torstai 24. maaliskuuta 2011

Lomailu kummilla lähenee loppuaan

Viimeisiä päiviä kummilassa viedään. Näin se Kummi miulle ainakin lupaili. Puhuvat, että lauantai aamusta lähtisivät Anjalaan. Se tarkoittaa sitä, että menemme minun kotiin. Sanovat, ettei Mummo ja Ukki ole vielä kotona kun sinne menemme, saas nähdä minusta. Jotain kivaakin ne lupailevat minulle, mutta saas nähdä, että mitä. Joitakin salaisuuksiakin kuulemma pitää olla.

Tänään jouduimme Nipsun kanssa olemaan pitkään kahdestaan täällä. Aamulla Jamppa-kummi ja Hanne-kummi vaan katosivat johonkin. Höpöttelivät mennessään töistä ja koulusta.. Kuitenkin jossain vaihessa kummi tuli kotiin ja voi kun olimme Nipsun kanssa riemuissamme! Ei riemulla rajaa, kun voi näykkiä kummin napaa! (Ihan pikkuisen vaan..)

Sitten söimme Nipsun kanssa luut ja Kummi nappasi meidät autoon ja vei toimistolle. Siellä toimistolla oli Jamppa ja paljon ikkunoita mistä pystyi seuraamaan ihmisiä ja eläimiä ja autoja mitkä siitä ohi menivät. Aika paljon minun piti vahti murista, etteivät ne vaan olisi sisälle tulleet. Jostain kumman syystä minua vaan kiellettiin. Kuulemma sinne pitäisikin asiakkaita, eli ihmisiä, tulla. Nipsu otti oman paikkansa näyteikkunassa ja päivysti siinä ihan hiljaa ohi kulkevia juttuja. Ihmettelin hiukan, miksi Nipsu ei sanonnut niille mitään. On siinäkin vahtikoira!

Jonkin ajan kuluttua kummi otti minut pihalle ja siinä olikin toinen koira!! Sanoivat, että hän oli Taisto cirneco, jonka olin jo aiemmin tavannut ja seurasta nauttinut. Mutta minäpä en siitä pojasta tykännyt sitten yhtään!! En yhtään! Pakottivat minut kumminkin kävelemään sen kakaran seurassa ja jonkin ajan päästä aloinkin leikkimään sen kanssa. Olisi ollut ihanaa päästä juoksemaan vapaana, mutta kummi ei laskenut vaan piti fleksissä. Nipsu meni jo edeltä kuulemma Jampan kanssa kotiin. Kotio päästyämme oli kaikki mennyt ihan hyvin Taiston kanssa leikkimisen jälkeen. Mutta kukkanen! Sehän tulikin meille sisälle! Pitihän minun sitä kometaa aika vihamielisestikin. Enkä muuten suostunut leikkimään Taiston kanssa. Murisin ja rähisin Taistolle, että pysyisi kaukana minusta. En sitten päässyt hihnasta irti. Yht'äkkiä tajusin sen, Taistohan on riekku kaveri, myös sisällä! Sen jälkeen leikimme ja riehuimme kaksi tuntia yhteen putkeen! Se oli hurjan kivaa.

Nyt uni maittaa. Hyvää yötä!

-Vili-

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Olenkohan minä muuttanut tänne?





Olenkohan minä muuttanut tänne Imatralle?

On pitänyt ihan kivaa ilmaa, että ollaan päästy lenkkeilemään. Nipsukin on leikkinyt minun kanssani. Sekä Pele on käynyt jokusen kerran minun kanssa leikkimässä!

Kummi ei enää talutakkaan minua fleksissä kun ollaan kimppa lenkillä Nipsun kanssa. Sen kaveri, Noora (joka on tosi kiva kun sekin leikkii minun kanssa), teki sellaisen hihnan, johon saa minut sekä Nipsun kiinni ja hihnat eivät mene solmuun. Kummi tykkää siitä kuulemma hirveästi, mutta minusta olisi kivempi riekkua fleksissä.

Se Nipsun vatsatauti ilmeisesti tuli ja tarttui minuun. Yksi yö olin ollut hieman levoton ja kummi käyttikin minut kerran pihalla, mutta eihän minulla kakkahätä ollut. Sen jälkeen kummi oli nukahtanut ja aamulla, kun Jamppa ja Hanne heräsivät, olin oksentanut 9 oksennusta toiselle matolle ja 2 oksennusta toiselle. Sen jälkeen olin kuitenkin ihan terhakka koira.

Piti minun seuraavana päivänä ajaa Nipsu toiseen huoneeseen syömään luutaan ja Kummin kanssa otettiin yhteen kun se meinasi viedä minun luun. Eipä minun ole sen jälkeen tarvinut ryttyillä kummille. Se vaan ei ymmärtänyt että vatsani taisi olla vielä hieman kipiä sillon.

