Aivan ehtymätön on Mummon mielikuvitus.
Se keksii aina niitä "kuningas-ajatuksiaan",
eikä siinä sen jälkeen enää mikään pelasta.
Niinkuin nyt nuo kirotut sukkahousut. Ajatelkaa nyt minun pienen avuttoman koiran pitää antaa pukea itselleni SUKKAHOUSUT, nehän on tyttöjen juttuja.
Sen jälkeen se vielä tulee kameran kanssa lirkuttelemaan:" Seiso nyt nätisti ja katso tännepäin." "PYH" sanon minä. Sitten sen piti vielä jotain säätää ton kuvan kanssa niin että sekin meni ihan piloille. :( Ei minussa tosiaankaan ole tuollaisia punaisia läikkiä, eikä niitä ollut siinä alkuperäisessä kuvassakaan.
Mutta ei tässä vielä kaikki. Mummo kun innostuu
niin ei sille meinaa jarruja saada päälle ollenkaan.
Pitihän sen sitten vielä ommella uusi haalarikin minulle ja taas kaivettiin kamera esiin. :P
Tälläinen mannekiinina oleminen ei ole minusta yhtään kivaa, enkä kyllä viitsi edes yrittää esittää jotain muuta.
Rehellisyyden nimissä on minunkin ihan pakko myöntää että ulkoilu on tosi kivaa näissä vaatteissa, nyt kun pakkasta on 14-19 astetta. Ja että nuo heijastinnauhat näkyvät hyvin pimeällä. Mutta sehän ei tarkoita sitä että minun tarvitsisi pitää tai edes esittää että pidän pukemisesta.
Tarvitsee tähän loppuun vielä kirjoittaa että vatsavaivani on viimein lähes vuoden kestettyään helpottaneet. Nyt on kuukauden vatsa ollut kunnossa, kylläkin lääkkeiden kera. Saattaapi olla että joudun niitä pillereitä popsimaan lopun elämääni.
