Arkisto kuukaudelle Heinäkuu, 2009

Pieni koira ei voi ymmärtää…..

Sunnuntaina, Heinäkuun 26. 2009 09:01 - mummo

Siis oikeasti, en voi ymmärtää mikä Mummoon on mennyt. Se on ottanut kaikki minun pehmolelut, juuri kun oivalsin sen kivoimman tavan leikkiä niillä. Ensin se otti kilpikonnan, seuraavaksi muurahaiskarhun, sitten oli vuorossa käsipaino ja viimeisenä vetonaru jossa on pää. Onhan se ennenkin niitä kerännyt lattialta kun olen ne siihen jättänyt, mutta se on aina laittanut ne minun lelu astiaan hyllykön alimmalle hyllylle. vaan torstaina juuri kun olin saanut suurella työllä ja vaivalla avattua kilpparin takaraivon ja sain vasta ihan vähän nyhdettyä sitä ihanaa valkoista ulos sieltä niin Mummo tuli ja otti sen pois minulta. Siis Mummo otti minun lelun, hetken luulin että sekin halusi leikkiä sillä kun näki miten kivan leikin olin keksinyt, mutta ei se pisti sen vaan ylä hyllylle jonne pieni koira ei ylety vaikka hyppisi kuinka kovasti. Hain siis seuraavan lelun ja taas heti kun sain sen avattua Mummo vei sen pois. Aivan outoa käytöstä isolta ihmiseltä.
No perjantaina sitten tuli Hirmu ja Nipsu, minä olin ihan onnesta soikea kun ne jäi meille viikonlopuksi hoitoon. Mutta mutta, ei ne viitsinyt minun kanssa leikkiä , vaikka minä niitä kuinka paljon härnäsin. Hirmu vielä omi Ukinkin niin että en olisi saanut mennä yhtään Ukin syliin tai edes lähelle sitä. Outoa käytöstä aikuisilta koirilta, minun mielestä ( minä varmaan leikin kaikkien kanssa vielä isonakin ) . Ainiin painihan se Nipsu minun kanssa lauantaina. Silloin Mummo luuli että minä teen jotain pahaa Nipsulle ja tuli pelastamaan Nipsua kuljetushäkistä, mutta onneksi Nipsu tuli takaisin kun Mummo käänsi selkänsä. Se ei kyllä ollut kivaa kun Nipsu puri minua, minuun sattui. Olisin vaan halunnut jatkaa sitä painimista ja Nipsu vaan puri, olihan se jo murissut minulle jonkun aikaa etukäteen, minusta semmoiset murinat vaan on ihan yhtä hölynpölyä.
Perjantaina me käytiin aika pitkällä metsä lenkillä, Hirmu ja Nipsukin oli ilman hihnaa ja me juostiin kolmestaan, se oli kivaa. Lauantaina me taas mentiin metsään, Mummolla oli astioita mukana, ja aika pian me lopetettiin juokseminen ja Ukki ja Mummo rupesi laittamaan mustikoita astiaan. Minun mielestä niiden olisi pitänyt laittaa ne minun suuhun, mutta ei. Opinhan minä pian syömään ne mustikat suoraan niistä puskistakin, mutta olisi ollut paljon tehokkaampaa syödä niitä vaikka siitä astiasta mihin Ukki ja Mummo niitä keräsi, mutta ei sekään niille sopinut.Sitten me jatkettiin matkaa ja kohta taas pysähdyttiin, siita paikasta kerättiin metsämansikoita ja taas minun piti syödä ne niistä puskista enkä saanut syödä ollenkaan siitä astiasta mihin ihmiset niitä laittoi. Kun purkissa oli mansikoita riittävästi jatkettiin matkaa ja sitten etittiinkin kanttarelleja. Niitäkään en saanut syödä pussista vaan piti maasta suoraan popsia. Hirmu ja Nipsu ei halunnut syödä niistä mitään, mutta ne kyllä kiltisti piti vahtia niissä paikoissa missä me kerättiin. Sain sentään kotona vähän mustikoita ja mansikoita kupista . Hirmu ja Nipsu ei halunnut niitä syödä edes kotana. Sunnuntaina Mummo sitten paistoi ne kanttarellit ja johan ne rupesi maistumaan Hirmulle ja Nipsullekin. Mustikoista osa meni muffinsseihin joista me koiratkin saatiin maistiaisia, hyvää oli.
Viikonloppuna söin nappuloitakin ihan vaan seuran vuoksi, paljon.
Kun Hirmua ja Nipsua sitten haettiin kotiin sunnuntai iltapäivällä me oltiin kaikki jo ihan väsyneitä. Ilta menikin minulta enimmäkseen nukkuen .
Viikon päästä minä menen sitten niiden luo Imatralle ja me lähdetään retkelle, mitä se sitten tarkoittaneekin - toivottavasti jotain kivaa.
Terveisin Vili
ps. nyt lisäisin omaan ruokavalioon mustikat ja kanttarellit ja muffinssit, eiköhän niillä mansikoiden ja lettujen kanssa jo pärjäisikin
( Mummon mielestä ei pärjäisi eli muutakin kuppiin vielä laitetaan )

