässä, tai minä nyt lähinnä syömässä, puolikoita. Ne maistuu tosi hyvälle. Siinämielessä tamä syys on mukava vuoden aika kun löytyy niin paljon syötävää metsästä, siis hyvää syötävää. Rakastan kaikkia marjoa joita olemme löytäneet, odotas - niiden nimet oli jotenkin tälleen:
Mansikka, vattu, mustikka, punainen-ja mustaviinimarja, karviainen, näitä kaikkia kasvoi Mummon penkeissäkin (siis helppoa herkuttelua omassa pihassa) Noita kolmea ekana mainittua kasvoi myös metsissä. Karpalo, ne kyllä kasvaa minun makuun liian märässä paikassa mutta jos joku vaan hakee ne minulle sieltä suolta niin minä kyllä syön. Niin ja meidän pihassa kasvoi myös luumuja ja kriikunoita, nekin oli hyviä mutta niihin en ylettänyt itsekseni vaan jonkun ihmisen piti niitä minulle sieltä puusta kerätä.
Ulkoilemisesta minä tykkään vieläkin, jos ei vaan palele. Mummo kyllä pukee minulle viileällä ilmalla takin ja kylmällä ilmalla haalarit ja silloin minua ei palele. Mutta kun olen nyt vaan saanut päähäni että en suostu pukemaan iloisesti vaan esitän oikein surkeaa kun näen Mummon ottavan vaatteeni käteensä. Samaten olen päättänyt että en mene reippaasti ulos jos ulko-ovesta tulee viileää tai kylmää ilmaa, kun se avataan. No yhtä kaikki kun minut sitten on puettu ja komennettu ulos niin siellä on kyllä ihan mukava olla. Olen ottanut tavakseni haukkua ilmoituksen kylälle aina kun tulen pihalle. Mummoa se riipoo jostain syystä, en ymmärrä. Joinain päivinä minä saan oikein semmoisia haukku hepuleita ja haukun ja haukun vaan joka suuntaan ja säntäilen pihan reunasta reunaan. Silloin sitä Mummoa vasta riipookin ja yrittää komentaa minut hiljaiseksi, en vaan jaksa oikein muistaa sitä hiljaa komennusta kuin ehkä puoli minuuttia. Tänään oli taas sellainen päivä.
-Vili-
ps. Mummo halusi lisätä tänne vielä kuulumisia “kulkusten” poiston jälkeisestä elämästä.

Vili ei ole rauhoittunut lainkaan.

Sen ruokahalu on entisellään

eli se on edelleen yhtä mahdoton otus kuin ennenkin

mutta nyt ei enää naapureiden juoksut aiheuta ruokahaluttomuutta ja ympäri vuorokautista ulvomista.

Olemme todella tyytyväisiä tehtyyn ratkaisuun,

Lauantaina, Lokakuun 10. 2009 09:23 - mummo

Loma on ohi, on ollut jo pitkään. Mummo on vaan ollut muka niin kiireinen tai niin väsynyt ettei ole kerennyt tai jaksanut olla minun sihteerinä.
Mutta nyt asiaan. Me käytiin vielä Lahdessa ennen loman loppumista ja kun Ukin loma loppui Mummo vei minut sellaiseen paikkaan missä me oltiin käyty aiemminkin. Silloin aiemminkin minua oli pistetty siellä mutta tällä kertaa minä päätin vähän availla äänijänteitäni jo ennen kuin se täti kerkesi tökätä minua sillä neulalla. Vaan eipä tuo auttanut, pisti se kuitenkin ja tällä kertaa minua alkoi nukuttamaan tosi kovasti enkä muista koko reissusta mitään muuta. Illalla kun heräsin minulla oli semmoinen outo töttörö päässä ja himppasen outo tunne jalkovälissä.
Uskokaa tai älkää mutta ne oli vieneet minun pallerot sillä aikaa kun nukuin :O , tosi törkeetä.
Onneksi Mummo sentään otti tuon tötterön pois jo samana iltana. No ei minulle mitään isompia traumoja siitäkään reissusta jäänyt, eikä niiden palleroiden menettäminenkään. Mummo kyllä sanoo että nyt minun kanssa olisi helpompi olla vaikka olisi tyttöjäkin lähellä, en enää kuulemma vingu ihan koko ajan - ainoastaan jos näen jonkun koiran, oli se sitten tyttö tai poika.
-Vili-
ps. Ihan uskomatonta että Mummo ei vieläkään kerinnyt kirjoittamaan kaikkea minkä olisin halunnut kirjoituttaa. Ehkä taas jonain päivänä…….
On tapahtunut niin paljon kaikkea

Arkisto kuukaudelle Elokuu, 2009

2011-02-22T19:42:00.001+02:00

Nyt rupee oleen loma loppusuoralla

Maanantaina, Elokuun 31. 2009 10:13 - mummo

Painiottelu

Kävimme Hangossa, vähänpainimassa Pedon kanssa, vaikkakin Mummo väittää että sinne mentin surffauksen vuoksi, pyh! sanon minä. Perjantaista sunnuntaihin me siellä oltiin. Siellä oli yksi toki makee pimu, mutta Mummo vahti kuin haukka että en päässyt sen kanssa leikkimään. Sillä kuulemma oli juoksut, tiedä hänestä mutta se haju oli päätä huumaava. Minä poika se ulvoin koko pienenkoiran tarmolla, kovaa ja korkealta, mutta :( Mummo ja Ukki ei osanneet arvostaa minun kutsu ulvontaa ollenkaan vaan rupesivat sumupullon kanssa minua uhkailemaan vaikka vaan ihan pienen ulvonnan yritin saada ilmoille.

Laulantaa

Hangon reissulla Mummo ja Ukki syyllistyi todelliseen vapaudenriistoon. Ne laittoi minut hihnaan. Se ei ollut minun mielestä kauniisti tehty, olisin niin mielelläni juossut muiden koirien kanssa leikkimään.
Hangon jälkeen läksimme takaisin Saimaalle, Kyläniemeen tällä kertaa, mukanamme oli Nipsu, Hirmu ja Milla. Me koirat juostiin vapaana kolme päivää. Me saatiin syödä grilliherkkuja ja muurinpohjalettuja. Hirmukaan ei tälläkertaa ahminut itseään sairaaksi. Keskiviikko aamuna meidän leiriin jolkotteli semmoinen suden kokoinen (Mummon arvio koosta) koira. Hirmu ja Nipsu taisi sitä vähän pelätä ja ne haukkui ihan mielettömästi ja juoksi sen ympäri. Minä poikapa se en tiedä mitä pelkääminen tarkoittaa, joten nostin vaan hännän pystyyn ja pistin rinnan rottingille ja juoksin pullistelemaan sille vieraalle. Jostain syystä Mummo laittoi meidät kaikki kolme autoon arestiin kun me saatiin viimein se vieras häädettyä. Olipa hieno reissu. Ukki kävi vähän surffailemassa. jatkuu

2 kommenttia

Hanne
01.09.2009 klo 19:18

Aika heeno panta Vilillä =)
mummo
17.09.2009 klo 17:28

Eikös vaan olekin

Kesälomasta puolet jäljellä…

Tiistaina, Elokuun 18. 2009 09:31 - mummo

Mummo ainekin sanoo että puolet lomasta on “lusittu”.

Vili nuotiolla

On oltu Saimaan rannalla Hirmun ja Nipsun kanssa. Se se vasta koiran elämää oli. Me viiletettiin 2km pitkällä hiekkarannalla vapaana kuin taivaan linnut,

Tarkkana kuin porkkanat

Hirmu vaan välillä haukkui niille oikeille linnuille. Hirmu myös oli aika höpsö, se söi nuotioilta niin paljon makkaraa ja lihaa että ei enää pystynyt leikkimään eikä edes kunnolla kävelemäänkään. Kahteen päivään se ei edes hotkinut ruokaansa eikä yrittänyt syödä minun ruokia, se oli mukavaa.:) Mummon mielestä sen villin koiran vaistot saa sen syömään aina kun ruokaa vaan löytyy ja vieläpä niin paljon kun sitä löytyy, kun ei voi huomisesta tietää. Kaiken kaikkiaan meidän reissu oli huippu kiva.

Välillä on levättäväkin

Vili ja Pikku-Prinsessa

Sitten me oltiin Rapojärvellä Millan kanssa. Siellä minun piti olla aika paljon hihnassa kun en millään muistanut missä oman alueen rajat kulki. Siellä minä tutustuin myös lehmiin, ensin ne oli aika pelottavia mutta jo toisella kohtaamisella uteliaisuus voitti.
Kemiön reissu heitettiin ihan omassa porukassa ja sitten taas haettiin Milla mukaan Haminaan. Haminassa oli purjelautailun, RaceBoard-luokan SM-kilpailut. Sunnuntaina siellä kyllä tuuli niin kovaa (rannalla 17 m/s)että minusta ei ollut kiva olla ulkona. Koira kavereitakin olen tavannut. Yksi 12 vk-vanha kaveri asuu Haminassa, sitä varmaan tapaan tulevaisuudessakin.

Sulo 12 vk ja Vili 8 kk

Sen nimi on Sulo. Sitten minä tapasin yhden toise Vilin, se oli jo 14 v mutta tosi mukava vaikka olikin aika iso. Niin ja kaksi tyttöä, se eka oli 1v3kk ja tosi äkäinen minulle kun koko ajan olisin halunnut haistella sen peppua. Minusta se haju oli ihana ja olihan se kiva että edes jotenkin reagoi . Toinen tytteli taas oli vasta 3kk vanha, mutta minusta kyllä ihan yhtä hyvän hajuinen . Ei sekään oikein tykännyt että koko ajan haistelin, vaan olisi vaan halunnut vaan leikkiä.
Olen saanut tosi paljon mustikoita ja vattuja. Ne on herkkua, olen oppinut niitä syömään suoraan puskaista. Mummon mansikathan minä jo opin poimimaan ja syömään ennnen kesäloman alkua. Herneistäkin minä pidän, onneksi niitäkin kasvaa meidän omalla pihalla joten niitä on myös helposti saatavilla. Niin ja yksi herkku vielä on löytynyt, kanttarellit. Ne vasta herkullisia on etenkin jos Mummo paistaa ne ennen syömistä.
Toivottavasti pääsemme vielä kerran tällä lomalla sinne Saimaalle, siellä on niin mukavaa kavereiden kanssa, voitais ottaa vaikka Millakin matkaan. Johonkin kuulemma vielä mennään. Toivotaan että vielä tulee lämpöisempiäkin päiviä, kun minulla ei ole kuin se yksi polvihousu haalari ja sekin on enää nippanappa sopiva. On minulla joitain takkeja mutta jos tarttee pukea niin haalari ois kivempi. Mummo on luvannut ommella mulle uudet haalarit kun loma on ohi, ois se ostannu mulle haltsun mutta Teon mallit ei käy mulle, jos selänpituus OK niin ympärysmitta valtava ja mun nappula jää sinne sisälle. Eli pissisin housuihin jos semmonen olisi päällä ja tarttis pissiä. Onneksi Mummo huomasi sen ennen kuin osti niitä vaatteita, muuten ne ois ollu kivan näköisiä.

-Vili-

Arkisto kuukaudelle Heinäkuu, 2009

2011-02-22T19:38:00.002+02:00

Pieni koira ei voi ymmärtää…..