Uusi ruokani, joka auttaa suolistoni hyvinvointiin, maittaa minulle hyvin. Iltaisin kummi rasvaa tassun pohjani, koska ne ovat kuumat ja punaiset. Tänään se myös ajeli naamani! En voi käsittää miksi ihana partani ei saanut olla! Kummi sanoi syyksi sen, että silmäni rähmivät ja karvat olivat tiellä. Toivottavasti nämä ongelmat eivät johdu uudesta ruuastani.

Olen hieman ihmetellyt, että olenko minä nyt tullut tänne jäädäkseni? Kummi kuitenkin kertoo, että Ukki ja Mummo tulevat hakemaan minua ensi viikonloppuna. Kummi on myös järjestänyt vielä yhden koira tapaamisen minulle ennen lähtöäni. Uudestaan näen sen kivan cirneco pojan, Taisto Tappajakoiran!

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Hoidossa vieläkin




Vielä minä täällä Imatralla olen. Kaverini Nipsukin tuli kipeäksi, melkein heti kun minä tänne tulin. Se poika vaan alkoi yht'äkkiä oksentamaan ja kakkimaan sisälle! En voi ymmärtää kuinka Nipsu saattoi tehdä tarpeensa tupaan, järkyttävää. Hän kyllä oli tosi kipeä, että annettakoon tällä kertaa asia anteeksi. Minä olisin mielelläni auttanut Kummia siivoamaan Nipsun oksennuksia, mutta Kummi kielsi minua siitä. Tylsää, sen kerran kun taas olisin ollut avuksi..

Nyt Nipsu kuitenkin voi ihan hyvin. Minun massukin on rauhoittunut ja virtaa minussa piisaa. Se tuli todettua eilen, kun pääsin riehumaan sydämmeni kyllyydestä!

Ensin kummi lenkitti minut tuonne kylälle, missä oli paljon ihmisiä, autoja ja ääniä. Siellä minun piti vielä malttaa olla paikoillanikin pitkän aikaa ja kummi vaan seisoi, seisoi ja välillä käveltiin kadulla edestakaisin. En ymmärtänyt yhtään mistä oli kyse! Kummi vaan sanoi, että pitäisi odottaa, että Taisto tulisi pian siihen. Niin se Taisto tulikin. Taisto on cirneco dell'etna pentu. Suunnilleen samaa koko luokkaa minun kannsani. Ensin hän vähän minua pelkäsi, mutta sitten innostuimme jo leikkimään. Oli kyllä vähän epäreilua kun Taisto sai juosta vapaana, mutta minä jouduin olemaan fleksissä.



Kävelimme takaisin kummin luokse ja kummi ryökäle pistikin minut sisälle ja otti Nipsun ulos! Pian Nipsu ja kummi tulivat sisälle ja penteles, mitä muuta sieltä tulikaan! Taisto ja sen omistaja! Laiton kyllä samantien Taiston kuriin ja nuhteeseen, hänen astuessaan sisälle.. Tukkapöllynhän taisin siitä saada ja menin uudestaan nuuskimaan Taistoa ja sitten halusinkin jo leikkiä. Olihan sille vekaralle nyt näytetty kumpi meistä on se pomo! Riehuimme pari tuntia tauotta. Se oli tosi kivaa.

Sen jälkeen tulikin kummin kaveri kylään ja sen kanssa leikimme hieman. Sittenkun tämä ihminen lähti, tuli toinen kummin kaveri kylään! Sillä oli mukanaan Pele, toyvillakoiran pentu. Vitsit, taas pääsin riehumaan. Nyt Nipsukin riekkui meidän kanssa, ei paljon, mutta kumminkin. Taistoa Nipsu taisi hieman pelätä, kun se tahtoi vaan komentaa meitä olemaan riekkumatta alkuun. Kuitenkin, pelen kanssa riekuttiin tunnin verran. Sen jälkeen minulle tulikin uni hyvin silmään. Samoin Nipsulle ja Kummillekkin.

Tälläista tällä kertaa. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

-Vili-

ps. Olen myös huomannut, että täällä on otuksia, joita kummi kutsuu rotiksi. ne elävät isossa häkissä ja minä en niistä tykkää. Eikä kummi anna minun edes nuuskia niitä. Jos häkistä kuuluu kolinaa tai inahdus rynnistän murisemaan ja ääntelemään häkille. Yritän myös tyntää nenääni häkkiin ja kummi jostain kumman syystä kieltää tämän minulta hyvin kova äänisesti... ja uhkailee vielä suihkupullollakin..

lauantai 12. maaliskuuta 2011

Hoidossa

Eilen Mummo ja Ukki toivat minut tänne Kummille. Täällä on aika jänskää, mutta vielä olen ollut aika rauhallisesti.

Leikimme eilen Nipsun kanssa ja Nipsu oli se kuka leikin aloitti! Möyhnäsimme sohvalla hyvän tovin. Leikimme myös vetoleikkiä patukalla. Nipsu tuli patukan toisessa päässä kun minä juoksin ympäri olohuonetta. Se oli kivaa! Sitten kävin istumaan ja Nipsu sai vetää patukkaa niin paljon kuin halusi, minä en liikahtanutkaan.