Mummo ei ymmärrä…… :)

Tiistaina, Heinäkuun 21. 2009 07:43 - mummo

Mummo ei ollenkaan ymmärrä että pieni koira voi elää pelkillä mansikoilla, ne on ihan parasta mitä tiedän. Minulta se onnistuisi oikein hyvin, jos Mummo ja Ukki vaan antaisi minulle niitä tarpeeksi. Mutta ei, aina vaan sanotaan ei enempää, ei enempää . Tai en minäkään eläisi ihan pelkillä mansikoilla vaan söisin kyllä muurinpohjalettujakin kunhan joku vaan paistaisi niitä minulle.
Tänään minun elämäni taas yllättäen alkoi olemaan ihan kivaa, ruoka maistuu ja ei ole “hassu-olo” koko ajan. Mummo sanoo että tytöt on taineet viimein jättää rauhaan, vaikka en minä mitään tyttöjä ole täälä nähnyt. Ihmiset nyt vaan taitaa olla jotenkin outoja, pieni koira ei voi niitä aina ymmärtää.
Terveisin Vili

Polvihousuhaalarit

Keskiviikkona, Heinäkuun 15. 2009 09:40 - mummo

Tämmöinen tuli kun tuunasin Piki vanhan haalarin Vilille.
Käsitöitten tekeminen on kyllä jäänyt tosi vähiin nyt kesäaikana, syksyllä taitaa olla pakko ruveta jotain tekemään koska tämäkin asu jää jo lyhyeksi ja olemassa olevat takit menee kiinni juuri ja juuri.

Kesän viettoa

Keskiviikkona, Heinäkuun 15. 2009 09:31 - mummo

Kesäkuun lopussa oli vielä meilläpäin niin viileitä ilmoja että Vilille oli etsittävä vaatteet. Tämän haalarin tein joskus Pikille ( kun se oli täysikasvuinen )ja nyt se oli Vilile muuten sopiva resoorit piti vaan leikata pois kun tassut ei niistä mahtuneet.
Olemme olleet jo parina viikonloppuna asuntoauton kanssa rantsussa. Vili on opetellut kuinka leirintäalueella käyttäydytään. Se onkin oppinut hyvin pysyttelemään “omalla alueellaan”. Toiset koirat vaan on kova houkutus, mutta niistäkin on vielä selvitty ilman hihnaa, paitsi kerran - silloin pidettiin hihnaa noin 10 min. (tyttökoira) Viime viikonloppuna se jo tajusi että ei tarvitse haukkua jos joku vie vaununsa pois alueelta . Luuli kai reppana että “varastavat” niitä vaunuja, koska muuten ei haukkunut autoja eikä ihmisiä, mutta kun vaunu auton perässä niin silloin alkoi. Ukin perään se on aina lähdössä - paitsi kun näkee Ukin laittavan märkäpuvun päälleen, silloin jää tosi kiltisti odottamaan Mummon kanssa. On jo oppinut että silloin Ukki menee surffaamaan ja Vilihän ei veteen halua seurata.
Täällä kotonakin meillä oli vierailulla perhe jossa oli 1v 3kk vanha poika. Aika merkillinen pakkaus, olisi mieli tehnyt sen kanssa leikkimään mutta silti hiukan hirvitti, tunne oli kyllä molemminpuolinen. Eka päivä meni tutustuessa tosi varovaisesti ja aika varovaisia olivat molemmat koko ajan, niin poika kuin koirakin.
Ainii olihan Vilillä joku tulehdus ikenessä, ollaan vielä pari päivää ab-kuurilla. Nyt on suu jo parantunut, mutta että elämä ei olisi tasapaksua niin nyt on sitten “kulkuset” ruvenneet turpoilemaan, tosi kovasti. Vili on ruvennut menemään sekaisin “tytöistä”. Raukka on vielä niin lapsi että ei taida juurikaan ymmärtää mutta hormoonit kuitenkin hyrrää rajusti, siis liittyy noihin hormooneihin tuo turpoileminen. Kovasti säälittää kun poika ei voi edes istua kunnolla silloin kun turvotusta on, onneksi se aina välillä sentään laskeekin.
Muuten elämä on kulkenut vanhoja tuttuja latujaan.