Sunnuntaina, Heinäkuun 26. 2009 09:01 - mummo

Siis oikeasti, en voi ymmärtää mikä Mummoon on mennyt. Se on ottanut kaikki minun pehmolelut, juuri kun oivalsin sen kivoimman tavan leikkiä niillä. Ensin se otti kilpikonnan, seuraavaksi muurahaiskarhun, sitten oli vuorossa käsipaino ja viimeisenä vetonaru jossa on pää. Onhan se ennenkin niitä kerännyt lattialta kun olen ne siihen jättänyt, mutta se on aina laittanut ne minun lelu astiaan hyllykön alimmalle hyllylle. vaan torstaina juuri kun olin saanut suurella työllä ja vaivalla avattua kilpparin takaraivon ja sain vasta ihan vähän nyhdettyä sitä ihanaa valkoista ulos sieltä niin Mummo tuli ja otti sen pois minulta. Siis Mummo otti minun lelun, hetken luulin että sekin halusi leikkiä sillä kun näki miten kivan leikin olin keksinyt, mutta ei se pisti sen vaan ylä hyllylle jonne pieni koira ei ylety vaikka hyppisi kuinka kovasti. Hain siis seuraavan lelun ja taas heti kun sain sen avattua Mummo vei sen pois. Aivan outoa käytöstä isolta ihmiseltä.
No perjantaina sitten tuli Hirmu ja Nipsu, minä olin ihan onnesta soikea kun ne jäi meille viikonlopuksi hoitoon. Mutta mutta, ei ne viitsinyt minun kanssa leikkiä , vaikka minä niitä kuinka paljon härnäsin. Hirmu vielä omi Ukinkin niin että en olisi saanut mennä yhtään Ukin syliin tai edes lähelle sitä. Outoa käytöstä aikuisilta koirilta, minun mielestä ( minä varmaan leikin kaikkien kanssa vielä isonakin ) . Ainiin painihan se Nipsu minun kanssa lauantaina. Silloin Mummo luuli että minä teen jotain pahaa Nipsulle ja tuli pelastamaan Nipsua kuljetushäkistä, mutta onneksi Nipsu tuli takaisin kun Mummo käänsi selkänsä. Se ei kyllä ollut kivaa kun Nipsu puri minua, minuun sattui. Olisin vaan halunnut jatkaa sitä painimista ja Nipsu vaan puri, olihan se jo murissut minulle jonkun aikaa etukäteen, minusta semmoiset murinat vaan on ihan yhtä hölynpölyä.
Perjantaina me käytiin aika pitkällä metsä lenkillä, Hirmu ja Nipsukin oli ilman hihnaa ja me juostiin kolmestaan, se oli kivaa. Lauantaina me taas mentiin metsään, Mummolla oli astioita mukana, ja aika pian me lopetettiin juokseminen ja Ukki ja Mummo rupesi laittamaan mustikoita astiaan. Minun mielestä niiden olisi pitänyt laittaa ne minun suuhun, mutta ei. Opinhan minä pian syömään ne mustikat suoraan niistä puskistakin, mutta olisi ollut paljon tehokkaampaa syödä niitä vaikka siitä astiasta mihin Ukki ja Mummo niitä keräsi, mutta ei sekään niille sopinut.Sitten me jatkettiin matkaa ja kohta taas pysähdyttiin, siita paikasta kerättiin metsämansikoita ja taas minun piti syödä ne niistä puskista enkä saanut syödä ollenkaan siitä astiasta mihin ihmiset niitä laittoi. Kun purkissa oli mansikoita riittävästi jatkettiin matkaa ja sitten etittiinkin kanttarelleja. Niitäkään en saanut syödä pussista vaan piti maasta suoraan popsia. Hirmu ja Nipsu ei halunnut syödä niistä mitään, mutta ne kyllä kiltisti piti vahtia niissä paikoissa missä me kerättiin. Sain sentään kotona vähän mustikoita ja mansikoita kupista . Hirmu ja Nipsu ei halunnut niitä syödä edes kotana. Sunnuntaina Mummo sitten paistoi ne kanttarellit ja johan ne rupesi maistumaan Hirmulle ja Nipsullekin. Mustikoista osa meni muffinsseihin joista me koiratkin saatiin maistiaisia, hyvää oli.
Viikonloppuna söin nappuloitakin ihan vaan seuran vuoksi, paljon.
Kun Hirmua ja Nipsua sitten haettiin kotiin sunnuntai iltapäivällä me oltiin kaikki jo ihan väsyneitä. Ilta menikin minulta enimmäkseen nukkuen .
Viikon päästä minä menen sitten niiden luo Imatralle ja me lähdetään retkelle, mitä se sitten tarkoittaneekin - toivottavasti jotain kivaa.
Terveisin Vili
ps. nyt lisäisin omaan ruokavalioon mustikat ja kanttarellit ja muffinssit, eiköhän niillä mansikoiden ja lettujen kanssa jo pärjäisikin
( Mummon mielestä ei pärjäisi eli muutakin kuppiin vielä laitetaan )

Mummo ei ymmärrä…… :)

Tiistaina, Heinäkuun 21. 2009 07:43 - mummo

Mummo ei ollenkaan ymmärrä että pieni koira voi elää pelkillä mansikoilla, ne on ihan parasta mitä tiedän. Minulta se onnistuisi oikein hyvin, jos Mummo ja Ukki vaan antaisi minulle niitä tarpeeksi. Mutta ei, aina vaan sanotaan ei enempää, ei enempää . Tai en minäkään eläisi ihan pelkillä mansikoilla vaan söisin kyllä muurinpohjalettujakin kunhan joku vaan paistaisi niitä minulle.
Tänään minun elämäni taas yllättäen alkoi olemaan ihan kivaa, ruoka maistuu ja ei ole “hassu-olo” koko ajan. Mummo sanoo että tytöt on taineet viimein jättää rauhaan, vaikka en minä mitään tyttöjä ole täälä nähnyt. Ihmiset nyt vaan taitaa olla jotenkin outoja, pieni koira ei voi niitä aina ymmärtää.
Terveisin Vili

Polvihousuhaalarit

Keskiviikkona, Heinäkuun 15. 2009 09:40 - mummo

Tämmöinen tuli kun tuunasin Piki vanhan haalarin Vilille.
Käsitöitten tekeminen on kyllä jäänyt tosi vähiin nyt kesäaikana, syksyllä taitaa olla pakko ruveta jotain tekemään koska tämäkin asu jää jo lyhyeksi ja olemassa olevat takit menee kiinni juuri ja juuri.

Kesän viettoa

Keskiviikkona, Heinäkuun 15. 2009 09:31 - mummo

Kesäkuun lopussa oli vielä meilläpäin niin viileitä ilmoja että Vilille oli etsittävä vaatteet. Tämän haalarin tein joskus Pikille ( kun se oli täysikasvuinen )ja nyt se oli Vilile muuten sopiva resoorit piti vaan leikata pois kun tassut ei niistä mahtuneet.
Olemme olleet jo parina viikonloppuna asuntoauton kanssa rantsussa. Vili on opetellut kuinka leirintäalueella käyttäydytään. Se onkin oppinut hyvin pysyttelemään “omalla alueellaan”. Toiset koirat vaan on kova houkutus, mutta niistäkin on vielä selvitty ilman hihnaa, paitsi kerran - silloin pidettiin hihnaa noin 10 min. (tyttökoira) Viime viikonloppuna se jo tajusi että ei tarvitse haukkua jos joku vie vaununsa pois alueelta . Luuli kai reppana että “varastavat” niitä vaunuja, koska muuten ei haukkunut autoja eikä ihmisiä, mutta kun vaunu auton perässä niin silloin alkoi. Ukin perään se on aina lähdössä - paitsi kun näkee Ukin laittavan märkäpuvun päälleen, silloin jää tosi kiltisti odottamaan Mummon kanssa. On jo oppinut että silloin Ukki menee surffaamaan ja Vilihän ei veteen halua seurata.
Täällä kotonakin meillä oli vierailulla perhe jossa oli 1v 3kk vanha poika. Aika merkillinen pakkaus, olisi mieli tehnyt sen kanssa leikkimään mutta silti hiukan hirvitti, tunne oli kyllä molemminpuolinen. Eka päivä meni tutustuessa tosi varovaisesti ja aika varovaisia olivat molemmat koko ajan, niin poika kuin koirakin.
Ainii olihan Vilillä joku tulehdus ikenessä, ollaan vielä pari päivää ab-kuurilla. Nyt on suu jo parantunut, mutta että elämä ei olisi tasapaksua niin nyt on sitten “kulkuset” ruvenneet turpoilemaan, tosi kovasti. Vili on ruvennut menemään sekaisin “tytöistä”. Raukka on vielä niin lapsi että ei taida juurikaan ymmärtää mutta hormoonit kuitenkin hyrrää rajusti, siis liittyy noihin hormooneihin tuo turpoileminen. Kovasti säälittää kun poika ei voi edes istua kunnolla silloin kun turvotusta on, onneksi se aina välillä sentään laskeekin.
Muuten elämä on kulkenut vanhoja tuttuja latujaan.

2011-02-22T19:18:00.003+02:00

Arkisto kuukaudelle Kesäkuu, 2009

Viimeinkin….

Maanantaina, Kesäkuun 22. 2009 07:56 - mummo

Jo oli Mummon aikakin taas avata kone. Mummo on kesäkuun alusta asti ollut tosi tylsä. Se on vaan istunut tai maannut. Aina kun minä olisin halunnut leikkiä se on vaan höpissyt jotain kuumeesta ja että on väsynyt, se ei ole ollut mitenkään ymmärrettävissä kun Mummo ei ole vienyt minua edes lenkille.
Onneksi minulla on Ukki. Se on jaksanut viedä minut metsään joka päivä useamman kerran, paitsi juhannuksena kun Nipsu ja Hirmu oli meillä kylässä. Silloin me kolme juostiin pihalla niin paljon että metsään mentäessä ei kukaan oikein jaksanut enää juosta, pyörittiin vaan Ukin ja Mummon jaloissa. (Mummo oli silloin eka kertaa mukana, on kuulemma kuumeilu loppunut, kesti vaan 3 viikkoa)
Tänään minä vähän mökötin Mummolle kun se taas lähti aamulla aikaisin jonneen ja oli koko päivän pois kotoa. Jos se vaan lähtis aamulla mutta kun se herättää minutkin ja vie väkisin ulos, eikä anna minun jäädä lämpöiseen petiin.
Minun masu oli jotenkin outo 3 päivää. Ruoka minulle kyllä maistui mutta sitten saatoin oksentaa parin tunnin kuluttua, kakka ei meinannut tulla ollenkaan. Eilen Mummo sitten antoi minulle rypsiöljyä teelusikallisen ja johan tuli 1,5 tunnin kuluttua kakka, pieni melko keltainen ja kiiltävä :). Tänään olen saanut normaalit ruuat ja kakkakin oli kunnon pötköä mutta vaaleaa vieläkin.
Vieläkin minulla on kurja olo, en vaan osaa kertoa siitä Mummolle. ( Piiskutan nukkuessani )
Mutta vielä siihen juhannukseen. Oli tosi mukavaa kun oli koira-kavereita. Ekana yönä en meinannut edes malttaa nukkua, Hirmu jo hermostui minuun kun ravasin edestakaisin. Minä vaan en välitä vaikka se “vanhus” minulle murpattaakin. Nipsu vaan nukkui. Päivällä me leikittiin ulkona yhdessä niin paljon kun “vanhukset” jaksoi ja minä yritin sisukkaasti jatkaa vielä sen jälkeenkin kun ne jo väsähti. Minullekin tuli jo toisena yönä uni ihan helposti.
Kun pojat sitten lähti kotiin olisin halunnut niiden mukaan, mutta ihmiset otti minut pois niiden autosta ja minun oli jäätävä kotiin.
Arki on taas alkanut, mutta ensi viikonloppuna me kuulemma mennään Savoon.
Kesäterveisin Vili

5.6.2009

Perjantaina, Kesäkuun 5. 2009 08:59 - mummo

Tänäänkin on ollut tosi viileä keli. Aamupäivällä vielä vähän satoi, iltapäivä on ollut pilvistä. Vili on pariin otteeseen käynyt lenkillä mutta ei siellä ulkona ihan niin kivaa ole ollut kuin viime viikolla oli. Sisällä vaan tuo energian purkaminen ei ole niin helppoa kuin pihalla, joten nyt se löytää kaikkea kiellettyä leikkeihinsä.
Äsken kävi pesuhuoneen pyykkitelineestä hakemassa puhtaita vaatteita leikkeihinsä. Oli muuten aika ylpeän näköinen kun tulee sukka suussa viereen sitä esittelemään.
Nyt kun pyykit on kerätty talteen herra sählää koko ajan tietsikan johdoissa. Kun sain sen jättämään johdot rauhaan se istuu sohvan selkänojalla ja vahtii ikkunasta ulos ja urisee ja haukkuu vuoren perään. Taitaa olla Vili murrosiässä.
-Mummo-

Sadepäivää vietetty

Torstaina, Kesäkuun 4. 2009 09:27 - mummo

Viliä ei meinaa saada ulos edes pissille kun sataa. Tosi kamalaa kun on pakko mennä ulos. Kauniina päivinä se kyllä on oppinut oikein nauttimaan ulkona olosta. Se on joka asiassa auttamassa mitä tuolla pihaprojektin puolella on tehty. Se on myös kasvanut kovasti, painoa on nyt 5,6kg henkilövaakalla mitattuna. enää ei talousvaaka riittänyt. Lenkkeily on kivaa, jos ei vaan sada. Mutta valitettavasti kaikki mahdolliset raadot joita löytyy on sen herkkua, ja myyrän ja linnun raatoja tästä lähistöltä löytyy riittävästi.
Tänään olen aloittanut uutta sivua, Pihaprojekti. Projekti johon on kulunut suurin osan vapaa-ajasta ja joka etenee pikku hiljaa.