Tänään on ollut mukavampi ilma kuin eilen. Eilen satoi lunta j atuuli. Tänään ollut tyyntä ja ei pakkasta. Kävimme kummin ja Nipsun kanssa kylässäkin Pirjo-mummon luona. Siellä saimme Nipsun kanssa ihmetellä lasin läpi kilpikonnaa ja haistella kaikkia kivojha hajuja sillä aikaa kun kummi joi kahvia. Pääsimpä minä haistamaan ja lipaisemaan sellaista pientä vauvaakin. Viimein kun kummi sai kahvinsa juotua pääsimme lenkille! Käytiin kävelemässä pitkä lenkki. Siinä lenkkipolkumme vieressä meni paljon autoja joiden perään olisin kovasti halunnut lähteä, mutta ikävät ihmiset pitivät minut hihnassa. Ei kivaa ollenkaan. Minua niiiin kiukutti, pyörin ympyrää, vikisin ja välillä taisin vähän vetääkkin hihnassa.

Kotiin kun päästiin, niin uni tulikin äkkiä silmään. Ainiin, minä sain nukkua kummin ja Jampan välissä viime yön. Siinä oli lämmintä! Katsotaan mitä minä vielä tällä kylä reissulla keksin koiruuksia. ;)

-Vili-

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Jotain outoa ilmassa.....

Tosiaankin jotain outoa on ilmassa. Minun masu on taas kipeä, nyt Mummo osti minulle ihan uuden ruuan eläinlääkäriltä samalla kun haki uuden antibioottikuurin. Minun lääkäri epäili että minun suolistosta on joku nukka hävinnyt silloin tammikuussa eikä ole kerinnyt kasvaa takaisin, sen takia nyt ärtyy koko ajan uudelleen.
Mummokin käyttäytyy ihan oudosti, se pyörittelee kesävaatteita ja uimapukujaan ja haki kaksi tosi isoa kassiakin tuohon makuuhuoneen nurkkaan.
On siinä yksi pienempi kassikin ja se mättää siihen minun tavaroita ja laittaa vetoketjun kiinni enkä minä saa niitä omia tavaroitani sieltä pois.
Tänään se kävi ostamassa ison kasan luita ja paistoi ne. Sitten se sanoi että siinä on minun ja Nipsun luut. Ihmettelen vaan miten niin siinä olisi Nipsun luitakin, eihän täällä ole mitään Nipsuakaan?
Ne kuulemma vie minut luiden kanssa Kummin luo, -pitkäksi aikaa vielä, ovat itse menossa lomalle. Viime kesänä kun mentiin lomalle pääsin minä kyllä ihan samaan paikkaan niiden kanssa, eikä minun täytynyt minneen Kummille mennä ja nyt se ei vaan kuulemma käy - aika kummaa minusta.
Mutta kyllä minulla varmaan on ihan kivaa Kummin luonakin, tehdään kaikkea kivaa Nipsun ja Kummin kanssa ja välillä vähän Nipsun Iskääkin vielä härnätään.
- Vili -

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Masu voi jo paremmin :)


Pari kuvaa minusta talvivärityksessä. Jaksan jo leikkiä kovasti ja lenkilläkin olen käynyt ihan normaali lenkeillä 4:nä päivänä.

Taisin selvitä vihdoin siitä suolistotulehduksesta. 5 päivää Mummo on jo antanut ihan tavallista ruokaa :( , siihen asti se sentään viitsi keittää minulle vedessä valkoista riisiä, nam! Pikku hiljaa se vähensi ja vähensi sen riisin määrää ruuasta ja kun en enää tullut kipeäksi niin se ei viitsi enää minulle riisiä keittää. Aika rankka pätkä oli tammikuun puolivälistä maaliskuun loppuun asti ennenkuin masu kokonaan parani. Silloin tammikuussa sain sen antibioottikuurin ja kun olin syönyt kiltisti niitä pillereitä viitenä päivänä aamuin illoin niin tuntui että paranin oitis, mutta kun lääkkeet loppui niin vatsakipu ja ripuli ja pahaolo palasi. Sitten pääsin riisi-kuurille ja sain parina päivänä syödä pelkkää riisiä melkein niin paljon kun jaksoin. Pikku hiljaa Mummo sitten laittoi riisin joukkoon ensin lihalientä, sitten jauhelihaa ja viimein nappuloita, aina enempi ja enempi.
Nyt kun olen terve niin Ukki läksi minun kanssa, oli Prinsessa äiteineen mukana, Nipsun ja Kummin luo kylään. Oltiin ihan yön yli kylässä. Nukuttiin Ukin ja Prinsessan kanssa autossa, vähän minun piti yölläkin tarkistella että Prinsessalla oli varmaan kaikki OK.
Päivällä käytiin jäällä juoksemassa ja muutenkin riekuttiin taas oikein kunnolla. Kivaa oli!
Vajaa kaksi viikkoa ja menen taas sinne takaisin ja jäänkin sitten vähän pidemmäksi aikaa. Huilikaa nyt ja kerätkää voimia että kestätte vauhdissani, minä tuleen.....
- Vili-