-Mummo-

Eka sadepäivä pitkiin aikoihin

2011-02-21T21:46:00.000+02:00

Keskiviikkona, Toukokuun 27. 2009 08:57 - mummo

Tänään oli eka sadepäivä pitkiin aikoihin, ei Vili paljoa ulkoillut . Mummolla oli kamalasti naisia kylässä, eikä pieni koira saanut toteuttaa itseään vaikka kuinka olisi halunnut hyppiä vieraita vasten. Onneksi Millan iskä tuli kanssa ja pelasti Vilin asunto-autoon odottamaan että Ukki pääsi töistä. Kun Ukki tuli lähti “jätkät” evakkoon ja tulivat kotiin vasta kun Mummo soitti että vaara ohi.
Tänään oli myös eka päivä pariin viikkoon kun meillä ei pyörinyt betonimylly eikä kukaan tyrkkinyt kottikärryjä edestakaisin pihamaalla. Mummo ja Ukki on valanut kukkapenkkienreunoja oikein urakalla. (ja pihalaattoja kans) Milla ja Vili on “auttaneet” parhaansa mukaan . Sitten niihin betoni-juttuihin on kärrätty multaa ja Mummo on istuttanut mustikkapensaita, vattuja, sipuleita ja kukkiakin niihin aina kun on kerennyt. Ja kaiken huippu on se että pieni-koira ei sitten saa repiä niitä kasveja pois sieltä mullasta - vaikka se olisi vasta mukavaa. Tuosta pihapuurtamisesta johtuu sekin että ei oikein meinaa blogi päivittyä.
Vili ihotulehdus näytäisi olevan nyt ohi, jostain syystä se kyllä vieläkin vinkuu ja kirputtelee itseään aika-ajoin.
Jostain kumman syystä Vili on nyt kolmena yönä peräkkäin käyttäytynyt oudosti. Kun käydään nukkumaan kaikki OK, 10 minuutin päästä koira alkaa vaeltaa ympäri taloa ja vinkuu kuin vietävä ja sitä jatkuu 2-3 tuntia, 5 min petillä, ylös, kierros, vinkumista, sängyn viereen vinkumaan ja takaisin petille jne. Ei voi ymmärtää, muuten käyttäytyy ihan normaalisti. Mikä tarkoittaa että on iloinen “Duracel-pupu”.
-Mummo_

Kesä tuli meillekin

2011-02-21T21:45:00.000+02:00

Sunnuntaina, Toukokuun 17. 2009 07:58 - mummo

Ompa aika vierähtänyt nopeasti. Meillä aloitettiin kevät puuhat puutarhassa ja iltaisin on lopetettu aina niin myöhään etten ole kerennyt/jaksanut enää kirjoitella.
Vili kävi eläinlääkärillä kun sille tuli stafylokokkibakteerin aiheuttama ihotulehdus. Se alkoi hännästä ja kerkesi kolmessa vuorokaudessa levitä kankkuihin ja selkäranka linjaa niskaan asti. Märkäisiä patteja oli hännässä, kankuissa ja niskassa, iho koko selkärangan alueelta karkea pikku näpyistä. Nyt märätkin näpyt on kuivia, paitsi hännässä kaksi joissa pieni kostea alue. Lääkkeeksi Synulox antibiootti 10 vrk josta nyt syöty puolet, Fuciderm vet voide jota voi käyttää yhtäjaksoisesti 5 vrk ja vielä antibioottinen Malaseb-shampoo kahdeti viikossa. Kutinaa on vielä aikalailla hännässä ja selässä, tassut ja kyljet ei enää samallalailla kutia - onneksi. Tarvii vaan toivoa että menee kokkonaan ohi näillä tropeilla, alkuviikosta pitää soittaa eläinlääkärille kuulumiset.
Milla-tyttönen oli meillä yökylässä keskiviikosta perjantaihin ja Vili oli ihan innoissaan, joka askelta piti vahtia ja kaikkiin leikkeihin olisi pitänyt päästä mukaan. Se on aika rankkaa pienelle koiralle. Päikkärit se nukkui Millan jalkojen päällä.
Muuten Vili on ollut reipas omaitsensä, ulkona päivät pitkät. Se täytyy viedä välillä sisälle huilimaan kun ei ole oppinut ulkona yhtään lepäämään. Pihatöissäkin sen pitää olla koko ajan auttamassa. On tehty betonivaluja ja istutettu sipuleita ja mustikoita, tuntuu vaan että Vilin auttaminen vie asioita kaksi askelta taaksepäin kun minä olen päässyt yhden askeleen eteen. Mutta intoa ja halua auttaa on niin paljon että se korvannee taakse-askeleet.
-Mummo-

Pistäydyttiin moikkaamassa Hirmua ja Nipsua

2011-02-21T21:37:00.001+02:00

Sunnuntaina, Toukokuun 3. 2009 08:04 - mummo

Eilen pyörähdettiin morjestamassa Hirmua ja Nipsua. Ilma oli kesäisen lämmin ja niinpä kävimme “poikien” kanssa ulkoilemassa. Koirat nautti täysillä kun pääsivät pellolle juoksemaan vapaana. Hirmu ja Vili kävi jopa kahlaamassa vatsaan asti vesilätäkössä, kun meinasi tulla liian kuuma riehuessa.
Vili vinkui koko meno matkan eikä osannut rauhoittua paikaoilleen. Paluu matkalla se sitten jo olikin varsin rauhallinen :). Nukkui koko kotimatkan, oli kai vähän rankkaa pienelle koiralle kun yritti koko päivän saada koira-kavereita leikkimään kanssaan. Hirmu ja Nipsu vaan leikkii jo niin aikuista, niin aikuista että ei leiki Vilin kanssa pätkääkään. Tai oikeesti Hirmu taisi leikkiä pari minuuttia, mutta Nipsu kyllä yritti vaan parhaansa mukaan pakoilla Viliä.
Tänään sitten oltiinkin pihatöissä Vilin kanssa. Vilin kanssa on tosi kiva tehdä mitä vaan kun se on joka asiassa heti auttamassa. Esim. karviaismarjapensaan leikkaaminen saa uusia uloittuvuuksia kun koira roikkuu piikkisissä oksissa minkä kerkeää tai kitkeminen, Vili halusi juuri sen heinätupon joka oli minun kädessä ja kun kerkesin jonkun tupon kasaamaan niin jo kerkesi koira sen kasan levittämään pitkin pihaa.
Viikon loppuna oli ihanat kelit ja Vilikin rupeaa viihtymään ulkona ja oppii jopa hiukan makailemaa viltillään kun rupeaa juokseminen ja nuuskuttaminen väsyttämään.
-Mummo-

Vähän siistimpi ilme…

2011-02-21T21:34:00.001+02:00

Sunnuntaina, Huhtikuun 26. 2009 14:44 - mummo

Vili on oppinut pitämään ulkoilusta .
Ei vaan ymmärrä yhtään huilia ulkona ollessaan, ollaan siellä sitten vaikka kuinka monta tuntia. Se mennä nuuskuttaa koko ajan ja jos saa myyrästä vainun sitä ei pysäytä minkäänlainen risukko. Nahna on täynnä naarmuja, pari vähän syvempääkin raapaisua on jo kerennyt saada. Mutta eipä tuo näytä koiraa haittaavan.
Tuloksena on sitten kuvassa näkyvä reppana. Tuossa tilassa se ei näe eikä kuule mitään, 1-2 tuntia se toipuu ulkolureissusta.
Aurinko on tarttunut pintaan hyvin. Kuten alapuolella olevista kuvista näkyy.

Eilen illalla käytiin pesulla ja vähän siistittiin tuota naamavärkkiä.

Nyt on jotekin kettumainen ilme pojalla. Tukka senkun vaan vaalenee, alkuperäisestä punapäästä on tulossa blondi ihan selvästi.Minusta meillä oli ihan siistin näköinen koira eilen illalla. Tänään sitten käytiin metsässä ja Vili tietenkin ravasi joka ikisestä kurarapakosta mikä vaan matkalla vastaan tuli. Sen kyljet ja selkä oli ihan rapa-roiskeissa ja nahkan värityksestä tuli semmoinen mattaharmaa, taitaa olla sen kesä väri. Nyt koira kuuluu olevan uusinta retkellä , se nukkuu mutta tassut käy kokoajan ja kovaa vikinääkin tuo pitää uneksiessaan.
-Mummo-

1 kommentti

Hanne
26.04.2009 klo 16:27

Kiitos kuvista!

On se Vili kasvanut hirmuisesti ja siitä alkaa näköjään tulla yksi mustuaisista

Rokotukset kunnossa

2011-02-21T21:33:00.000+02:00

Keskiviikkona, Huhtikuun 22. 2009 08:59 - mummo

Käytiin sitten eilen hakemassa rabies-rokotus. Eli nyt on Vilin piikit otettu. Seuraava eläinlääkäri reissu tehdään kunhan yöpakkaset loppuu, silloin haetaan punkkikarkoitusaine. Mennään hakemaan se yhdessä koska Vili ihan selvästi pelkäsi eilen, ei suostunut kävelemään eläinlääkäri-asemalle vaan piti kantaa sisälle. Sisälle kun päästiin niin koko henkilökunta oli kyllä kivoja kavereita, outoa. Taas oli Koira vähän vaisu koko illan ja vinkui koko ajan jalan vieressä iltapalakaan ei oikein maistunut. Aamulla sitten taas olikin jo oma itsensä.
Vili on oppinut pitämään ulkoilusta mikä on tosi hieno juttu. Me ollaankin tehty polttopuita ja pinottu niitä kuivumaan katokseen eli ollaan oltu ulkona tuntitolkulla joka päivä viikonlopusta lähtien. Vili rupeaa olemaan sen näköinenkin että ulkona on kivaa, nahka on ihan naarmuilla kun koira vetää risukossa, tuossa naapuritontilla, ja saa naarmuja kylkiinsä ja vatsaansa.(niitä on paljon). Tänään näyttää joku raapineen verille koirulin kaulan, mutta vauhtiin tuo ei näytä vaikuttavan tippaakaan. Virtaa on Vilillä riittänyt tänään vaikka toisille jakaa tai sitten vaan riekkuu kun ei eilen jaksanut.
Ukki on alkanut käydä Vilin kanssa jo pikku lenkilläkin. Koira ulkoilee ilman hihnaa ja tulee kutsusta luokse kuin unelma, ei kyllälähdekkää kauas yksin.
Hannen koiria vaan taitaa olla ikävä kun joka päivä pitää rähjätä omalle peilikuvalleen. Se on kyllä aika hassun näköistä touhua.

-Mummo-

Rauha maassa ja …..

2011-02-21T21:32:00.000+02:00

Perjantaina, Huhtikuun 17. 2009 08:18 - mummo

Hanne sitten läksi koirineen tiistaina. Oli tosi kiva pääsiäinen, vaikka hulina oli melkoinen . Vili ei oikein tajunnut heti että koira-kaverit on menneet, tiistaina oli vielä vilkas omaitsensä. Keskiviikkona sitten totuus valkeni ja Vili päätti nukkua. Se ei enää keskiviikko aamuna herännyt minun kellonsoittoon, raotti hieman silmiään ja yritti painautua kovin pieneksi tuoliin jossa rupesi nukkumaan kun Hirmu, “tuolin haltija”, läksi omaan kotiinsa. Sen jälkeen Vili onkin nukkunut makuuhuoneen nojatuolissa yöt ja päivälläkin, saa nähdä kuinka käy kun Himpe seuraavan kerran tulee kylään kun ko. tuoli on ollut SEN ikioma nukkuma paikka jo melkein 5 vuotta.
Keskiviikko tosiaan meni niin että Vili piti kantaa ulos tarpeilleen ja sisään päästyään se meni takaisin nukkumaan. Aamupalaa se ei jaksanut nousta syömään lainkaan, päivällä ja illalla sitten jo vähän kävi ruokakupilla.
Torstai aamuna sitten noustiinkin jo syömään kun minun herätyskello soi . Normaali päivärytmi rupeaa löytymään.
Torstaina käytiin iltapäivällä “neuvolassa” piikillä. Reippaasti Vili tutustui eläinlääkäriin ja muuhun henkilökuntaan. Rokotuksista saatiin vaan nelosrokote ja rabies käydään hakemassa ensi tiistaina. Nelosrokote vaihdettiin toisenmerkkiseen, kun eka piikin jälkeen ili oli 1 1/2 vuorokautta kuin tapettu mato. Nyt ei piikki näyttänyt tekevän mitään oireita.
Vili painoi jo 4kg, eli reipas kasvuvauhti senkun jatkuu.
Keuhkot ja sydän kuulosti hyvälle, nivelet tuntuivat olevan OK, luuston rakenne tuntuu ihan tukevalle, korvat puhtaat ja takapuoli “niistettiin”, siinä eilisen saldo.
-Mummo_
ps. jos joskus vielä muistan jotain lisää niin saatan täydentää viimeviikon tapahtumia joita Hanne on muistiin merkinnyt

pääsiäisen viettoa

2011-02-21T21:29:00.000+02:00

Maanantaina, Huhtikuun 13. 2009 06:55 - hanne

Keskiviikkona minä, Hirmu ja Nipsu tulimme katsomaan Vili-poikaa (ehkäpä vähän myös mummoa ja ukkia). Voi sitä riemua, minkä Hirmu koki nähdessään ukin, Nipsu nähdessään mummon ja minä nähdessäni Vilin!

Ensimmäisenä päivänä Hirmu hieman “koulutti” Viliä, kun poika olisi koko ajan halunnut leikkiä vaan isojen poikien kanssa. Lähinnä Nipsu olisi Vilin mielestä ollut ihanteellinen leikkikaveri. Hirmu vähän suojeli Nippeä Vilin hampailta.

Hirmu ja Vili nukkuivat alakerrassa ja Nipsu nukkui kanssani yläkerrassa. Siinä vaiheessa, kun menimme Nipsun kanssa yläkertaan ja alakerrasta viimeiset valot sammuivat, intoutui Hirmu leikkimään Vilin kanssa takaa-ajoleikkiä. Herttiset heinämaat sitä tassujen sutinaa. Kaikki matot olivat aivan rullallaan ja koirilla hauskaa! Meillä ei ihan niin hauskaa (vaikka naurettiinkin vattat kippurassa), koska aamulla oli siinä viiden aikaa herätyskello soimassa. Rauhoittumisen jälkeen yö meni hyvin.

Yön aikana Hirmu oli käynyt merkkaamassa eteisen oven ja mummolla hirveä härdelli saada koirat aamulla ulos, ennenkuin kukaan muu pissisi sisälle. Kuitenkin mummo jotenkin onnistui joka aamu saamaan koirat kunnialla pihalle. Yksi (Hirmu) lähti kohtuullisen mielellään aamupissille, Vili napattiin kiinni ja ulos ja vielä mummon piti kipittää yläkerrasta Nipsu ulos. Yleensä Nippe aina painautui vain minua vasten ja piipittei, ettei halua vielä lähteä ulos.

Seuraavana päivänä, eli torstaina, Milla tuli yökylään. Vilihän se oli onnensa kukkuloilla kun on koirakavereita ja se ihanainen Milla. Hirmu ja Milla-tyttönen olivat kuin parhaat kaverukset. Koskaan ei ole vielä yhtä hyvin Millan ja Hirmun yhteis-olo sujunut. Oli todella mukava seurata kuinka hyvin voi lapsi ja koira tulla toimeen.

Vili otti todella paljon mallia Hirmusta. Ulkonakin, minne Himpe ikinä menikin, Vili seurasi perässä. Ulkoilukin alkoi maistumaan ja lauantainakin koirat viihtyivät melkein kolme tuntia ulkona. Jos Hirmu meni tontin takalaidalle, ryteikköön taikka omin luvin naapuriin, seurasi Vili perässä.

Sunnuntaina Vili nosti ensimmäistä kertaa männyn juurelle jalkaa! Toinen jalan nosto tapahtui maanantaina yläkertaan omalle pedille. Viimeisin jalan nosto ei tapahtunut mitenkään mukavaan paikkaan, mutta merkki siitä, että Vilistä on kasvamassa iso poika!

Lauantai iltana, Millan lähdön jälkeen, Hirmu sai epilepsia kohtauksen, mikä ilmeisesti kipeytti Hirmun takapään. Sunnuntaina ihmeteltiin miten se Hirmu nyt noin paljon komentaa Viliä, ja töpöttää takajaloillaan. Siinä ihmeteltiin koko päivä ja maanantai aamuna tajuttiin, että kipeähän se Hirmu on! Himpen omat kipulääkkeet olivat jääneet kotiin, joten kävimme lainaamassa Pyry-koiran kipulääkkeitä. Jo tunnin sisään koira alkoi muuttumaan ja olemaan oma ihana itsensä. Jäipä Vilin komentamisetkin siihen.

Maanantaina Vili pääsikin ihan uuteen paikkaan, Soiniittyssä käymään. Soiniityssä oli ihanan hajuinen piha missä sai juosta. Se talokin mihin mentiin, niin haisikin ihan uusille jutuille Vilin mielestä. Ja siellä oli kivoja mattoja mitä oli mukava maistella, ja ihana roskis mistä olisi kiva ollut kaivaa kaikkia ihania roskia! Kaikki kiva vaan kiellettiin..

Huomenna koittaa Vilille taas karu arki ja koirakaverit lähtevät ottamaan lepiä omaan kotiinsa. Katsotaan, koittaako mummolle sama hermojen kiristys kuin viime kerralla koirakavereista erotessa.

Hyvää pääsiäistä kaikille!

-Hanne-

Pieni paholainen

2011-02-21T21:27:00.000+02:00

Keskiviikkona, Huhtikuun 1. 2009 07:52 - mummo

Vili on ollut tämän viikon kuin herhiläinen. Uskomattoman sitkeästi se yrittää tehdä kaikkea minkä tietää kielletyksi. Minulle ei meinaa antaa hetken rauhaa kun tulen töistä kotiin, se kiehnää jaloissa koko ajan ja jos jättää huomiotta niin rupeaa nipistelemään hampaillaan. (tiedän toki että pentu tarvitsee aikaa mutta tarvis minunkin saada vähän syödä ja juoda jotain) Ulkona oloa on tänäänkin taas treenailtu useaan otteeseen pieninä annoksina. Ilma vaan ei ollut yhtä ihana kuin eilen.
Ruoka on maittanut tällä viikolla erityisen hyvin, välillä oikein mietityttää kuinka paljon uskaltaa antaa koiran syödä. Mutta kait tuo ulkoilu ja häröily kuluttaa niin paljon enemmän kun ei se näytä yhtään ylen syönneeltä.
Tänään on taas koira ollut varsinainen hajupommi, en vaan keksi mikä sen vatsaa vaivaa. No parin viikon päästä täytyy taas eläinlääkäriltä kysellä vinkkejä, jospa sillä ois jotain arvauksia.
Vinkuvat lelut saa meidän pojan riehaantumaan ihan kertakaikkisesti. Se murisee ja vinkuu ja juoksee ympäritaloa kuin päätön.
Tällä viikolla se on alkanut “tappamaan” posson nenut ja kanan kivipiirat ja muut vastaavat herkut ennenkuin alkaa niitä pureskelemaan. Se on kanssa semmoinen esitys että ei sitä nauramatta katsele.

T: Mummo

Upea keli eilen

2011-02-21T21:25:00.000+02:00

Keskiviikkona, Huhtikuun 1. 2009 07:19 - mummo

Eilen oli upea keli kun menin töistä kotiin.
Vili ulkoili ihan mielellään pitkiä pätkiä eilen. Ei se vielä kamalan kaus halua pihasta lähteä, mutta postilaatikolle asti se jo eilen piipersi. Me tehtiin Ukin kanssa vähän polttopuita pihalla ja Vili oli siinä omassa pihassa useampaan otteeseen, välillä päästettiin sisälle lämmittelemään ja vähän ajan kuluttua se taas tulikin jo ulos.
Olihan se taas pesupäiväkin eilen. Pesulla käynti sujuu ihan hyvin ja “tukka” kuivuu ilman hiustenkuivaajaa hetkessä. Onneksi niin koska Vili inhoaa hiustenkuivaajaa.
En sitten olekkaan ensi viikolla Vilin kanssa kotona kun työnantaja perui minun lomautuksen eilen. Eli arki jatkuu normaalina.
t: Mummo

Kotona jälleen

2011-02-21T21:23:00.000+02:00

Sunnuntaina, Maaliskuun 29. 2009 08:29 - mummo

Eilen siis tultiin kotiin, kyllä oli Vilillä kiire tarkistamaan että kaikki tutut tavarat on paikoillaan ja että kaikki omat lelut löytyy. Puolen tunnin tutkimisen jälkeen viimein voi rauhoittua. Illalla oltiin sitten ulkona tutustumassa omaan pihaan. Naapurin poika kävi vielä illalla Vilin kanssa leikkimässä. (lupasi taas ensi viikonloppuna poiketa) Yöllä nukutti omassa petissä hyvin.
Vielä kerran suuri kiitos Hannelle kun hoidit Viliä, niin että me päästiin kylpylään lomailemaan.
T: Ukki ja Mummo

Ulkoilu rupeaa olemaan jo ihan kivaa, kunhan koiran vaan saa ulos. Ulos lähteminen on aika taidetta koska Vili vetää häntä suorana karkuun jos sitä kutsuu ulkovaatteet päällä. Sama juttu jos ottaa koiran oman takin käteen.
Tänään onkin ollut aika vilkasta, kun on käynyt vieraita, Vili on saanut riehua oikein tosissaan. Milla kävi leikkimässä ja naapuritkin piipahtivat kahvilla ja Viliä moikkaamassa. Ulkonakin ollaan oltu kolme kertaa.
Huomenna taas arki edessä Mummo lähtee aamulla töihin ja Vili jää yksin kotiin.
Mutta viikko menee varmaan nopeasti, kun Ukilla on pari vapaata arkipäivinä. Mummo on taas perjantain jälkeen toista viikkoa kotona kun seuraavalla viikolla olen lomautettuna.

T: Mummo

Hoidossa: Päivä 6 ja päivä 7: kotiin lähtö

2011-02-21T21:21:00.002+02:00

Sunnuntaina, Maaliskuun 29. 2009 12:14 - hanne

Perjantai aamuna koirat olivat ihan hämmästyneitä, kun Toni ja Hellu astelivat ovesta sisään. Voi sitä riemua minkä kaikki kolme koiraa kokivat. Vili ei sitten millään meinannut malttaa nukahtaa päivä nokosille. Hellu sitten keksi keinon jolla pojan sai nukahtamaan, laitettiin hänet kantolaukkuun ja laukku Hellun jalkojen viereen. Siinä Vili sitten veteli muutaman tunnin tirsat.

Sitten tulikin aika lähteä jäälle käpsyttelemään. Autossa olo, uudessa kuljetusboksissa olo ei ollut Vilistä kivaa. Pitihän pojan vähän itkeä tirauttaa. Perille päästyämme, koirat jäivät hetkeksi keskenään autoon. Hirmu ja Nipsu omassa laatikossaan ja Vili omassaan. Jonkin ajan kuluttua menimme hakemaan koirat ja menimme jäälle kävelemään. Aurinko paistoi ja oli lämmin. Hieman jäällä tuuli ja se ei ollut Vilistä kivaa, mutta hienosti poika lenkkeili, ihan itse kaikilla omilla jaloillaan. Ei se tuuli sitten loppujen lopuksi niin paha tainnutkana pojan mielestä olla. Ja voi sitä riemua kun Millan Vili näki.

Yhden kerran Vili meinasi mennä laiturin alle ja sitten pelättiin juokseeko poika sulaan veteen. Ei onneksi, kun sain Vilin takista otteen ja sitä kautta pojan syliin ja kannettua kauemmas sulasta ja laiturista. Utelias tuo pieni otus on.

Jäälenkkeilyn jälkeen oli taas odottelua autossa koirilla, koska ihmiset lähtivät käymään kylpylässä pulikoimassa. Välillä Ukki ja Mummo kävivät ulkoiluttamassa koiria. Oli Vili tehnyt hienon kakankin ulos sillä aikaa kuulemma.

Sitten tulikin kotiin lähtö aika. Enää siellä kuljetusboksissa olo ei ollutkaan ihan niin kamalaa kuin mennessä. Kotona koirat olivat yllättävän rauhallisia. Ilta vähän venähti Hellun ja Tonin seurassa ja Vilin oma rytmikin taisi hieman mennä sekaisin. Yöllä Vilille tuli riekku hetki eikä poika olisi millään malttanut käydä nukkumaan. Piti riehua ihaan kanssa. Siinä sitten Jampan kanssa jätettiin poika ihan täysin vaille huomiota (mitä nyt välillä piti nousta katsomaan mitä poika nyt rapistelee) niin kyllä se sitten tajusi nukkumaan käydä.

Seuraavana aamuna heräsin johonkin outoon tunteeseen yhdekäsn aikaa. Vili ei ole herättännyt minua! Vielä yhdeksän aikaan poika tosiaan veteli vielä unta palloon. Ei muuta kuin Koiran herätys ja aamutoimille.

Aamupäivästä Ukki ja Mummo ja Milla tulivat sitten meille. Ai kuinka ihanaa Vilistä oli leikkiä Millan kanssa. Sitten poika nukahtikin päivä unille Mummon syliin. Oli pojalla ikävä ollut omistajiaan. Ukki ja Mummo kun rupesivat kantamaan tavaroitaan autoon, meinasi Vilille tulla hätä, että ne jättävät hänet tänne vielä pidemmäksi aikaa! Ei, tulivathan ne omat ihmiset vielä Vilin hakemaan mukaansa (Minun vastusetluista huolimatta).

Vilin lähdön jälkeen tänne jäi kolme miestä jotka huokaisivat helpotuksesta ja kaksi noista miehistä kävi nukkumaan (Hirmu ja Nipsu siis). Yksi tyttönen tänne jäi pikkuista poikaa kaipaamaan, mutta vielä me nähdään Vilin kanssa.

-Hanne-

Hoidossa: Päivä 5

2011-02-21T21:21:00.001+02:00

Torstaina, Maaliskuun 26. 2009 09:17 - hanne

Aamulla oli herätys kello 6:05. Argh. Eikä Vili suostunut enää käymään nukkumaan kun Jamppakin jo oli herännyt. Ei muuta kuin ylös, syömään ja ulos. Hirmu ja Nipsu “jäätyivät” ulkona, mutta Vili poika vaan painatti menemään häntä pystyssä! Uskomatonta.

Hihna käyttäytyminen on pojalla oikein mallikasta. Ei rimpuilua tai mitään muutakaan vastaavaa.

Tänään Nipsukin intoutui leikkimään Vilin kanssa sohvilla. Nipsu hyppii sohvilta toiselle ja Vili pyörii toisella sohvalla ympyrää kuin pieni hyrrä.

Sääli minun kannaltani, että nämä ihanat päivät alkavat olla ohitse. Jamppa, Hirmu ja Nipsu henkäisevät helpotuksesta, kun pikku viikari lähtee taas omaan kotiinsa. Itse olisin toivonut näiden päivien vielä jatkuvan.

Huomenissa olisi tarkoitus mennä jäälle koirien kanssa juoksentelemaan. Toivotaan siis hyvää keliä!

-Hanne-

Hoidossa: päivät 3 ja 4

2011-02-21T21:20:00.000+02:00

Keskiviikkona, Maaliskuun 25. 2009 09:31 - hanne

Poika on ollut aivan ihana. Pikku hampainensa kiinni melkein kaikkialla mikä vastaan on tullut. Jampan kengät ovat olleen aika kova suosikki. Sinne on kiva työntää pää ja vähän kengän nauhoja mutustelle. Sitten kun Viliä kieltää, saa hän ihanat hepulikohtaukset. Aina kun Jamppa liikkuu jonneen, on poika siellä jalkojen alla vilistämässä.

Eilen illalla, kun menimme nukkumaan, oli Vili erimieltä asiasta. Hän olisi halunnut leikkiä ja riehua. Poika nuohosi kaikki sängyn aluset ja yritti purra Jamppaa varpaista, ja mutusti omassa boksissaa Ihaata, pomppi, hyppi, piiskutti, pomppi lisää. Tätä jatkui hyvän aikaa kunnes poika tajusi, ettei kukaan noteeraa häntä. Loppujen lopuksi tuli ihana hiljaisuus ja poikakin nukahti.

Hihnassa kulkemis-harjoitukset ovat sujuneet hyvin. Kävipä Vili täällä ollessaan ensimmäistä kertaa hihna kävelylläkin. Alkuun tehtiin muutama stoppi, mutta kun liikkeelle pääsi, niin mitään ongelmia ei ollut. Todella kauniisti poika käveli hihnassa.

Intoutuipa Hirmu tänään leikkimään Vilin kanssa takaa-ajo leikkiä! Oli suuri kummastus kun vuoron perään toisiaan jahtasivat murinoiden säestämänä. Oli hauskaa katsella lasten leikkiä. Jamppa oli tänään ihana, hän toi pojille kolme tennispalloa ja antoi jokaiselle pojalle leikittäväksi yhden pallon. Vili tykästyi siihen kovasti. Pitkin päivää sitten ollaankin palloa heitelty. Ihana pikkumies kun tuokin sen pallon takaisin minulle!

On myös selvinnyt miksi Vili ei ole tahtonut nukkua päivisin, muuta kuin minun sylissä/kainalossa. Rassukalla on ollut kylmä! Vieläkin poikaa joutuu nukuttamaan välillä sylissä, mutta kun laitoin viltin tuonne kirjoituspöydän alle patterin viereen (ja kun itse istun tässä) niin poika voi siellä nukkua ihan (välillä) rauhassa. Auta armias jos lähden liikenteeseen tästä pöydän äärestä, niin lähtee Vili myös. Sitten poika seurailee minua silmät puoli ummessa, näkemättä kunnolla eteensä. On hän vaan niin herttainen otus!

Kakka paikaksi on muodostunut Jampan toimisto, ja kyllä kuulee koska poika on kerinnyt kakilla käymään. Kuuluu vaan “Täällä käryää!!”. Ei muuta kuin siivoamaan. Yritystä pojalla on mennä pissa paikoille pissille, mutta välillä vahinkoja sattuu muuallekin. Mutta Vili onkin vielä ihan vauva, sallittakoon vahingot siis.

Ulos lähdettäessä, pitää ajatella nopeammin kuin Vili. Ensin koira kainaloon, sitten oma takki päälle, sitten vilin takki eteiskäytävästä matkaan, sitten yrität saada kaksi takkikammoista chihua matkaan pikkueteiseen (ei niin helpponakki kuin voisi kuvitella). Tuurilla saan kaikki kolme koiraa pikkueteiseen, siinä sitten Vilille takki päälle ja omille pojilla hihnat kaulaan ja sitten Vili kainaloon ja pihalle. Jos on huono tuuri saan vain Vilin ja Nipsun pikkueteiseen, siinä sitten Vilille takki, Nipsulle panta, yritä ujuttautua ovesta eteisen puolelle noutamaan Hirmu ilman, että Vili pakenee pikkueteisestä (ei helpponakki). Kun saat Hirmun kiinni, yritä ujuttautua takaisin pikkueteiseen, niin että Vili pysyy siellä eikä litisty oven väliin. Sitten Hirmulle panta kaulaan ja ulos. Tielle kun päästään niin Vili saa itse kävellä kuin koira konsanaan. Hienosti hän on nyt ulkoillutkin vaikka on vähän kylmempääkin ollut. Taitaa poika alkaa hokaisemaan, että ei se ulkoilu nyt niin kamalaa olekkaan. Vielä kun ne tarpeet saisi sinne ulos tehtyä.

-Hanne-

Hoidossa: Päivä 2

2011-02-21T21:18:00.000+02:00

Maanantaina, Maaliskuun 23. 2009 08:55 - hanne

Aamu alkoikin aika lupaavasti. Poika oli nukkunut yön hyvin ja hiljaa. Ainakaan minä en pojan touhuihin herännyt. Aamulla yhdeksän aikoihin Vili sitten herätti minut ja vaikka kuinka yritin poikaa nostella pissa paikalle, meni hän mattokasan päälle ja siihen oli hyvä päästää piiitkä pissi. Noh, ei muuta kuin aamupalalle. Ruokinta meni ihan hyvin, vaikka Vili olisikin saanut syödä hieman enemmän. Isoja poikia sai pikkasen hätyytellä Vilin ruokakipolta pois. Vili kun on sen verran hidas mässyttämään ruokaansa vielä.

Tänään Nipsukin jo intoutui hieman, mutta vain hieman, leikkimään Vilin kanssa. Himun kanssa tuli vähän sanomista tänään, kun annoin kaikille kolmelle jänteet mutustettavaksi. Hirmu sitten alkoikin puolustamaan omaansa vähän turhan paljon. Leikkimään Hirmu ei ala pennun kanssa, muuten yhteiselo ollut ihan kohtalaista.

Vähän näyttäisi myös siltä, että pikku herra ei itse osaa käydä nukkumaan vaikka kuinka kovin väsyttäisi. Tänään olen herran saanut nukahtamaan vain ottamalla hänet syliin/kainaloon rauhoittumaan.

Pihallakin Vili on päässyt käymään, vaikka ei niin lämmin ilma olekkaan ollut. Nätisti on poika kävellyt ja kakitkin ulos tehnyt. Pissojakin useamman (sisälle kyllä paljon useammin) on ulos saanut aikaiseksi! Yhdet pisut Jamppa löysi jalkansa alta juuri kun tuli kotiin. “Tervetuloa kotiin Jarmo”..

Tähän mennessä ollaan vältytty suuremmilta vahingoilta, mitä nyt pienet hampaat ovat löytäneet jampan kengännauhat ja sitten tänään pienet hampaat löysivät tietokoneen johdon. Onneksi ei käynyt kuinkaan pienelle koira eläimelle.

Kyllähän tuo pikkuinen Vili kerkesi jo kerran tänään karkaamaankin. Onneksi olin pelkästään Vilin kanssa pihalla. Kotipihaan käännyttäessä läksi hauvavauva vinhaan vauhtiin ja juoksi nurkan taakse. Ei kuunnellut minkään näköisiä kutsuääniä. Hetken aikaa odottelin, niin sieltä rappusten altahan se juoksee takaisin minun luo. Herttainen poika jolla oli kova kiire sisälle. Eikä muuten lähtenyt myöhemmin itsekseen enää niin kauas, että menettäisi näköyhteyden minuun. Hyvä näin.

-Hanne-

Hoidossa: Päivä 1

2011-02-21T21:16:00.000+02:00

Sunnuntaina, Maaliskuun 22. 2009 10:08 - hanne

Voihan apua! Ukki ja Mummo tosiaan toivat minut tänne Imatralle. Perille päästyäni, yritin kovasti leikkiä molempien, niin Hirmun kuin Nipsunkin kanssa, kumpikaan ei oiken vaan lämmennyt minun purema-leikkeihin mukaan.
Tänään teimme Mummon, Ukin, Hirmun, Nipsun ja “Hanne-kummiksi” kutsutun otuksen kanssa ihan oikean lenkin! Välillä tuuli tosi kylmästi ja halusin takin sisään lämmittelemään mutta, kävelinhän minäkin ihan itse, paljaalla asfaltilla ihan hyvän matkaa. Ja osasin myös heiluttaa samalla häntääni niin hurmaavasti, että nuo ihmis otukset vaan naureskelivat minulle. Tämän rankan lenkin jälkeen, minua alkoi väsyttää, mutta en tietenkään voinut käydä nukkumaan kun ympärillä oli kaikkea niin ihanaa, kuten esimerkiksi kaksi koiraa.

Jonkun ajan päästä, sitten Mummo ja Ukki alkoivat tekemään lähtöä ja minä halusin tietenkin niiden mukaan. Vähänhän nuo ihmettelivät, että haluanko minä muka ulos lähteä. Kuitenkin minut häädettiin julmasti pois eteisestä ja omat ihmiseni lähtivät noin vain. Nyt yritin taas leikkiä hieman noiden vanhempien poikien kanssa. Eivät meinaa vaan lämmetä minun leikeilleni. Sitten Hanne nappasi minut syliinsä ja meni noin vain sohvalle rötköttämään, eikä laskenut minua liikkumaan minnekkään! Tässä vaiheessa piti sitten pienet itkut tirauttaa, kun ei Mummo eikä Ukki ollut minua pelastamassa.

Eipä kyllä mennyt kauaa kun nukahdin. Kuulemma nukuin useamman tunnin. Kahdeksan aikaan vedin unta palloon ihan rauhassa kunnes Hanne alkoi minua huhuilemaan, häiritsi kutale parhaimpia uniani. Jostakin ruuasta se jotakin höpisi, mutta en jaksanut muuta kuin vähän päätä nostaa. Mutta kyllähän minä sitten iltapalalle nousin kun kuulin kuppiin raksujen kilahtavan. Isot koirat antoivat minun syödä ihan rauhassa, mitä nyt vieressä kyttäsivät minun ruokiani ja Hanne niille jotakin murahteli. Ruoan jälkeen hanne vei minut taas ulos ja laittoi vielä maahan kävelemäänkin. En minä sinne ulos kyllä mitään pisuja enkä kakkoja ala tekemään. Sisällä on paljon lämpöisempää. Ulkoilun jälkeen olenkin sitten riekkunut ja testannut hampaitani vähän joka kohtaan. Kuulin kun Hanne ja Jamppa juttelivat. Jamppa ihmetteli punaisia jälkiä ja turvotusta Hannen nenässä ja Hanne se kehtasi väittää niitä minun pikku hampaiden aikaan saannoksiksi! Minä kun vaan vähän maistelin.. Aina silloin tällöin..

Mutta nyt kymmeneltä tuli minun nukkumatti aikani, Hanne toivoo kovasti, että nukkuisin koko yön kiltisti ja rauhallisesti. Katsotaan nyt mitä tässä vielä keksii..

Terkuin Vili

Uskomatonta….

2011-02-21T21:15:00.000+02:00

Sunnuntaina, Maaliskuun 22. 2009 11:33 - mummo

Uskomatonta, mutta totta, Mummo ja Ukki aikoo jättää minut viikoksi Hirmun ja Nipsun kuritettavaksi. APUA APUA!!!

Tarvii vaan toivoa että Hirmun ja Nipsun isäntä ja emäntä pitää niille sen verran kuria että MINÄ saa riehua mielinmäärin. Hirmu kun ei oikein tykkää riehuvista pikku koirista, (taidan painaa jo yhtä paljon kuin Hirmu itse) se aina tuppaa pomottelemaan. Minä en saa edes Nipsun kanssa leikkiä niin kauan kun MINÄ haluan, vaan Himpe ojentaa minua heti kun Nippe rupeaa väsähtämään. Nipsu ei kyllä koskaan itse komenna minua, joten sais se Hirmukin vaan antaa olla. (Nipsu ei koskaan komenna pentuja, se vaan yrittää karkuun ja olla huomaamaton että pentu jättäisi rauhaan. Mummon huomautus.)

Samoin toivon oikein kovasti että ne ihmiset muistaa vahtia että minä saan syödä omat ruokani, kun olen tosi paljon hitaampi kuin Hirmu ja Nipsu. Niin ja tarvitsenhan minä sitä ruokaa vielä kolme kertaa päivässä.

Enkä kyllä tiedä miten se Hanne meinaa oikein toimia minun kanssani kun ne sen koirulit haluaa mennä ulos ja minä en kyllä vielä siitä hommasta oikein välittäisi. (etenkin kun siellä pitäisi ulkoilla hihnassa - ja minä kun en vapaaehtoisesti ota askeltakaan kun minulle laitetaan hihna kaulaan) Huh huh jo etukäteen, taitaa olla minulla aika urakka kun pitää joka asiassa harata vastaan ihan periaatteessta.

Sitten vielä minusta olisi tosi ihanaa jos ne ihmiset olisivat vain minua varten. Hanne vaan leikkis mun kaa ja välillä mussuttais pikkasen, eikä pesis, ei kuivais, ei harjais harjankaa minua ja ei missään tapauksessa leikkais mun kynsiä jne. Minä voisin vähän maistella niiden varpaita ja …… Ois ihan kiva jos se Hannen miehenpuolikin vois vaikka leikkiä vaan mun kaa, eikä vaan tehdä töitään, ei voi olla työnteko niin tärkeää vai voiko? Se vois myös jättää sen työhuoneen oven portin auki, kun sillä on siellä niin paljon kaikkea kivaa. On sähköjohtoja ja kaikkia kivoja laitteita joita olisi tosi kiva vähän säätää ja maistella.

Niin ja ei ainakaan polttais pelihousujaan kun minä vähän pissin tai kakin minne sattuu, tai syön jotain mikä niiden mielestä ei sopivaa syötävää.

Ja kumpa ne muistais että jalkoja ei saa nostella kun kävelee, koska minä kyllä ehdin juosta sinne jalan alle ja sitten minusta ei tunnu kivalle.

Enpä oikein tiedä onko Ukki ja Mummo harkinneet tätä asiaa ihan loppuun asti, lähteä nyt vaan julmasti lomalleimaan jonneen kylpylään, ja jättää minut hoitoon.
Tähän hoitoon jäämiseen se ruoka-ämpäri (20.3) juttukin jotenkin liittyy ja se kantoreppukin.

Toivottavasti saan jonkun kirjoittamaan tänne puolestani myös ensiviikolla, saisipa silleen koko maailma tietää miten meillä menee. Ties vaikka Mummokin lukisi mitä minulle kuuluu ( jos se nyt edes muistaa minun olemassa oloa, kun vaan siellä kylpylässä lilluu).

Terveisin Vili the koira

Jännä paikka….

2011-02-21T21:14:00.000+02:00

Perjantaina, Maaliskuun 20. 2009 09:14 - mummo

Eilen Mummo käyttäytyi tosi oudosti. Se tuli töistä tuntia “liian” aikaiseen töistä, ei riisunut takkia edes pois päältään vaan laittoi minut kuljetushäkkiin ja höpisi jotain jostain eläinlääkäristä. Sitten se vei minut erittäin jännään paikkaan, siellä oli ihan outoja hajuja ja paljon ihmisiä ja isoja koiria ja oli siellä pari kissaakin. Alkuun kyllä pelotti se paikka ihan kamalasti, mutta pianhan minä sen huomasin että eihän täällä pelätä tarvitse ja voin aloittaa omat tutkimusretket.
Siinä aikamme odoteltiin ja sitten mentiin yhden miehen kanssa semmoiseen pieneen huoneeseen. Se mies oli aika mukava, se tökki minun kylkiä jollain kylmällä mistä lähti semmoiset letkut sen korviin. Sitten se sanoi että keuhkot ja sydän kuulostaa ihan hyvältä. Sitten se kurkisteli minun korviin ja suuhun ja sanoi taas että hyvältä näyttää. (olisinhan minä itse tiennyt sen sanomattakin että hyvältä näytän) Aika outoja on ihmiset, tämääkin mukava mies kuitenkin “niisti” minun pepun, se EI ollut minusta mukavaa. Sanoi vielä Mummolle että sinun täytyy vaan tyhjentää nämä anaalirauhaset jos ne rupeaa vaivaamaan ja että toivotaan että ne rupeaa tyhjenemään paremmin itsestään kunhan koira vähän kasvaa lisää. Sen jälkeen ei kyllä enää sattunut peppuun. Sitten se mies katsoi minun tassuja ja suositteli ruokavallioon lisättäväksi hiukan helokkiöljyä. Juuri silloin minulta pääsi ihan pikkuinen “paukku” ja se mieskin sanoi että “huh huh, taitaa olla vatsa vahän huonossa kuosissa”. Sitten ne jutteli Mummon kanssa jotain minun ruuista ja syömisistä ja Mummon piti vielä sanoa että minä muka haisen lähes koko ajan samanlaiselle ja että sen silmiä oikein kirvelee. Minusta vähän noloa kun tollaisia puhutaan, yritin kyllä nakertaa sen miehen sormia ja käsiä ja nuohota sen kanssa muutenkin kovasti että ei olisi kerinnyt kuuntelemaan Mummon höpinöitä. Mutta se mies sanoikin vaan että toisilla on niin herkkä vatsa, mutta että siihen voisi löytyä apu jostain probiooteista (tollaiselta se ainakin kuulosti). Ainiin, ennen pois lähtöä se mies vielä pisti minua niskaan, se ei kyllä oikein tuntunut missään.
Sitten me mentiinkin taas toiseen huoneeseen mistä Mummolle annettiin helokkiöljyä, Stomaxia (ilmeisesti juurikin niitä prob… jotain) ja sitten vielä semmoinen kassi jossa oli Hill’sin penturuokaa. Mummo käytti vielä jotain muovinpalaa semmoisessa laitteessa ja sai itselleen pienen paperinpalan Ihmiset nyt vaan on outoja; Mummokin näytti ihan tyytyväiseltä kun sai sen paperin, mutta se laittoi sen vaan kassiin eikä yhtään alkanut sen kanssa leikkimään. Siis miksi olla iloinen jostain parerista jos sitä ei saa repiä???
Mennään kuulemma ensi kuun 16 päivä uudelleen samaan paikkaan :).

Mummo oli kyllä muutenkin outo eilen. Se istui koko illan (ainakin melkein) ja surisutti jotain ihmevärkkiä omalla pöydällään. Kuulemma yritti ommella minulle jotain kantoreppua, olisin kyllä auttanut sitä mutta ei vaan apu kelvannut. Välillä se patisti Ukkia etsimään suksia (?) kun kuulemma ottavat ne mukaan kun lähtevät lomalle. Minun ruokiakin se mätti yhteen ämpäriin ja laittoi sinne minun ruokakiponkin, laittaa kuulemma vielä toisenkin huomenna.
Saan kuulemma ämpärin mukaan kun menen Hannelle. (Ei meillä kyllä viimeksi siellä käydessä mitään ämpäriä mukana ollut?)
Terveisin Vili

Ensimmäiset vapaaehtoiset askeleet hihnassa

2011-02-21T21:12:00.000+02:00

Keskiviikkona, Maaliskuun 18. 2009 12:35 - mummo

Ensimmäiset vapaaehtoiset askeleet hihnassa on otettu. Eilen kävimme kaupungilla, optikolla ja puhelin kaupassa, ja Vili käveli hihnassa ekakertaa vapaaehtoisesti. Hihnan laittaminen ei vieläkään ollut mitenkään vapaaehtoista. Aika pelottavaa oli kadulla kulkeminen, kun oli niin paljon autoja ja ihmisiä etenkin kun ei niitä huomannut kuin ihan vierestä vasta - oli niin outoja hajuja ja paljon, kaikki huomio kun meni niihin.
Nyt Vili on kasvanut niin isoksi että kahdella jalalla seisoessaan saa nenän ylettämään olohuoneen pöydälle. Siellä se sitten onkin , pieni nenu, koko ajan tutkimassa josko siellä olisi jotain kivaa. Komentaminen on melkoisen kokoaikaista , kun koira ei muista 15 sekunttia kauempaa että nenä ei saa olla pöydällä.
Kova on myös yritys hypätä sohvalle ja nojatuoliin, toistaiseksi vaan jää vielä hyppy 10cm vajaaksi. Vaan eipä tuo yrittämistä lannista.
“Hajuherne” ominaisuus on hiukan laantumaanpäin, onneksi.
Tänä aamuna taas koira vaan tuijotti kun pyysin menemään häkkiin. Ei auttanut herkkupalat eikä muukaan houkuttelu, ei muuta kun nosta koira häkkiin ja ota vastaan “herran” syyttävä katse.
On jotenkin niin omapäinen pentu että oikein hirvittää. Kouluttaminen ei varmaankaan ole maailman helpoin juttu kun koira on niin täynnä itteään kun vaan voi olla. On luettu teoriat kuinka houkutellaan tekemään haluttuja asioita - mutta mutta, kuinkas houkuttelet kun ei kelpaa herkut eikä leikit silloin kun pitäisi tehdä jotain tyhmää (siis Vilin mielestä) esim laittaa hihna, istua vaakalla, leikata kynnet jne jne. Eli ne asiat vaan pitää tehdä. Istu komennon jo tuntee ja istuukin useimmiten heti, välillä sitten vaan tuijottaa silmiin ja vähän niiaa silloinkin kyllä istuu kun jaksaa vaan tuijottaa takaisin.
Ulkoilu sentään alkaa sujumaan, eilen jo juoksi melkein 20 metriä ennenkuin päätti että nyt mennäänkin naapuriin eikä hakemaan postia niinkuin oli tarkoitus. Naapurin portailta kun sai houkuteltua pois niin häntä suorana kotiin. Kävi toisella yrityksellä kyllä tutustumassa jo lumihankeenkin, eli eiköhän Vilistä vielä ulkoilevakin koira tule.

Kevättä ja ensi viikolla olevaa lomaa odotellessa, naapurissa talkkarin hommia hoitaen….

Päivärytmi kohdallaan

2011-02-21T20:49:00.000+02:00

Tiistaina, Maaliskuun 17. 2009 8:17 - mummo

Vili on sitten päättänyt että päivä aloitetaan aamulla klo 7, se ei suostu nukkumaan enään sen jälkeen ja vinkuu kyllä kotona olijan hereille seurakseen. Eli ei enää aamuja jolloin meillä nukuttaisiin pitkään :).
Kävimme sunnuntaina naapurissa ja Vili sitten päätti siivota kissan ruokapaikan ja tyhjensi siinä samalla kissan ruokakupin. Onneksi sitä ruokaa oli vain rippeet jäljellä sillä sekin riitti tekemään meidän koirasta varsinaisen “hajuherneen”. Haju on pahempi kuin kalanraato, kun koira päästelee paineita vatsastaan. Sillä taitaa olla aikamoiset vatsa kivut kun valittaa unissaankin.
Eilen meillä oli muutama vieras ja Vili riehui koko sen 4 tuntia mitä vieraita oli. Kun talo illalla tyhjeni se ei meinannut millään ymmärtää että ollaan taas kolmestaan ja juoksi ympäri taloa vinkuen tai nuohosi jalanjuuressa vinkuen. Ei meinannut rauhoittua mitenkään. Viimein nukahti sitten syliin kun en laskenut sitä mihinkään.

1 kommentti

Jade & Jane
17.03.2009 klo 13:09

Hih, voin kuvitella hajun. Muistan kotona aikanaan kun meillä oli tiibetinterrieri ja äiti oli leiponut pullataikinan valmiiksi keittiön työpöydälle. Niin äidin ollessa puhelimessa Jehu näppäränä koirana kävi syömässä koko taikinan sieltä! Kyllä vatsa turposi valtasvasti ja haju oli kamala ja mahtoi sen oma olokin olla kauhee. Ei muuten sen jälkeen tullut enään keittiöön kun äiti leipoi pullaa….

Aurinko paistoi tänään…

2011-02-21T20:47:00.000+02:00

Lauantaina, Maaliskuun 14. 2009 19:41 - mummo

Tänään paistoi aurinko joten taas lähdettiin ulkoilemaan. Alkuun se kyllä oli pelottavaa ihan vanhasta muistista, mutta ukin sylissä rupesi pikku-hiljaa pelko vaihtumaan uteliaisuudeksi.
Ensin uskalsin jo vähän kurkkia takin sisältä kun Ukki laski minut maahan, aurinko jo lämmitti siinä mukavasti.
Tänään sitten uteliaisuus vei voiton ja yllätys yllätys, eihän se nyt niin kamalaa se lumi ollutkaan. Lumi ja jääpalat joita löysin oli hyviä, nam. Tästä saattaa vielä tulla vaikka tapa.

Ja kuten kuvasta näkyy kasvuvauhti on melkoinen, tämä haalari on jo jäämässä auttamattomasti pieneksi.

Tänään olin myös “Mummon valtakunnassa”, siis yläkerrassa, jopa puoli tuntia vinkumatta. Jostain syystä Mummo vaan ei tykkää kun minä pidän sen huonetta vessana. Toissapäivänä Ukki toi minut yläkertaan (kun pyrin) ja minäpä nopeana koirana pissin heti lattialle ja kun Ukki siivosi kakin sen selän taakse ja sen jälkeen olen aina pyrkinyt yläkertaan jos on pissa- tai kakkahätä, eli se siitä WC:ssä käymisestä. Mummo tosin ei laske minua sinne silloin kun pyrin, se osti jopa toisen portinkin ja se on nyt rappujen alapäässä.
Terveisin Vili

1 kommentti

Jade & Jane
17.03.2009 klo 13:11

Ettei olisi Burberryn kevätvärit tuossa “käsilaukussa!

“Pallosalamako” meille muuttikin

2011-02-21T20:46:00.000+02:00

Torstaina, Maaliskuun 12. 2009 17:48 - mummo

Vili on ollut kuin pallosalama, ei ihan yhtä tuhoisa mutta yhtä nopea liikkeissään. Pienen koiran pieni pää menee ihan sekaisin kun tulen töistä kotiin jos se on ollut yksin kotona. Koira juoksee päättömästi ympäri taloa ja aina ohi mennessään yrittää maistaa varpaitani. Vauhti on sitä luokkaa ettei kerkeä huonekaluja väistelemään.
Tänään kävi naapurin isäntä kylässä puoli tuntia minun kotiintulon jälkeen ja se oli kyllä liikaa meidän Vilille, se ei enää tiennyt itsekään onko tulossa vai menossa.
Toissapäivänä käytiin Millan luona ja harjoiteltiin siinä matkalla haalarin päällä pitämistä, ja mitä sanoikaan “vävyn kutale” Vilin nähdessään - sanoi että toihan näyttää ihan käsilaukulta.
Nyt rupeaa olemaan jo Millan koti niin tuttu paikka että siellä ollaan kuin omassa kodissa. Vauhti-ville vetää sielläkin 101 lasissa.
Nyt ollaan oltu jo massa yläkerrassakin 15 minuuttia vinkumatta , kyllä se siitä alkaa sujumaan.
Ulkoilu on vaan edelleenkin vaikeaa, joten olemme joutuneet harjoittelemaan vessassa käyntiä, sanan varsinaisessa merkityksessä. Eli Vilillä on oma WC meidän suihkunurkkauksessa. Siellä meidän “herra” sitten käy tarpeillaan ja kun on käynyt kakalla tulee viereen vinkumaan ja juoksee suihkuun ja jos et seuraa tulee uudelleen viereen jne, kunnes menet ja korjaat kakan WC:n pönttöön sitten vasta koiruus lopettaa vinkumisen.
Painoa Vililla oli 10.3.09 2400g.
ps. yritän saada kuvan “käsilaukusta” tänne lähiaikoina

1 kommentti

Jade & Jane
12.03.2009 klo 21:16

Vai vielä käsilaukku jopas nyt meni toista morkkaamaan, kyllä siitä syystä saa jo vävykutaleen varpaita hieman tehokkaammin maistaa!

Meillä on Jade tänään istunut potkukelkan kyydissä ko Suski työnsi häntä, oli jotenkin niin hassu näky. Jos vaikka huomenna saisin valokuvan niin saisin sen sitten meidän blogiin laitettua…

Eka valmistunut käsityö vuoteen

2011-02-21T20:44:00.002+02:00

Sunnuntaina, Maaliskuun 8. 2009 07:55 - mummo

Eka (oikeastaan toinen, Hanne ei vaan ole sovittanut pojilleen haalaria jonka tein ekana) käsityö vuoteen on valmistunut. Haalari vaatii vähän hienosäätöä, noin mallina, mutta ihan toimiva harjoitus vaate kuitenkin.

Vili ei vaan ole ihan onnellisimmillaan kun se puetaan.

Viikonloppu lähes ohi

2011-02-21T20:44:00.001+02:00

Sunnuntaina, Maaliskuun 8. 2009 07:43 - mummo

Taas rupeaa olemaan vapaapäivät ohi. Tänään oli aurinkoinen päivä, mutta ei se Viliä paljoakaan lohduttanut. Mutta ulkoiltiin silti.
Ensin Ukin takin sisällä, ja sitten rohkeasti liikkeele. Ainakin 15 sekunttia koira käveli lumella ihan itse, se jälkeen juoksujalkaa takille takaisin ja pissasi sitten siihen, upeeta (helppo opettaa sisäsiistiksi). Sitten kamala vinkuminen ja Mummo heltyi ja otti takin sisälle.

Pesupäivä

2011-02-21T20:41:00.000+02:00

Keskiviikkona, Maaliskuun 4. 2009 08:25 - mummo

Vilillä oli tänään pesupäivä, eka sellainen tässä talossa. Varsinainen pesu oli koiran mielestä ihan ok, ei kivaa mutta siedettävää. Mutta hiustenkuivaaja olikin sitten ihan eri juttu.
Eri innostuneen näkönen koiruli
Tänään ja eilenhän Vili oli 8 tuntia yksin kotona, ihan hyvin pärjäsi.
Tänään Vili oli kolme kertaa 5 min ulkona Ukin kanssa
Kaiken kaikkiaan on ollut kuitenkin aika väsyttävää, vaikuttaneeko se että on pitänyt sitten iltapäivällä riehua ihan hirveästi.
Tänään oli myös punnituspäivä, 2100g eli hyvin on koira kasvanut.
Yläkerta ei vieläkään ole sellainen paikka missä Vili voisi rauhoittua tai edes leikkiä itsekseen, joten Mummo saa vielä odotella että voi alkaa järjestelemään tavaroitaan oikein todenteolla.
Nyt koira vaan vetää unta palloon ja minä en jaksa lähteä siivoamaan yläkertaa, tuleehan näitä päiviä jolloin voi siivota. Nyt vaan nautitaan ihan oleilusta.

Arki alkoi

2011-02-21T20:40:00.000+02:00

Maanantaina, Maaliskuun 2. 2009 09:23 - mummo

Tänään Vili joutui olemaan taas yksin kotona. Jääminen ei ollut ollut helppoa, mutta nätisti se oli kun tulin kotiin.
Ulkoilemaan ei pääaty vieläkään kun, oli sen verran tuulista ja pakkasta että, Vili juoksee karkuun kun ulko oven avaa.
Kovasti se oli sylikoiraa illalla.
Minun ei vaan tule yläkerran järjestämisestä oikein mitään kun toinen vaan vinkuu vieressä. ( ei ole tottunut vielä olemaan yläkerrassa kun se on ollut lähes täynnä muuttolaatikoita niin ei olla siellä oleiltu)
Huomenna tulee eka oikein pitkä päivä yksin kotona kun Ukki tekee normaalista poikkeavan työvuoron. Saa nähdä mitä koira siitä tuumaa kun tänäänkin on tehnyt pissoja vähän minne sattuu. (näyttää vähän mielenosoitukselta) Normaalisti ei ole pissinyt matoille mutta tänään kyllä.

Viikonloppu loppusuoralla

2011-02-21T20:38:00.001+02:00

Sunnuntaina, Maaliskuun 1. 2009 08:48 - mummo

Käytiin sitten Lappeenrannassa jyrsijänäyttelyssä, niinkuin oli suunnitelmissakin, lähdettiin kuitenkin jo perjantaina ja toimitettiin sohva silloin jo perille.
Vili pääsi tapaamaan koirakavereita ekakertaa. Nipsu jaksoi vähän Vilin kanssa leikkiäkin. Vilin leikit vaan oli vähän turhan rajuja Nipsun mielestä ja se yritti parhaansa mukaan väistellä Viliä - mutta turhaan. Mutta kaiken kaikkiaan molemmat taisivat nauttia toistensa seurasta.
Hirmu kyllä otti Vilin vastaan ihan nätisti mutta leikkimään se “alennu”. Ja toisekseen Hirmulle on kaikki kaikessaan kun Ukki tulee, ei siinä jouda pentujen kanssa leikkimään kun pitää Ukkia vahtia jospa se vaikka liikahtaa, sillä sehän on ihan Hirmun ikioma Ukki ja se täyttää Hirmun pään kun ilmestyy näköpiiriin. Tai vaikka pihalle asunto-autoon nukkumaan, silloin Hirmu itkee koko yön jos ei pääse mukaan.
Tässä Hirmu vahtii ettei Vili vaan kiusaa liikaa Nipsua, Ukki taisi olla lenkillä kun kerkesi tälläiseen valvonta tehtävään.
Yö nukuttiin asunto-autossa ja lauantai vietettiin Lappeenrannassa. Silläaikaa sai Hirmu ja Nipsu huilia kun Vili oli meidän kanssa hiiriä katsastamassa.
Kotimatka olikin sitten Vilille jotenkin vaikeampi ja tuppasi vikisemään jonkun verran. Kotiin saapuminen olikin taas todella riemukas, eli Vili on kotiutunut uuteen kotiinsa hyvin.
Sunnuntaina käytiinkin sitten taas Millaa moikkaamassa. Ukki ja Mummo kävi Millan ja sen äitin kanssa uimahallissa ja Vili jäi ekakertaa hoitoon Millan iskälle. Illalla sitten uni maittoi kotona takan edessä.

Päivärytmi kohdallaan

2011-02-21T20:14:00.001+02:00

17.3.2009
Vili on sitten päättänyt että päivä aloitetaan aamulla klo 7, se ei suostu nukkumaan enään sen jälkeen ja vinkuu kyllä kotona olijan hereille seurakseen. Eli ei enää aamuja jolloin meillä nukuttaisiin pitkään :).
Kävimme sunnuntaina naapurissa ja Vili sitten päätti siivota kissan ruokapaikan ja tyhjensi siinä samalla kissan ruokakupin. Onneksi sitä ruokaa oli vain rippeet jäljellä sillä sekin riitti tekemään meidän koirasta varsinaisen “hajuherneen”. Haju on pahempi kuin kalanraato, kun koira päästelee paineita vatsastaan. Sillä taitaa olla aikamoiset vatsa kivut kun valittaa unissaankin.
Eilen meillä oli muutama vieras ja Vili riehui koko sen 4 tuntia mitä vieraita oli. Kun talo illalla tyhjeni se ei meinannut millään ymmärtää että ollaan taas kolmestaan ja juoksi ympäri taloa vinkuen tai nuohosi jalanjuuressa vinkuen. Ei meinannut rauhoittua mitenkään. Viimein nukahti sitten syliin kun en laskenut sitä mihinkään.

Kakkos-kotiin totuttelua

2011-02-21T20:10:00.001+02:00

26.2.2009
Eilen käytiin sitten ekakertaa ajelemassa retkeilyauton kanssa. Pelottavaa se vielä vähän oli. Käytiin hakemassa sohva kyytiin ja viedään se Hannelle lauantaina. Sohva haettiin Millan kotoa ja voi sitä jälleen näkemisen riemua, kun tyttö ja koira tapasivat. Vieras talo kyllä oli pelottava Vili liikkui ainoastaan sillä alueella mistä säilyi näköyhteys Ukkiin tai Mummoon. Paluu matkalla koira sitten jo uskalsi nukkuakin. Ostettiin pieni vesipestävä lampaantalja, matkahäkkiin, lastentarvikeliikkeestä. Tänään ulkona sataa lunta ja on pientä pakkasta ja auringosta ei tietoakaan joten ulkoiluharjoitukset jää tänään vähiin, kun se ei muutenkaan ole kivaa niin ei viitsi kiusata. Lauantaina käydään sitten Lappeenrannan jyrsijänäyttelyssä katsomassa miten ne Hannen hiiret siellä pärjää.

Autoilu ei ole kivaa

2011-02-21T20:09:00.000+02:00

24.2.2009
Eilen käytiin hakemassa portti portaisiin. Vili on päättänyt olla pitämättä autolla matkustamisesta. Se jaksoi vikistä melkein koko ajan. Onneksi kesään on vielä aikaa, silloin olisi viisainta jo pitää autoilusta. Koska kesällä me kuitenkin käydään aika paljon rannoilla. Viime yön Vili nukkui taas tosi hyvin, eli taitaa olla aikalailla jo kotiutunut. Varsinainen vauhti-ville. Uunin edessä se nukkuu ja venyttelee kuin kissa, haukotukset kuulostaakin ihan kissalta.
Tänään koira oli ekan työpäivän yksin kotona ja tietenkin poikkeuksellisen pitkän sellaisen. Naapurin rouva onneksi kävi puoliltapäivin käyttämässä ulkona ja antamassa ruokaa. Päivä oli mennyt ihan hyvin, eikä Vili ollut vinkunut ainakaan silloin kun naapuri oli tullut eikä silloin kun Ukki tuli kotiin.
Milla kävi isin ja äitin kanssa illalla moikkaamassa, voi sitä riemua, tyttö ja koira on kuin paita ja peppu. Parin tunnin riehumisen jälkeen uni sitten maistuikin.

Yksin oloa

2011-02-21T20:08:00.000+02:00

22.2.2009
Tänään Vili nukkui puoli seitsemään, jee.
Vili on nyt alkanut opettelemaan yksinoloa. Jos se jää yksin kun viedään roskia tai haetaan polttopuita tuntuu kaikki olevan ihan OK, mutta jos se pitää jäädä pentuhäkkiin tilannea onkin sitten jo ulvomisen arvoinen. Häkki on vaan ainoa turvallinen paikka tuollaiselle termiitille.
Vili on löytänyt lempi paikkansa takkauunin edestä, lampaantaljalta.
Ulkoilu on edelleen vähemmän kiva juttu, mutta eiköhän sekin ala olla kivempaa kun päivät tästä vähän lämpenee.
Pikin pentuhaalarit ei mahtuneet Vilin päälle ollekaan joten nyt tarvii pärjätä pelkillä takeilla ja paidoilla vähän aikaa. Seuraava haalarikoko on aavistuksen verran liian iso (ei pysy vielä jalat hihoissa).
Pennun vatsa on hieman pehmoisella, toivottavasti se johtuu vain ruokavalion muuttumisesta.
Huomenna pitäisi mennä hakemaan kaupasta lemmikkiportit yläkerranportaisiin. Nyt Vili ei vielä pysty portaita kiipeämään mutta ei ole kaukana se hetki kun yrittää, nyt jo vähän kiinnostaisi.

Totuttelua

2011-02-21T20:07:00.000+02:00

21.2.2009
Aika uudessa kodissa on ollut Vilille aika tavalla uuden oppimista ja talon tavoille opettelua. Niinkuin kaikille pennuille vastaavassa tilanteessa.
Vili vaan taitaa olla jonkunlainen terroristin alku. Se iskee terävääkin terävemmät pienet maitohampaansa kiinni kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan. Kaikki sähköjohdot, huonekalut,kengät, matot, vaatteet ja tietysti varpaat on koko ajan vaaravyöhykkeellä, niin ja tietysti peti ja kuljetusboxi. Tänä aamuna se hyökkäsi metallisen pyykinkuivaustelineen kimppuun :)

Ihan ei vielä jaksa koko yötä yhtämittaan nukkua mutta viime yönä jo nukkui 4:än asti.

Sisäsiisteys taitaa tulla vasta keväällä koska reppana käy huutamaan ihan kamalasti jos sen vie pihamaalle ja laskee lumiseen maahan. Sisällä kuitenkin jo onnistuu tekemään pissan aina yhdelle kolmesta "pissapaikasta", isompi hätä vaan saa aina aikaiseksi hirveän vikinän ennenkuin se oikea paikka löytyy.
Takin pukemista ja päälläpitämistä on harjoiteltu, samoin kaulapannan pitämistä, kynsienleikkausta ja kuljetusboxissa matkustamista ja kaikki uusi on kamalan vinkumisen arvoista
Milla 4v kävi toissa-iltana ja eilen, Vili tuntuu "rakastavan" Millaa yli kaiken ja samaa voi sanoa Millasta. Osasivat olla yhdessä tosi hienosti. Vili ei tarjonnut hampaitaan lapseen eikä tyttö pyrkinyt olemaan kovakourainen. Oli kyllä tosi ihana seurata hedän iloaan ja onneaan.

Reipas pikkupentu

2011-02-21T20:06:00.000+02:00

19.2.2009
Punnittiin Vili eilen, 1530g oli painoa kertynyt. Ruoka ja uni maittaa hyvin.
Taitaa olla taipumuksia termiitiksi :) , ainakin hampaat on koko ajan kiinni jossain.
Se oli Ukin kanssa kahdestaan eilisen päivän, kun minä olin töissä, ja on jo nyt niin Ukin koira,
niin Ukin koira että... Minä yritän paikata tilannetta olemalla pitkän viikonlopun kotona Vilin kanssa,
kun Ukin työvuorot alkaa taas huomenna.

ps. yritän saada huomenna kuvia tuonne Vilin sivulle

Lähettänyt Mummo klo 10.41 0 kommenttia

Väsynyt mutta onnellinen

2011-02-21T20:03:00.001+02:00

18.2.2009
Vili tuli eilen kotiin. Pieni harmaa naku-poika. Kertakaikkiaan suloinen.
Yönsä uudessa kodissaan se nukkui tosi hyvin, vain kolme herätystä.

Odottavan aika on pitkää...

2011-02-21T20:02:00.000+02:00

11.2.2009
Perheeseemme tulee uusi jäsen 17.2.2009
Odotamme kovasti pientä naku-poikaa kotiin. :)